Parhaat muistoni liittyvät ehdottomasti ensimmäisen opiskeluvuoteen. Silloin tuntui, että käsien ulottuvilla oli vaikka mitä ja sai keskittyä itseä kiinnostaviin asioihin. Nimenomaisesti humanistisen tiedekunnan sisällä oli paljon kiinnostavaa enkä osannut oikein valita pois mitään. Omien ennakkoluulojen murtuminen opintojen myötä on myös osa muistojani. Se fuksivuoden fiilis on minussa edelleen, vaikka en ole enää niin hehkuvaposkinen ja kirkassilmäinen idealisti kuin 1980-luvulla.

Oikeastaan haaveilen vieläkin mahdollisuudesta innostua tiedon ja ymmärtämisen äärellä. Vaikka arvostan myös hallinnollisia tehtäviä – ilman niiden hoitamista ei ole edellytyksiä omistautua tutkimukselle ja opetukselle – toivon vielä mahdollisuutta pitkäjänteiseen ja keskittyneeseen tutkimiseen ja kirjoittamiseen.

Toki opiskeluaika merkitsi myös toimintaa opiskelijajärjestöissä. Olin aktiivinen historianopiskelijoiden ainejärjestö Kronoksessa, osallistuin juhlien ja kulttuuritapahtumien järjestämiseen. Ainejärjestötoiminta huipentui Kronoksen ja historian laitoksen yhdessä järjestämään opintomatkaan Toulouseen Ranskaan. Toisenlainen huipentuma oli Markus ja Ilari Nummen ohjaama ja käsikirjoittama elokuva The Heimola Story, jossa esiinnyin monen muun tuolloisen ainejärjestöaktiivin kanssa.