Haaveeni on mitä suurimmassa määrin tunneasia ja samalla vakava tutkimuskysymys. Toivoisin, että näkisin vielä valmiina ja julkaistuna kirjan, jonka työnimeksi sopisi vaikkapa ”Suomalaiset tunteet: suomalaisen kirjallisuuden tunnehistoria”.  Sen perustana on kotimaisessa kirjallisuudessa nyt käynnistetty kirjallisuuden ja tunteiden tutkimus. Siihen kuuluu uusi Kirjallisuus ja tunteet -hankkeeni, johon kuuluu toistaiseksi neljä kotimaisen kirjallisuuden tutkijaa Helsingin yliopistosta.

Yhteistyöhön suomen kielen tutkijoiden ja filosofien, muiden yliopistojen kirjallisuudentutkijoiden sekä muidenkin alojen tunteiden tutkijoiden kanssa on jo ryhdytty, mutta siinä on vielä työmaata edessä. Kirjallisuudentutkimuksessa lähestymistapa on uusi ja avaa aivan ennennäkemättömiä tutkimuskenttiä, jotka vaikuttuvat paitsi lupaavilta myös äärimmäisen kiehtovilta.  Kotimaisen kirjallisuuden tunteet ovat vielä paljolti kartoittamatta. Alueen tutkimusmetodeissa on niissäkin vielä kiinnostavia haasteita. Tunteiden kompleksisuus on arkielämässäkin suurta, mutta kirjallisuuden tunteissa on omat haasteensa, erityisesti kun pohditaan lukijoiden tunnekokemuksia ja ”kertomuksellisia tunteita” eikä vain teksteissä kuvattuja tai muuten ilmaistuja tunteita.