Käpyläläinen Liisa Suvikumpu haki suoraan lukion jälkeen opiskelemaan historiaa Helsingin yliopistoon. Se oli hänelle selkeä päämäärä, ei ollut vaihtoehtoja. Kun tervetuloa-kirje kolahti postiluukusta, Suvikumpu ei silti ollut uskoa sitä todeksi. Lue lisää »
Somerolla varttuneelle Mauri Antero Nummiselle kehittyi jo lukiossa tavoitteeksi päästä opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Kansantaloustieteilijän uraa kaavaillut Numminen aloitti opintonsa valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1960. Opintojen edetessä hän haki opinto-oikeutta humanistiseen tiedekuntaan ja jatkoi kahden tiedekunnan opiskelijana. Sosiolingvistiikkaan viehättynyt Numminen luki sivuaineinaan muun muassa suomea ja suomalais-ugrilaisia kieliä sekä kansanrunoutta, kansatiedettä ja teoreettista filosofiaa. Lue lisää »
Sairauden aiheuttama korostunut tietoisuus yksittäisen ihmisen elämän äärellisyydestä on tuonut monenlaisia uusia teemoja ja kehityspolkuja ajatteluun koskien akateemista tutkimusta ja opetusta. Timo Honkela ei ole koskaan ollut mittareiden puolestapuhuja, koska mittarit eivät voi tavoittaa todellisuuden valtavaa moninaisuutta sitä ja ihmisten tekemisiä kunnioittavalla tavalla. Lue lisää »
Humanismi, sivistys ja tutkimus elämänasenteina ovat ne ihanteet, joihin Pirjo Kukkonen nojaa yliopisto-opetuksessaan. Kukkonen on ollut kehittämässä yliopisto-opetusta ja tutkijakoulutusta 1980-luvun alusta lähtien muun muassa Johan Vilhelm Snellmanin ajatuksesta ”opiskelijan omasta ajattelusta”, eli tutkivaan ja ongelmakeskeiseen ajatteluun perustuvista yliopisto-opinnoista, kuten Snellman kirjoittaa jo kirjassaan Om det Akademiska Studium 1840, Akateemisesta opiskelusta. Lue lisää »
Juha Henrikssonin mielestä humanistien laaja-alainen ja yleissivistävä tutkinto tuo työelämän tilanteisiin uusia näkökulmia. Ongelmatilanteissa humanisti voi tuoda keskusteluun yllättäviä ratkaisuja, mitä muut eivät olisi tulleet edes ajatelleeksi. Lue lisää »
Olin opiskeluaikana aktiivisesti sekä Hämäläis-osakunnan että englannin lukijoiden ainejärjestö SUBin toiminnassa. Toimitin lehteä ja olin hallituksessa. SUBista mieleen ovat jääneet erityisesti järjestämämme juhlat. Yleensä juhlan kohokohta oli hallituksen esittämä Shakespeare-muunnelma. Lue lisää »
Aloitin opiskeluni 1990-luvulla. Aika oli kaksijakoista. Toisaalta meitä painoi laman varjo ja epävarmuus töistä; kukaan ei enää pitänyt eläkevirkaa selvänä asiana. Silti se oli toiveikasta aikaa. Lue lisää »
Yksi hienoimmista fiiliksistä Helsingin yliopistolla oli se, kun fuksina sain opintokirjan käteen. Siitä tuli voimakas tunne, että oli päässyt osaksi hyvin pitkää historian jatkumoa. Samanlainen tunne tuli silloin, kun sain publiikissa maisterin paperit käteen. Helsingin yliopisto on maan vanhin yliopisto, ja tällaiset rituaalit ovat siellä siksikin varmaan erityisen juhlavia ja mieleenpainuvia. Lue lisää »
Malin Gustavsson saapui Åbo Akademista Helsingin yliopistoon vuonna 2004 takanaan aktiivinen osallistuminen Åbo Akademin opiskelijaelämään. Hän oli ajatellut keskittyä maisteriopintoihinsa, mutta päätyi nopeasti mukaan opiskelijatoimintaan. Lue lisää »
Historioitsija elää tekstien maailmoissa, mutta kirjoitusta vanhempaa on kuva, ja vauvakin kommunikoi ilmeillä ja eleillä ennen kuin puhuu. Kuvien katsominen, tulkitseminen ja tekeminen ovat kiehtoneet minua aina, vaikka ne eivät koskaan ole olleet tekemisieni pääosassa. Nuoruuden valokuvausharrastus, loputon elokuva-arkistoelokuvien katselu, kuvatoimitustyöt ja Kronikka-lehden tekeminen tarjosivat kuvallisen hahmottamisen riemua opiskeluaikana. Lue lisää »
