Pirjo Lyytikäinen
Päivän humanisti

Pirjo Lyytikäinen

Pirjo Lyytikäinen on arvostettu suomalaisen kirjallisuuden tutkija, jonka teokset Volter Kilvestä, suomalaisesta symbolismista ja dekadenssista, Seitsemästä veljeksestä ja Leena Krohnista toivat hänelle tietokirjailijapalkinnon vuonna 2014. Lyytikäinen on tehnyt suomalaista kirjallisuutta tunnetuksi myös kansainvälisissä julkaisuissaan, toimittanut lukuisia antologioita kirjallisuudesta ja sen teoriasta sekä suomeksi että englanniksi ja toiminut monissa luottamustehtävissä. Hän on Volter Kilven Seuran puheenjohtaja.

Pirjo Lyytikäinen

Pirjo Riitta Lyytikäinen
10.10.1953, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1986 ja filosofian tohtori 1992 (kotimainen kirjallisuus), Helsingin yliopisto

Kotimaisen kirjallisuuden professori 1998-, Helsingin yliopisto

Tutkija 1987–1990 (Koneen säätiö), assistentti 1990–1993 (Helsingin yliopisto), apulaisprofessori 1993–1994 (Helsingin yliopisto), vanhempi tutkija 1994–1998 (Suomen akatemia)

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta
Tutkimusteemat: suomalaisen kirjallisuuden kehitys kohti modernismia, erityisesti 1900-luvun alun symbolismista ja dekadenssista varhaiseen modernismiin 1930-luvulla. Kirjallisuuden kansainväliset suuntaukset Suomen kirjallisuudessa.  Kirjallisuuden lajit ja allegorian kysymykset. Allegoriset  luontofantasiat Aleksis Kiven romantiikasta nykykirjallisuuteen ja niiden suhde kansainvälisen kirjallisuuden traditioihin. Uusimpana tutkimuslinjana kirjallisuus ja tunteet.

Palkinnot:
Tietokirjailijapalkinto, Suomen Tietokirjailijat ry 2014

Tekstit: Pirjo Lyytikäinen

Professori Pirjo Lyytikäinen on tutkinut suomalaisen kirjallisuuden moderneja kehityslinjoja ja niiden yhteyttä kansainvälisiin virtauksiin, lajitraditioihin ja filosofisiin muoteihin. Kirjallisten tekstien, lajimallien ja periodisten repertuaarien vuorovaikutus ja tekstienväliset yhteydet nousevat tässä keskeisesti esiin. Lyytikäisen tutkimuskohteina ovat olleet keskeiset suomalaisen modernisoituvan kirjallisuuden avaintekstit ja klassikkokirjailijat.

Lue lisää

Kotimaisen kirjallisuuden tutkijan ja opettajan työhön liittyy toimiminen järjestöissä, jotka edistävät kirjallisuuden asemaa, sitä koskevan tiedon tuottamista, levittämistä ja tallentamista. Tärkein toimintakenttä alan ammatillisen järjestön eli Kirjallisuudentutkijain Seuran lisäksi on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS).

Lue lisää

Kirjallisuus kirjoitetaan lukijoille – vasta luettuna teos saavuttaa tarkoituksensa. Kirjat ja kirjailijat kuitenkin tavallaan luovat tai ennakoivat yleisönsä. Muotojen ja sisältöjen valinnoilla tuotetaan, tietoisesti tai huomaamatta, mallilukija: kaikki teokset kutsuvat lukemaan tietyllä tavalla ja puhuttelevat tietynlaista lukijaa. Teoksen todellinen lukija ei aina samastu tai halua samastua tähän puhuteltuun, mutta todellisen lukijan kyky muuntautua sellaiseksi lukijaksi, jota teos kaipaa, on avain teoksen ymmärtämiseen – ja usein myös siihen, että lukija kykenee nauttimaan teoksesta täysipainoisesti.

Lue lisää

Urani ikimuistoisiin hetkiin kuuluu osallistuminen seminaariin ja juhlaan, jonka järjestivät 60-vuotispäiväni kunniaksi nuoret lupaavat tutkijat, joiden väitöskirjoja olin aiemmin ohjannut. Siinä huipentui professorin työn palkitsevimpiin kuuluva osa-alue; se että saa olla luomassa oman oppialansa ja yliopistonsa tulevaisuutta ohjaamalla lahjakkaita nuoria, joiden ansiosta tutkimuksen horisontti avartuu vastaamaan uuden ajan haasteisiin.

Lue lisää

Haaveeni on mitä suurimmassa määrin tunneasia ja samalla vakava tutkimuskysymys. Toivoisin, että näkisin vielä valmiina ja julkaistuna kirjan, jonka työnimeksi sopisi vaikkapa ”Suomalaiset tunteet: suomalaisen kirjallisuuden tunnehistoria”. Sen perustana on kotimaisessa kirjallisuudessa nyt käynnistetty kirjallisuuden ja tunteiden tutkimus. Siihen kuuluu uusi Kirjallisuus ja tunteet -hankkeeni, johon kuuluu toistaiseksi neljä kotimaisen kirjallisuuden tutkijaa Helsingin yliopistosta.

Lue lisää