Sairauden aiheuttama korostunut tietoisuus yksittäisen ihmisen elämän äärellisyydestä on tuonut monenlaisia uusia teemoja ja kehityspolkuja ajatteluun koskien akateemista tutkimusta ja opetusta. Timo Honkela ei ole koskaan ollut mittareiden puolestapuhuja, koska mittarit eivät voi tavoittaa todellisuuden valtavaa moninaisuutta sitä ja ihmisten tekemisiä kunnioittavalla tavalla.

Lyhyellä tähtäimellä mitattavat tulokset vaikuttavat Honkelan nykytilanteessa entistäkin pinnallisemmilta, vaikka hän ymmärtääkin päätöksentekijöiden toiveen saada välineitä päätöksentekoon. Tieteessä tapahtuu -lehden kirjoituksessa ”Vaikutuksen ja vuorovaikutuksen arviointia” (Vol 31, Nro 1, 2013) Honkela toteaa esimerkiksi seuraavaa:

”Epävirallisella vuorovaikutuksella ja puheella on nykytieteessäkin tärkeä rooli, vaikka mittaaminen perustuu nykyisin vain määrämuotoiseen kirjalliseen tuotantoon.”

Honkela ei kuitenkaan halua tyystin tyrmätä mittaamista, mutta muistuttaa määrällisen ja laadullisen tiedon eroavasta luonteesta. Joissakin tapauksissa ja joillakin järjestelyillä laadullista voidaan tarkastella määrällisen kautta, mutta silloin tarkasteltavia tekijöitä pitää olla hyvinkin suuri määrä. Aiheeseen läheisesti liittyvissä laskennallisen kielitieteen merkitysopillisissa malleissa voi olla mukana jopa miljoonia muuttujia.

Pohdiskellessaan mahdollisuuksia edistää verkkopohjaista opetusta Honkela päätti aloittaa erilaisten opiskeluun soveltuvien aktiivisen esitysten videoinnin. Ajatuksena on tuottaa pieniä moduleja, joita voi hyödyntää erilaisten kokonaisuuksien osana ja yhdistettyinä vuorovaikutuksellisiin opetustilanteisiin. Esimerkki tällaisesta videosta on Honkelan pitämä esitelmä aiheesta “On Knowledge”.