Anna Laurinsilta aloitti kansatieteen opiskelun Helsingin yliopistossa syksyllä 1981 ja valmistui filosofian maisteriksi kesällä 2008. Hän on siis yksi niistä sadoista, jotka tutkinnonuudistus sai viimeistelemään pro gradu -tutkielmansa ja valmistumaan maisteriksi ennen syksyä 2008. Lue lisää »
Voi niitä on paljon! Opiskeluaikoina minulla oli erittäin kiva kaveriporukka, johon kuului eri-ikäisiä filosofeja, estetiikan ja taidehistorian opiskelijoita sekä oikeustieteilijöitä. Me joimme Porthaniassa kahvia yhdessä ja paransimme maailmaa. Moni meistä on täällä edelleen! Opiskelin harvinaista aineyhdistelmää, ranskaa ja taidehistoriaa, jonka uskon vaikuttaneen siihen, että sosiaalisesta piiristäni muodostui niin laaja. Lue lisää »
Filosofian kandidaatiksi valmistumisen jälkeen Karl Collan elätti itsensä useamman vuoden ajan pääasiassa Helsingin eri koulujen opettajana. Hänellä oli kokemusta opettajan työstä jo opiskeluajaltaan sekä todistus käytännön opetustaidosta. Lue lisää »
Toisin kuin suurin osa tuntemistani muusikoista, aloitin musiikkiopintoni varsin myöhään, sillä aloitin viulunsoiton 11-vuotiaana. Tunnustan rehellisesti, että viiteen tai kuuteen vuoteen viulunsoitto ei varsinaisesti ollut mikään elämäni kulmakivi. Olen tottakai aina rakastanut musiikkia, mutta en ollut valmis sen opiskelun vaatimaan sitoutumiseen. Vasta myöhemmin, kun olin noin 18-vuotias, tajusin kuinka tärkeää soittaminen minulle oli ja sen jälkeen olen tarttunut asiaan aivan erilaisella asenteella. Ei minusta koskaan tullut David Oistrakhin veroista, tietenkään, mutta valmistuessani konservatoriosta olin nöyrästi iloinen saavuttamistani tuloksista. Lue lisää »
Kun Touko Siltala aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa vuonna 1975, hänellä oli pääaineoikeus kotimaisen kirjallisuuden lisäksi englantilaiseen filologiaan ja poliittiseen historiaan. Kotimainen kirjallisuus vei voiton maisterin tutkinnossa. Lue lisää »
Kirsi Saarikangas harmittelee, että hänen opiskeluaikoinaan ei virallista opiskelijavaihtoa vielä ollut. Maailma tuli kuitenkin tutuksi lukuisten opintomatkojen kautta. Matkoista on jäänyt ikimuistoisena mieleen kolmeviikkoinen taidehistorian opintomatka New Yorkiin 1984. Lue lisää »
Helsingin yliopisto oli opiskeluvaiheessa minulle täynnä elämyksiä ja työvuosiini yliopistolla mahtuu paljon onnellisia muistoja. Lue lisää »
Isäni oli pappi, sananjulistaja. Pienenä poikana imin itseeni samanlaisen tarpeen esiintyä. Kun en osannut laulaa, piti ruveta puhumaan. Esiinnyn edelleen mielelläni minkä tahansa yleisön edessä, oli sitten teemana venäjän kieli, väärinymmärrykset kommunikaatiossa tai suomalainen tiedepolitiikka. Lempiaihe on ”Voiko venäläisiä ymmärtää”. Tiedonjakamisen tarve näkyi aikaisemmin myös innokkuudessa tehdä sana- ja oppikirjoja, kieliohjelmia televisioon, opetusohjelmia tietokoneille, cd-romppuja ja kaikkea mahdollista venäjän opintoja edistävää. Kun kirjoittaa suurelle yleisölle, pääsee irti tieteellisen kirjoittamisen millimetrin tarkoista pelisäännöistä. Voi irrotella ja keventää. Lue lisää »
Viime aikoina tiedemaailmassa on puhuttu paljon suurten aineistomassojen, big data, merkityksestä tutkimukselle. Suomalaiset Venäjän tutkijat saivat jo kymmenen vuotta sitten käyttöönsä Integrum-tietokannan, joka käsittää yli 50 miljardia sanaa erilaisia lehtitekstejä. Kehittämällä tehokkaat hakumetodit olemme aineiston avulla osoittaneet, että venäjän kielioppien antama tieto monista venäjän kielen piirteistä ei pidä paikkansa, jos tarkastellaan aitoa kirjoitettua kieltä. Lue lisää »
Väitöskirja-aihion levätessä laakereillaan Liisa Suvikumpu päätyi Paavo Hohdin pyynnöstä auttamaan Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan oimiston perustamisessa. Muutaman vuoden kuluttua hän kuitenkin halusi palata tutkimuksen pariin ja rohkeasti irtisanoutui työstään. Lue lisää »
