Tutkimustulokset suurelle yleisölle
Tutkija toimii aina osana laajempaa kontekstia niin akateemisessa maailmassa kuin yhteiskunnassa yleensä. Olen ollut Kirjallisuudentutkijain… Lue lisää »
Hae artikkeleita
44 hakutulosta haulle: yleisö
Vaikuttajana Suomessa ja kansainvälisesti
Opettaminen, aktiivinen julkaisutoiminta ja luottamustehtävät laajentavat ammatillista verkostoa, luovat yhteyksiä ja synnyttävät uusia ajatuksia. Susanna Pettersson toimii museologian dosenttina ja vierailevana luennoitsijana sekä katsoo yhteiskuntaa muun muassa Aalto-yliopiston hallituksen jäsenen silmin. Lue lisää »
Muusikko etsii vastakaikua yleisöltä
Ennen Kolmas Nainen -yhtyeen läpimurtoa Sakari Pesola soitteli erilaisissa bändikyhäelmissä. Läheisimmistä koulukavereista muodostui Kolmas Nainen, joka keikkaili ja tehtaili levyjä hurjalla tahdilla 1980-luvun puolivälistä vuoteen 1994 asti. – Alavuden lukio oli Kolmannen Naisen lähtöpiste. Luokkakaverini Raimo Valkama on yhtyeen basisti ja Pasi Kallioniemi rumpali. Laulaja Pauli Hanhiniemi ja kitaristi Timo Löyvä olivat meitä vuotta nuorempia. Aloitimme yhteistyötämme sen kerrostalon pommisuojassa, jossa asuin alivuokralaisena. Lue lisää »
Historiantutkimusta suurelle yleisölle
Hämeenlinnan normaalilyseon historianopettaja innosti Gunnar Suolahden (vuoteen 1906 saakka Palander) akateemisten opintojen pariin Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon. Nuori mies opiskeli rivakkaan tahtiin ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1898. Lue lisää »
Käynnissä olevia arkeologisia tutkimusprojekteja ja tulevia yleisöluentoja
Vantaan Jokiniemen kivikautinen asuinpaikka on yksi Suomen laajimmista neoliittisen kivikauden keskusasuinpaikoista (3900–3300 eKr.). Arkeologi Jan Fast on järjestänyt yhteisöarkeologisia kaivauksia alueella yhteistyössä Tiedekeskus Heurekan kanssa vuosina 1990–1994 ja 2014. Lue lisää »
Lähteiden ehdoilla, monitieteisesti – yleisöä unohtamatta
Tuomas Heikkilä on pitänyt kunnia-asianaan tutkia mahdollisimman erilaisia teemoja. Kuvaavasti hänellä on dosentuuri kolmelta historiantutkimuksen eri alalta: yleisestä historiasta, Suomen historiasta ja kirkkohistoriasta. Maantieteellisesti hänen tutkimuksensa ovat ulottuneet Pohjolasta Roomaan ja Ranskasta Saksaan, ajallisesti myöhäisantiikista 1800-luvulle. Lue lisää »
Kansanvalistusta
Isäni oli pappi, sananjulistaja. Pienenä poikana imin itseeni samanlaisen tarpeen esiintyä. Kun en osannut laulaa, piti ruveta puhumaan. Esiinnyn edelleen mielelläni minkä tahansa yleisön edessä, oli sitten teemana venäjän kieli, väärinymmärrykset kommunikaatiossa tai suomalainen tiedepolitiikka. Lempiaihe on ”Voiko venäläisiä ymmärtää”. Tiedonjakamisen tarve näkyi aikaisemmin myös innokkuudessa tehdä sana- ja oppikirjoja, kieliohjelmia televisioon, opetusohjelmia tietokoneille, cd-romppuja ja kaikkea mahdollista venäjän opintoja edistävää. Kun kirjoittaa suurelle yleisölle, pääsee irti tieteellisen kirjoittamisen millimetrin tarkoista pelisäännöistä. Voi irrotella ja keventää. Lue lisää »
