Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Parhaat muistoni yliopistolla liittyvät varhaisiin opiskeluvuosiin. Yliopiston päärakennus oli vanhanaikainen, arvokas ja alkuun fuksille pelottavakin. Lue lisää »
Hae artikkeleita
44 hakutulosta haulle: muistoni
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Olen ikuinen opettaja, joten parasta yliopistolla on tyylikäs, kaunis opiskelijatapahtuma, jossa mukana on innostuneita nuoria. Silloin ei ole tietoakaan intohimovajeesta, kun "isänmaan toivot" toimivat yhdessä, toinen toisiltaan oppien. Itselleni tärkeitä ylioppilasjärjestöjä ovat osakunnat, erityisesti omani eli Eteläsuomalainen osakunta, oppiaineen ainejärjestö Kronos ry sekä Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta ja SYL. Lue lisää »
Paras muistoni Helsingin yliopistosta
Paras muistoni Helsingin yliopistosta liittyy luultavasti Helsinki Summer Schoolin heavy metal -aiheiseen kurssiin, jota koordinoin ja jolla luennoin elokuussa 2015. Suunnitelmieni toteutus oli raskas mutta palkitseva kokemus ja sen tuleminen todeksi oli mittaamattoman hienoa. Ryhmäni oli upea, se koostui enemmän tai vähemmän ikäisistäni opiskelijoista, eikä ”opettajana” oleminen pilannut hauskuutta tai ryhmän ystävällistä henkeä. Lisäksi sain vapaat kädet kurssin suunnitteluun ja olin tyytyväinen saadessani kurssille monta erilaista vierailijaluennoitsijaa. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Monet muistoni Helsingin yliopistosta ankkuroituvat tiloihin: yliopiston päärakennuksen vanhan puolen uskomattoman kauniiseen aulaan, kotimaisen kirjallisuuden laitoksen huoneistoon Liisankadulla, Kansalliskirjaston saliin. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Ensimmäiset parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät aikoihin, jolloin toimin arkeologian opiskelijoiden ainejärjestö Fibula ry:n puheenjohtajana 1980-luvun lopussa. Voi sitä huoletonta opiskelijaelämää. Bileitä, retkiä muinaisjäännöksille, pohjoismaisia opiskelijatapaamisia... Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistossa
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät teatteritieteen kansainväliseen kesäkouluun, jossa valmistelin väitöskirjaani vuosina 1995–2000. Näiden vuosien kuluessa valkeni, että professorimme Pirkko Koski oli onnistunut poimimaan kesäkoulun opettajakuntaan alamme kansainväliset huiput. Sen joukon sparraamana oli helppoa osallistua teatteritieteen maailmanjärjestön FIRT:n kongresseihin omalla paperilla jo jatko-opintojen varhaisessa vaiheessa. Tuntui etuoikeutetulta tutustua kongressien useisiin pääpuhujiin. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Parhaat muistoni yliopistosta ovat ne hetket, jolloin olen yhdessä kollegoideni kanssa saanut aikaan jotain kollektiivista. Minulla on yksi erityisen lämmin muisto kolmannesta Pohjoismaisesta aatehistorian jatko-opiskelijoiden konferenssista (NIHK), jonka ryhmä jatko-opiskelijoita järjesti historian laitoksella vuonna 2001. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät kirjoihin ja opettajiin, jotka rohkaisivat lukemaan. Esa Saarinen innosti filosofiaan, Pertti Seppänen Kiinan klassisiin teksteihin, Sara Heinämaa naistutkimukseen, Outi Nyytäjä näytelmäkirjallisuuteen. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Yliopistokulttuuri monine mahdollisuuksineen loi valmiudet tehdä töitä myös pelialalla. Tärkeitä taitoja kertyi niin seminaareissa kuin järjestötoiminnassa. Yliopistoliikunnalle haluan osoittaa suuren kiitoksen siitä, että se antoi mahdollisuuden pitkäjänteiseen ja täysvaltaiseen harrastukseen yliopistolla. Nykyisen UniSportin tuella toimii useita itsenäisiä harrastusseuroja, jotka tekevät vapaaehtoisvoimin erinomaista liikunta- ja kulttuuritoimintaa, jossa on aivan erityinen akateeminen henki. