Suomen kielen opiskelijana innostuin nimistöntutkimuksesta professori Eero Kiviniemen luennoilla. Toisen opiskeluvuoden keväällä pääsin mukaan kenttätyöretkelle keräämään paikannimiä Vehmaalta. Se retki teki minusta nimistöntutkijan. Nimet eivät enää olleet vain sanoja kartalla vaan osa paikallisten asukkaiden kieltä, jolla he kertoivat omasta ympäristöstään ja suhteestaan siihen. Kyläläisiä haastatellessa huomasin myös nopeasti, että kaikki eivät puhuneet paikoista samalla tavalla, vaan samoista nimistä oli eri muotoja ja samaakin paikkaa voitiin kutsua eri nimillä. Ne havainnot innostivat minua tutkimaan nimien käyttöä ja variaatiota.

Opettajana ja ohjaajana minulla on upeita hetkiä viikoittain. Valmistuvat harjoitustyöt, kandidaatintutkielmat ja gradut ilahduttavat aina. Hauskaa ja antoisaa on päästä tekemään asioita ja projekteja yhdessä, joskus monitieteisissäkin kokoonpanoissa. Arkeologien kanssa olemme hiljan jäljittäneet nimistönkin avulla merellisen Helsingin historiaa hankkeessa, jossa mukana oli myös opiskelijoita. Kenttäretkellä Vallisaaressa kesällä 2014 tutustuimme saaren luontoon ja vaiheisiin ja mietimme, miltä siellä näytti vuosisatoja sitten.