Pyhän Henrikin jäljillä
Suuri yleisö voi yhdistää Tuomas Heikkilän pyhän Henrikin ja Lallin nimiin. Vuosikymmen sitten media kohisi nuoren tutkijan tuloksista, joiden mukaan kaikkien tuntemaa pyhää Henrikiä ei voida pitää suoraan historiallisena henkilönä. Koska pyhän Henrikin mukana myös suomalaisten rakastama arkkipahis Lalli – Köyliön suurin poika – katoaisi historiankirjojen lehdiltä, kohu poiki myös Helsingin Sanomien etusivulla julkaistun leikkimielisen tappouhkauksen ja kutsun saapua Köyliöön selvittelemään asiaa. Lue lisää »
Mieleenjäävin hetkeni Helsingin yliopistossa
Odotin teologisen tiedekunnan tohtoripromootiota hiostavana toukokuun lopun päivänä vuonna 2000. Olin kolme vuotta aikaisemmin väitellyt suomalaisten ulkomaisesta opinkäynnistä ennen Turun akatemian perustamista 1640 ja saanut siitä arvosanaksi laudaturin. Olin promootiossa primustohtorina ja tehtävänäni oli vastata kysymykseen, joka kuului suunnilleen seuraavasti: ”Nostiko Turun akatemian perustaminen vuonna 1640 tieteen tasoa Suomessa?”. Vastaus pitäisi perustella, mutta sen tulisi lopulta olla muodoltaan joko kyllä tai ei. Yleisö epäilemättä odotti, että tarkastelisin yliopiston suurta merkitystä 1600-luvun yhteiskunnallisessa kehityksessä ja vastaisin luonnollisesti KYLLÄ! Lue lisää »
Oivaltava Observatorio
Ensimmäinen kehittämisprojektini Helsingin yliopistomuseon museonjohtajana oli tähtitieteen yleisökeskuksen Helsingin observatorion kolmivuotinen suunnittelu ja toteutus. Uudistettu observatorio avautui yleisölle syksyllä 2012. Se sijaitsee C. L. Engelin suunnittelemassa, vuonna 1834 valmistuneessa, observatoriorakennuksessa Tähtitorninvuorella. Lue lisää »
Kulutuskulttuurin murros
Huutokaupassa toimiessaan Tuija Peltomaa on päässyt kosketuksiin erilaisten esineiden kanssa. Vilkkaimpina vuosina hänen käsiensä kautta on mennyt yli 10 000 esinettä vuodessa. Huutokauppamaailma on jäänyt suurelta yleisöltä vieraaksi ja osittain taustalla on niin esinekulttuurin kuin huutokauppamaailman itsensä luoma ympäristö. Tosin nykyinen tosi-tv on tehnyt huutokauppamaailmaa tutummaksi. Lue lisää »
Kirjaintyyppi on tekstin äänensävy
Typografia tarkoittaa kirjaintyyppien valintaa ja käyttöä. Typografiaa ei tuoteta kirjoittamalla tai tekstaamalla vaan valmiita kirjaimia (kirjaintyyppejä) käyttämällä. Suurelle yleisölle se on edelleen melko outo aihepiiri, vaikka elämme joka hetki sen keskellä. Kiinnostusta ja mielipiteitä se kuitenkin herättää. Lue lisää »
Helsingin yliopisto – laatua ja monikielisyyttä
Helsingin yliopistossa arvostan ennen kaikkea yliopiston korkeaa laatua, niin tutkimuksessa ja opetuksessa kuin tutkimustulosten välittämisessä suurelle yleisölle. Arvostan myös suuresti sitä, että Helsingin yliopistossa voi toimia lähestulkoon täysin ruotsin kielellä. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Kun mietin parhaita muistoja, yksi nousee ylitse muiden: englannin lehtori Tim Andrews. Hän pulppusi energiaa ja lämpöä, ja hänen luentonsa olivat vangitsevia ja valtavan inspiroivia. Kun käyn itse puhumassa suuremmalle yleisölle, pyrin aina pitämään mielessä miten Tim sai porukan viihtymään, oppimaan ja välillä nauramaan jopa kyyneleet silmissä. Lue lisää »
