Käpyläläinen Liisa Suvikumpu haki suoraan lukion jälkeen opiskelemaan historiaa Helsingin yliopistoon. Se oli hänelle selkeä päämäärä, ei ollut vaihtoehtoja. Kun tervetuloa-kirje kolahti postiluukusta, Suvikumpu ei silti ollut uskoa sitä todeksi.

– Ajattelin, että nyt on tapahtunut virhe. En ollut jaksanut ylioppilaskirjoitusten jälkeen lukea pääsykokeeseen. Lisäksi olin jo sopinut vanhempieni kanssa välivuoden pitämisestä. Kun opintokirjaani ei heti löytynyt opintotoimistosta väärän aakkostuksen vuoksi, kommentoin vain, että no nyt se virhe selvisi. Toimiston hoitaja katsoi vähän ihmetellen kaivaessaan opintokirjani K-kirjaimen (”Kumpu, Suvi”) kohdalta ja toivotti tervetulleeksi yliopistoon.

Yleisen historian opiskelu alkoi syksyllä 1994. Vuosien varrella sivuaineiksi valikoituivat taidehistoria, valtio-oppi, poliittinen historia ja Suomen historia. Lisäksi Suvikumpu kävi kansantaloustieteen ja sosiologian luennoilla. Maisterin tutkinto valmistui viidessä vuodessa.

– Olen aina ollut innokas tekemään paljon asioita. Opiskelun ohella olin aktiivisesti mukana railakkaassa opiskelijaelämässä ja historianopiskelijoiden ainejärjestön Kronos ry:n toiminnassa. Lisäksi kävin töissä, muun muassa oppaana Hvitträskissä ja Rakennustaiteen museossa sekä eri tehtävissä Akateemisessa Kirjakaupassa, Gummeruksen kustantamossa ja skandinaavisessa logistiikkayhtiössä.

Suvikumpu hehkuttaa myös kansainvälisen opiskelijavaihdon puolesta. Hän on edelleen erittäin tyytyväinen Erasmus-vaihtovuoteen Italiassa.

– Vuosi yksin ulkomailla on nöyräksi tekevä kokemus: on pakko selvitä yksin, omaksua nopeasti uusia asioita ja ”ihmisiä” sekä oltava innokas verkostoitumaan. Se on satsaus oman itsen kehittämiseen. Sitä kokemusta suosittelen painokkaasti kaikille. Opiskelemisen lomassa opin kaupan päälle italian kielen ja kosolti maan kulttuuria.

Suvikumpu valmistui maisteriksi helmikuussa 2000. Sitä seuranneen kevään hän sai osallistua tieteelliselle kurssille stipendin turvin Suomen Rooman-instituutissa Villa Lantessa.

– Apuraha oli tietysti toissijaista, mutta tuntui mahtavalta, että joku maksoi minulle siitä, että sain oppia maailman upeimmasta kaupungista ja parhaimmilta asiantuntijoilta. Samalla syttyi rakkaussuhteeni Roomaan. Voi sanoa, että minulla ei myöskään olisi nykyistä miestäni eikä nykyistä työtäni, jos en olisi tutustunut Roomaan ja Villa Lanteen.

Toukokuussa 2000 Suvikumpu osallistui filosofisen tiedekunnan promootioon ja pääsi 25-vuotiaana nauttimaan elämykselliset kolme päivää hienoista akateemisista traditioista. Mutta sen jälkeen ei ollutkaan mitään. Suvikumpu joutui kokemaan, millaista on valmistua työttömäksi maisteriksi.

– Onneksi en jähmettynyt kauhusta. Menin kauppakorkeakouluun tekemään yrittäjyyden sivuaineopintoja. Lisäksi sain samana syksynä historian laitokselta jatko-opiskelupaikan. Sitten yhtäkkiä asiat johtivat nopeasti toiseen ja huomasin olevani työllistettynä useampaan kirjaprojektiin toimittajana ja kuvatoimittajana.

Suvikumpu pyydettiin myös mukaan Suomen Rooman-instituutin historiaa käsittelevään tutkimusprojektiin. Siinä vaiheessa hän jätti tarkoituksellisesti väitöskirjan kirjoittamisen hetkeksi sivuun.