Hella Wuolijoki muutti yliopisto-opintojen takia Virosta Helsinkiin vuonna 1904. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui filosofian kandidaatiksi ensimmäisenä virolaisena naisena. Kansanrunouden jatko-opinnot jäivät hänen keskittyessään perheensä toimeentulon turvaamiseen liikenaisena.

Liike-elämässä solmimista kansainvälisistä suhteista oli hyötyä Wuolijoelle myöhemmin poliittisessa toiminnassa. Hän pysytteli kansalaissodan ja sen jälkiselvittelyjen ulkopuolella, mutta teki ulkomailla tunnetuksi hävinneen osapuolen eli punaisten kohtaloa. Talvisodan aikana Wuolijoella oli aktiivinen poliittinen rooli, kun hän kävi hallituksen sisäpiirin hyväksynnällä rauhanneuvotteluja Tukholmassa Venäjän edustajien kanssa.

Välirauhan aikana Hella Wuolijoki kannatti suhteiden säilyttämistä Neuvostoliittoon. Jatkosodan aikainen yhteydenpito venäläisiin todettiin kuitenkin maanpetokseksi ja Wuolijoki tuomittiin vankilaan vuosiksi 1943–1944. Sodan jälkeen Wuolijoen poliittinen vaikutusvalta oli huipussaan. Hän toimi taustavaikuttajana Suomen Kansan Demokraattisen Liiton perustamisessa ja J. K. Paasikiven hallituksessa. Wuolijoki toimi SKDL:n kansanedustajana vuosina 1946–1948.

Yleisradion pääjohtajana vuosina 1945–1949 toiminut Hella Wuolijoki uudisti radion ohjelmistoa yhteiskunnallisen keskustelun ja kansansivistyksen suuntaan. YLE Teeman Sininen Laulu – Suomen taiteiden tarina -verkkosivuston mukaan ”Wuolijoen ohjelmalinjauksen pääperiaatteet olivat usko radion sivistys- ja kansanvalistustehtävään sekä radion vapauttaminen totuuden puhumiselle sotavuosien propagandan jälkeen. Hän korosti voimakkaasti radion taiteellisesti korkeaa tasoa ja toi päivänpolitiikan ja selkeästi kantaaottavat ohjelmat ohjelmistoon. Wuolijoen idea oli myös tietyille kansanryhmille kohdistetut ohjelmat kuten Maamiehen tunti ja Työmiehen tunti."

Viikoittainen poliittisten puolueiden edustajien keskustelutilaisuus, Pienoisparlamentti, oli yksi Hella Wuolijoen omista ohjelmatuotannoista. Keskusteluohjelmien lisäksi Wuolijoki loi radioteatterin, lisäsi radio-orkesterin toimintamahdollisuuksia ja perusti ruotsinkielisen ohjelmajaoston suomenkielisen rinnalle.

Hella Wuolijoki oli myös suosittu näytelmäkirjailija. Suurimman osan esityksistään hän joutui poliittista syistä kirjoittamaan salanimellä. Ensimmäinen näytelmä Talulapsed julkaistiin 1912 ja esitettiin Estonia-teatterissa seuraavana keväänä. Esitys kuitenkin kiellettiin kantaesityksen jälkeen liian kansallismielisenä poliittisista syistä. Saman kohtalon koki suomenkielinen Talon lapset Kansan Näyttämöllä Helsingissä kaksi vuotta myöhemmin. Wuolijoen viimeinen virolaisaiheinen näytelmä, vuoden 1905 tapahtumia kuvaava Palava maa, oli kirjoitettu suomeksi, ja 1930-luvulla kirjoittamiensa näytelmien aiheet ja tapahtumat siirtyivät Suomeen.

Wuolijoen tuotannossa naisten asema ja rooli toimintaympäristöissään oli vahva ja hänen näytelmänsä uudistivat teatteriesityksissä totuttua kansankuvaustyyliä. Hella Wuolijoen tunnetuimpia näytelmiä ovat Niskavuori-sarja, Juurakon Hulda sekä Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti, jonka hän kirjoitti yhdessä Bertolt Brechtin kanssa.

Lähteet:

• Pirkko Koski: Hella Wuolijoki (1886–1954), Kansallisbiografia-verkkojulkaisu, 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (viitattu 21.8.2014) (Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.)
• Anna Korhonen: Hella Wuolijoki Yleisradion pääjohtajana. YLE Teema, Sininen Laulu – Suomen taiteiden tarina. (viitattu: 22.9.2014)