
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Parhaat muistoni yliopistolla liittyvät varhaisiin opiskeluvuosiin. Yliopiston päärakennus oli vanhanaikainen, arvokas ja alkuun fuksille pelottavakin. Lue lisää »
Parhaat muistoni yliopistolla liittyvät varhaisiin opiskeluvuosiin. Yliopiston päärakennus oli vanhanaikainen, arvokas ja alkuun fuksille pelottavakin. Lue lisää »
Olen ikuinen opettaja, joten parasta yliopistolla on tyylikäs, kaunis opiskelijatapahtuma, jossa mukana on innostuneita nuoria. Silloin ei ole tietoakaan intohimovajeesta, kun "isänmaan toivot" toimivat yhdessä, toinen toisiltaan oppien. Itselleni tärkeitä ylioppilasjärjestöjä ovat osakunnat, erityisesti omani eli Eteläsuomalainen osakunta, oppiaineen ainejärjestö Kronos ry sekä Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta ja SYL. Lue lisää »
Ensimmäiset parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät aikoihin, jolloin toimin arkeologian opiskelijoiden ainejärjestö Fibula ry:n puheenjohtajana 1980-luvun lopussa. Voi sitä huoletonta opiskelijaelämää. Bileitä, retkiä muinaisjäännöksille, pohjoismaisia opiskelijatapaamisia... Lue lisää »
Parhaat muistoni yliopistoajoilta liittyvät muuhun kuin varsinaiseen opiskeluun. En koskaan saanut erityisen hyvää tai paneutuvaa opetusta, mutta se ei minua pahemmin haitannut. Yleisen kirjallisuustieteen proseminaari ja seminaari tosin olivat tärkeitä. Muiden oli pakko katsoa, mitä olen kirjoittanut. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta ovat ihmisistä, erityisesti kollegoistani. Lue lisää »
Kun töytäisen palloa ja se lähtee liikkeelle suuntaan, jota en voi aavistaa. Kun minua töytäistään, ja menen jonnekin, minne en ollut menossa. Lue lisää »
Tämä voi kuulostaa vähän kliseeltä, mutta minun on vaikea nimetä yhtä parasta muistoa siltä ajalta, kun opiskelin naistutkimuksen maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa. Minut ylipuhuttiin naistutkimuksen kurssille Turussa, mutta sitten se jo veikin mennessään. Lue lisää »
Parhaat muistoni liittyvät ehdottomasti ensimmäisen opiskeluvuoteen. Silloin tuntui, että käsien ulottuvilla oli vaikka mitä ja sai keskittyä itseä kiinnostaviin asioihin. Nimenomaisesti humanistisen tiedekunnan sisällä oli paljon kiinnostavaa enkä osannut oikein valita pois mitään. Omien ennakkoluulojen murtuminen opintojen myötä on myös osa muistojani. Se fuksivuoden fiilis on minussa edelleen, vaikka en ole enää niin hehkuvaposkinen ja kirkassilmäinen idealisti kuin 1980-luvulla. Lue lisää »
Yliopistovuodet syksystä 1969 alkaen ovat olleet hyvin monivaiheisia. Niiden aikana espanjan ja portugalin kielten harrastus on jatkuvasti kasvanut Suomessa. Espanjaa ei enää pidetä eksoottisena kummajaisena, joka se vielä 1970-luvulla monille oli. Lue lisää »
Rakkaimmat muistoni yliopistoajalta liittyvät ehdottomasti päärakennuksen kahvilaan. Koska valtaosa historia-aineiden luennoista pidettiin päärakennuksessa, siirtyminen kuppilan puolelle luentojen tauolla tai välissä oli luontevaa. Siellä istui yleensä muita historianopiskelijoita tai muita tuttuja. Lue lisää »
Filosofian tohtori Mirkka Lappalaisella riittää hyviä muistoja koko yliopistoajaltaan. Merkittävimmät niistä kulminoituvat historian opintojen alkuvaiheeseen ja toisaalta väitöspäivään. Lue lisää »
Siirryttyäni liike-elämään säilytin kontaktin Helsingin yliopistoon lähinnä dosenttiluentojen kautta. Keväällä 1989 esitin tiedekunnalle dosenttiluentoina kurssia ”Humanistit liikkeenjohtajiksi”. Olin kokenut, että yritysjohtajan päivittäinen työ edellytti pikemmin humanistin taitoja kuin laskentaekonomin kykyä. Se oli ennen muuta itsensä ilmaisemista (useilla kielillä, suullisesti ja kirjallisesti), toisiin vaikuttamista, jotta organisaatio kulkisi samaan suuntaan, ja kolmanneksi sumeiden ongelmien ratkaisemista – sumeiden siksi, että ne koskivat tulevaisuutta, eikä tulevaisuutta voi tarkasti laskea. Lue lisää »
