Maria Jotunin kiinnostus kirjallisuuteen heräsi jo varhaisina kouluvuosina ja se jatkui, kun hän sai erityisluvan naisena suorittaa ylioppilastutkinnon. Ylioppilastutkinnon läpäiseminen tarkoitti 1800-luvulla automaattista opiskeluoikeutta yliopistossa. Maria Jotuni aloitti opiskelun Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa vuonna 1900. Alkuvaiheessa Jotuni oli innokas osakunta-aktiivi. Savokarjalaisessa osakunnassa oli samaan aikaan kirjoilla muitakin tulevia kirjallisen alan suurnimiä, kuten Viljo Tarkiainen, Otto Manninen ja Edvard Gylling.

Ensimmäiset tekstit Jotuni kirjoitti jo opiskeluaikana, joille hän ei tosin itse antanut juurikaan painoarvoa. Jotunin tekstikokoelma Suhteita ilmestyi vuonna 1905. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi romaani Arkielämää, joka oli edellistä paljon rohkeampi ja saikin ristiriitaisen vastaanoton. Taiteellisena suorituksena teosta kiiteltiin, mutta varsinainen sisältö sai kritiikkiä.

Yliopisto-opiskelu ei jostain syystä sopinut Jotunille eikä hän koskaan suorittanut tutkintoa. Jotuni erosi yliopistosta vuonna 1906. Samana vuonna hän osallistui sukunimien suomentamisaaltoon ja vaihtoi alkuperäisen sukunimensä Haggrenista Jotuniksi.

1910-luvulla Maria Jotunin ammatillinen huomio alkoi keskittyä näytelmien kirjoittamiseen. Hänen esikoisnäytelmänsä Vanha koti sai ensi-iltansa Suomen kansallisteatterissa. Neljä vuotta myöhemmin ilmestyi näytelmä Miehen kylkiluu, josta on tehty myös elokuva.

Seuraavan vuosikymmen aikana Jotuni kirjoitti muitakin näytelmiä, mutta niiden suosio oli vaihtelevaa ja joskus arvostus tuli vasta vuosien saatossa. Erityisen keskustelun kohteeksi joutui näytelmä Tohvelisankarin rouva (1924), joka aiheutti eduskuntaan asti ulottuneen keskustelun teatterin siveellisyydestä. Kotimaisen kirjallisuuden professsori Pirjo Lyytikäinen esittää Maria Jotunia koskevassa artikkelissaan, että Suomen kansallisteatterissa tapahtunut ensi-esitys oli toteutukseltaan epäonnistunut, mikä saattoi vaikuttaa näytelmän vastaanottoon.

Novellit ja näytelmäkirjoitukset olivat Jotunin ydinalaa. Jälkipolville hän onkin jäänyt elämään nimenomaan näiden teosten kautta. Kuitenkin hän ehti kirjoittaa ennen poismenoaan myös romaanin. Mysteerisesti romaani näki päivänvalon vasta parisenkymmentä vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Kirja osallistui kuitenkin ennen julkaisua Otavan järjestämään kirjakilpailuun vuonna 1935. Jotuni oli lisännyt saatteeksi, että kirja kilpailee vain ensimmäisestä palkinnosta, mitä kirja ei kuitenkaan voittanut. Ehkä tästä syystä teos jäi tuolloin julkaisematta.

Jotunin tuotannon keskeisiä aiheita ovat naiset ja naisten asema. Professori Lyytikäinen on todennut, että Maria Jotuni nosti ahkerasti esille teemoja ja asioita, jotka olivat yleisesti tiedossa aikakauden ihmisille, mutta joista ei puhuttu julkisuudessa. Kaikkea näitä Lyytikäinen näkee kietoutuvan Jotunin tuotannossa mustan huumorin ympärille.

Kustannusosakeyhtiö Otava täyttää tänä vuonna 125 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Otava julkaisee laajan valikoiman suomalaisen kirjallisuuden klassikoita sähkökirjoina. Mukana on myös Maria Jotunin teos Arkielämää.

Lähteet:

• Pirjo Lyytikäinen, ”Maria Jotuni”. Klassikkogalleria-verkkosivusto. Luettu 15.12.2014.
• Irmeli Niemi, ”Jotuni, Maria”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Luettu 5.1.2014. (Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.)
• Wikipedia, ”Maria Jotuni”. Luettu 5.1.2014.