Ensimmäiset parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät aikoihin, jolloin toimin arkeologian opiskelijoiden ainejärjestö Fibula ry:n puheenjohtajana 1980-luvun lopussa. Voi sitä huoletonta opiskelijaelämää. Bileitä, retkiä muinaisjäännöksille, pohjoismaisia opiskelijatapaamisia...

Vielä ”paremmat muistot” liittyvät kuitenkin valmistumiseeni. Kirjoitin pro gradu -tutkielmani vuonna 1994. Sen jälkeen perustin perheen ja ryhdyin johtamaan arkeologisia kaivauksia ympäri Suomea. Valmistumiseni siirtyi ja siirtyi ja omatunto soimasi kunnes tammikuussa 2011 päätin tehdä asialle jotain. Olin koko ajan vakuutellut itselleni ja muille opiskeluja olevan ”vain vähän jäljellä”. Pian kuitenkin ilmeni, että olin valehdellut jopa itselleni. Yliopisto-opintojen pariin palaamisesta seurasi kuitenkin ehkä tähänastisen elämäni paras ajanjakso: kaksi vuotta kokopäivätoimista opiskelua, upeita ihmisiä, mielenkiintoisia luentoja joista sain uusia ideoita. Lopulta, noin 130+ opintopistettä myöhemmin, valmistuin filosofian maisteriksi joulukuussa 2013. Koskaan ei ole liian myöhäistä sanotaan ja se taitaa todella ainakin opiskelujeni kohdalla pitää paikkansa.

Sama mies kuvattuna arkeologisilla kaivauksilla silloin joskus ja vuonna 2014.