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Parhaat muistoni yliopistoajoilta liittyvät muuhun kuin varsinaiseen opiskeluun. En koskaan saanut erityisen hyvää tai paneutuvaa opetusta, mutta se ei minua pahemmin haitannut. Yleisen kirjallisuustieteen proseminaari ja seminaari tosin olivat tärkeitä. Muiden oli pakko katsoa, mitä olen kirjoittanut. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta ovat ihmisistä, erityisesti kollegoistani. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Kun töytäisen palloa ja se lähtee liikkeelle suuntaan, jota en voi aavistaa. Kun minua töytäistään, ja menen jonnekin, minne en ollut menossa. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät kansatieteen laitokseen ja väitöskirjaani. Kansatieteen oppihistoriaan liittyvää gradua kirjoittaessani minua pyydettiin kansatieteen laitokselle assistentin sijaiseksi ja seuraavana vuonna tulin valituksi samaiseen virkaan. Näin minulle aukeni yliopistoura, josta en ollut osannut edes haaveilla. Lue lisää »
Parhaat muistoni yliopistolla: opintopiirejä ja yhteisöasumista
Parhaat muistoni yliopistolta liittyvät ihmisiin. Tutustuin rakkaimpiin ystäviini ja aviopuolisooni Atro Kahiluotoon yliopiston päärakennuksen tupakkahuoneessa. Olin asunut koko lukioikäni pienessä kylässä, jonka kuplassa olin ainoa runoutta, venäläisiä klassikoita ja filosofiaa ahmiva nuori kummajainen. Yliopistolla tutustuin hengenheimolaisiin ja muutin heidän kanssaan asumaan. Perustimme ”Kaivo ja Tähti” – nimisen kommuuniin, koska kämppämme sijaitsi Kaivopuistossa Tähtitorninkadulla. Lue lisää »
Paras muistoni Helsingin yliopistossa
Tämä voi kuulostaa vähän kliseeltä, mutta minun on vaikea nimetä yhtä parasta muistoa siltä ajalta, kun opiskelin naistutkimuksen maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa. Minut ylipuhuttiin naistutkimuksen kurssille Turussa, mutta sitten se jo veikin mennessään. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistossa
Parhaat muistoni liittyvät ehdottomasti ensimmäisen opiskeluvuoteen. Silloin tuntui, että käsien ulottuvilla oli vaikka mitä ja sai keskittyä itseä kiinnostaviin asioihin. Nimenomaisesti humanistisen tiedekunnan sisällä oli paljon kiinnostavaa enkä osannut oikein valita pois mitään. Omien ennakkoluulojen murtuminen opintojen myötä on myös osa muistojani. Se fuksivuoden fiilis on minussa edelleen, vaikka en ole enää niin hehkuvaposkinen ja kirkassilmäinen idealisti kuin 1980-luvulla. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät riemukkaaseen opiskelijaelämään Eidos ry:ssä ja Kronos ry:ssä. Jälkimmäisessä toimin jopa puheenjohtajana. Lue lisää »
Parhaat muistoni urani varrelta
Yliopistovuodet syksystä 1969 alkaen ovat olleet hyvin monivaiheisia. Niiden aikana espanjan ja portugalin kielten harrastus on jatkuvasti kasvanut Suomessa. Espanjaa ei enää pidetä eksoottisena kummajaisena, joka se vielä 1970-luvulla monille oli. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Paras muistoni Helsingin yliopistosta liittyy ihmisiin ja siihen kuinka he ymmärsivät ja kunnioittivat urheilu-uraani. Eniten olin tekemisissä yleisen kielitieteen laitoksen henkilökunnan kanssa, mutta koko tiedekunnassa suhtauduttiin urheilemiseeni myönteisesti ja mukavan uteliaasti. Hieno hetki oli, kun palasin vuonna 2002 Olympiakomitean opinto- ja urasuunnittelijan roolissa yliopistolle silloisen apulaisrehtori Raija Sollamon audienssille. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Rakkaimmat muistoni yliopistoajalta liittyvät ehdottomasti päärakennuksen kahvilaan. Koska valtaosa historia-aineiden luennoista pidettiin päärakennuksessa, siirtyminen kuppilan puolelle luentojen tauolla tai välissä oli luontevaa. Siellä istui yleensä muita historianopiskelijoita tai muita tuttuja. Lue lisää »