Rakkaimmat muistoni yliopistoajalta liittyvät ehdottomasti päärakennuksen kahvilaan. Koska valtaosa historia-aineiden luennoista pidettiin päärakennuksessa, siirtyminen kuppilan puolelle luentojen tauolla tai välissä oli luontevaa. Siellä istui yleensä muita historianopiskelijoita tai muita tuttuja.

Keskusteluaiheet vaihtelivat opintoihin liittyvistä asioista urheiluun tai elokuvista ihmissuhteisiin. Koska tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) aloitti yleisen kirjallisuustieteen opinnot vain vuotta myöhemmin (syksyllä 1985) kuin minä, päärakennuksen kuppila oli myös "perheemme" toinen koti. Mitä enemmän on kulunut vuosia noista nuoruuden päivistä, sitä nostalgisemmalta juuri tuo miljöö tuntuu.