Parhaita muistoja on useita. Hienoja hetkiä ovat olleet oppilaitteni väitöstilaisuudet, keskustelut miellyttävien vastaväittäjien kanssa ja väitöksiin liittyneet juhlallisuudet. Erityinen onni oli saada Saksalaiselle laitokselle neljä erinomaista saksalaista Alexander von Humboldt -säätiön stipendiaattia, joiden isäntänä toimin yhteensä kymmenen vuotta. Työpanoksellaan nämä stipendiaatit täydensivät merkittävästi laitoksen tutkimusprofiilia ja opetustarjontaa. Lue lisää »
Timo Santalan opiskeluhistoria on yliopiston näkökulmasta vähintäänkin haasteellinen. Maisterin paperit viidessä vuodessa ei Santalan kohdalla toteutunut. Hän on valinnut opintoihinsa kaikkea kiinnostavaa ja hylännyt yhtä helposti. Santala siirtyi aineesta toiseen omien mielenkiintojen perässä miettimättä tutkinnon suorittamista. Lue lisää »
Paras muistoni Helsingin yliopistosta on itse asiassa hyvin tuore. Viime syksynä englannin kielen oppiaineiden henkilökunta pääsi vierailemaan Stratford-upon-Avonissa, William Shakespearen syntymäkaupungissa. Lue lisää »
Helsingin yliopisto on merkinnyt minulle paljon. Vanhan historian laitoksen ja sen ”seminaarihuoneen” ravintola PamPamin piirissä oli helppo tutustua niin opettajakuntaan kuin muihin opiskelijoihinkin. Legendaarisia persoonia riitti opettajakunnassa. Huomattava osa edelleen jatkuvista ystävyyssuhteistani syntyi näissä kuvioissa. Lue lisää »
Parhaat muistoni ovat yhteisöllisiä, joulujuhlilta, synttärikekkereistä, yhteisistä työhyvinvointitilaisuuksista, mutta myös yhteishenki, olkoon se sitten koettu laitoksen sisällä kollegojen kanssa tai laitoksen tai tiedekunnan johtoryhmässä, tiedekuntaneuvostossa taikka erilaisissa koulutustilaisuuksissa. Myös kohtaaminen opiskelijoiden kanssa eri tilanteissa vuosien varrella on ollut palkitsevaa. Aamukahvihetket laitoksella ovat myös jääneet mieleeni. Lue lisää »
Yliopistoaikaan liittyvät monensävyiset muistot. Ensimmäisiä oli tietysti rehtori Erkki Kivisen järjestämä inskriptio syyskuussa 1969, sinänsä koruton mutta kuitenkin vakava tilaisuus. Minun aikanani opetus oli vielä hyvin perinteistä, luento toisensa jälkeen ja ylioppilaat joutuivat itse hakemaan ohjeistusta. Tutor-järjestelmä oli alkutekijöissään, joten siihen ei ollut paljon luottamista. Eikä kaikki sujunut suunnitelmien mukaisesti: sain ainoana osallistujana improbaturin pikkugradussa. Eli reputin hum.kanditutkinnon äidinkielenkokeessa! Tästä aivan odottamattomasta vastoinkäymisestä oli tuleva ”cause celebre” mutta se auttoi minua ponnistamaan aallonpohjasta uusille korkeuksille. Lue lisää »
Paras muistoni Helsingin yliopistosta liittyy luultavasti Helsinki Summer Schoolin heavy metal -aiheiseen kurssiin, jota koordinoin ja jolla luennoin elokuussa 2015. Suunnitelmieni toteutus oli raskas mutta palkitseva kokemus ja sen tuleminen todeksi oli mittaamattoman hienoa. Ryhmäni oli upea, se koostui enemmän tai vähemmän ikäisistäni opiskelijoista, eikä ”opettajana” oleminen pilannut hauskuutta tai ryhmän ystävällistä henkeä. Lisäksi sain vapaat kädet kurssin suunnitteluun ja olin tyytyväinen saadessani kurssille monta erilaista vierailijaluennoitsijaa. Lue lisää »
Olen aina tiennyt, että haluan opiskella Helsingin yliopistossa, mutta en koskaan suunnitellut tutkijanuraa. Kun edeltäjäni, kansatieteen professori Juhani U.E. Lehtonen pyysi minua assistentin sijaiseksi opintojeni loppuvaiheessa, kertoi hän, että työhön liittyi jatko-opiskelu. Kun keskustelimme väitöskirjan aiheesta, ehdotin tutkimuksen aiheeksi Kemijoen uittoa. Aihe oli minulle tuttu kotipiiristä, se oli keskeinen aihe Lapin ja koko Suomenkin historiassa, mutta siitä ei ollut kansatieteellistä tutkimusta käytännössä lainkaan. Lue lisää »