Muistan elävästi sen hetken, kun aloitin opiskelut humanistisessa tiedekunnassa. Päärakennuksen juhlasalissa oli jonkinlainen orientaatiotilaisuus, jossa oli paikalla yli 700 uutta opiskelijaa. Oli ainutlaatuisen sykähdyttävä kokemus istua silloin siellä juhlasalissa.

Toisaalta olin jotenkin hukassa ensimmäisinä opiskeluvuosina, vaikka olin päässyt ensimmäisellä yrittämällä opiskelijaksi haluamaani oppiaineeseen. Siirtymä lukiosta yliopistoon oli minulle vaikeaa eikä minulla ollut selkeää urasuunnitelmaa. Opinnot keskeytyivät moneksi vuodeksi ja tein erilaisia töitä. Opintojen alussa olin kuitenkin aktiivinen suomen kielen ainejärjestö Siulassa ja päätoimitin ainejärjestölehteä. Sain sitten jossain vaiheessa kutsun ainejärjestön vuosijuhlaan Vanhalle ylioppilastalolle. Olin ollut jo jonkin aikaa irrallaan yliopistosta ja opiskelukavereistani, mutta päätin osallistua tilaisuuteen. Juhlapuheita kuunnellessa ja vanhoja tuttuja tavatessa minulle tuli vahvasti sellainen olo, että hei, nämä ihmiset ovat samanlaisia kuin minä ja että minä kuulun näiden kanssa samaan yhteisöön. Se kokemus oli iso tekijä sille, että palasin jatkamaan opintojani.

Kolmas merkittävin muisto liittyy siihen, kun sain vakituisen työpaikan yliopistolla vuonna 2010 ja kutsun Tervetuloa yliopistoon -tilaisuuteen. Silloin minulla oli ensimmäisen kerran sellainen olo, että olin oikeasti kunnolla tervetullut osaksi Helsingin yliopistoa. Aiemmin tuntui, että olin opiskelijana tai pätkätyösuhteisena jotenkin marginaalissa yliopistoyhteisössä.