Parhaat muistoni ovat yhteisöllisiä, joulujuhlilta, synttärikekkereistä, yhteisistä työhyvinvointitilaisuuksista, mutta myös yhteishenki, olkoon se sitten koettu laitoksen sisällä kollegojen kanssa tai laitoksen tai tiedekunnan johtoryhmässä, tiedekuntaneuvostossa taikka erilaisissa koulutustilaisuuksissa. Myös kohtaaminen opiskelijoiden kanssa eri tilanteissa vuosien varrella on ollut palkitsevaa. Aamukahvihetket laitoksella ovat myös jääneet mieleeni.

Opiskeluaikana vietin paljon aikaa Helsingin yliopiston kirjastossa, nykyisessä Kansalliskirjastossa, missä kirjoitin sekä pro graduni että väitöskirjani. Akateeminen yhteisö, jonka opiskelija kirjastossa kohtasi oli usein erikoinen ja erilainen, mutta monivivahteisempi, lämpimämpi ja vähemmän hierarkkinen kuin ainelaitoksilla.

Erityinen muisto on vanhemman tyttäreni valmistumisesta maisteriksi tiedekunnastamme. Sen publiikin koin erityisen juhlavaksi. Se oli kevään viimeinen publiikki vuonna 2008, kun tutkinnonuudistuksen takia valmistuneiden määrä oli valtava. Juhlavaa on ollut myös silloin, kun olen itse jakanut tutkintotodistukset vastavalmistuneille humanistisen tiedekunnan tohtoreille, maistereille ja kandidaateille.

Mieleenpainuva hetki oli myös vuonna 2007, kun silloisen Renvall-instituutin johtajana vastaanotin laitoksellemme myönnetyn Helsingin yliopiston tasa-arvopalkinnon, Maikki Friberg -palkinnon.