Mika Lavento muualla verkossa
Oma tieteenalani arkeologia on ollut näkyvästi esillä eri tavoin tiedotusvälineissä ja se kiinnostaa suurta yleisöä. Käytännössä jokainen arkeologinen kaivaus uutisoidaan jollakin tavalla. Arkeologit itsekin ovat viime aikoina kiinnittäneet huomiota uutisointiin kertomalla sekä kaivausten menetelmistä että tuloksista. Lisäksi toimittajilla saattaa olla omia ideoita, joita he haluavat käyttää. Lue lisää »
Haaveeni
Kiasma oli viime vuonna Suomen tunnetuin museo. Saavuin itse johtajaksi siinä mielessä hyvään aikaan, että remontin jälkeen saavutimme jo nyt lokakuussa vuoden 2015 kävijätavoitteen. Toivon pystyväni ylläpitämään avautumisen myötä tullutta yleisön kiinnostusta, ja että saisimme meneillään olevan nosteen ja flown jatkumaan. Lue lisää »
Jutikkalan kartano
Eino Jutikkalan kotikartano on edelleen voimissaan ja yleisön on mahdollista tutustua siihen. Kotikartano sijaitsee Sääksmäellä nykyisen kolmostien itäpuolella ja se on Jutikkalan säätiön omistuksessa. Lue lisää »
Terävä kriitikko ja tehokas kääntäjä
Eila Pennasesta tuli kirjallisuuslehti Parnasson toimitussihteeri vuonna 1952. Tässä toimessa avautui mahdollisuus tutustua eurooppalaisen kirjallisuuden uusimpiin virtauksiin. Pennanen otti tehtäväkseen tuoda näitä virtauksia suomalaisen yleisön tietouteen myös kriitikkona ja kääntäjänä. Lue lisää »
Humanistina eduskuntaan
Aloitin politiikan myöhään 1970-luvun lopulla sananmukaisesti yleisön pyynnöstä. Pääsin eduskuntaan 40-vuotiaana vuonna 1983. Eduskuntataloon asteli humanistinen ja idealistinen ihminen. Sain toimintamahdollisuuksia runsaasti, pääsin toivomiini sivistysvaliokuntaan ja puolustusvaliokuntaan, ja työtä riitti joka suhteessa. Minut valittiin opetus- ja tiedeministeriksi 1991. Minulle tärkeitä kehittämiskohteita yliopistossa olivat laadun parantaminen, kansainvälistäminen ja huomion kiinnittäminen opetukseen. Lue lisää »
Valtakunnan korkeakoulupolitiikkaa
Vuosina 1991–1992 johdin Suomen humanistisen alan tutkintojärjestelmän arviointihanketta. Tehtäviin kuului muun muassa tarvittavien muutosten ja uuden tutkintoasetuksen valmistelu. Vuoden 1994 muutokset tutkintojärjestelmään olivat mittavia: luovuttiin vuonna 1980 tulleista koulutusohjelmista, palautettiin arvosanat nimillä perusopinnot, aineopinnot ja syventävät opinnot (kaikki noin 20 op), palautettiin hum. kand. -tutkinto ja luovuttiin muun muassa pakollisista yleisopinnoista. Monet näistä muutoksista ennakoivat pari vuotta myöhemmin rantautunutta Bolognan tutkintojärjestelmää. Lue lisää »
Haasteellisin tehtäväni Helsingin yliopistossa
Ehkä haasteellisin tehtävä, jonka olen Helsingin yliopistossa toteuttanut, oli 14. Dalai Laman Suomen-vierailun yhteydessä isännöimäni seminaari elokuussa 2011. Olin tuolloin Suomalais-Tiibetiläisen kulttuuriseura ry:n puheenjohtaja ja siinä ominaisuudessa osavastuullisena vierailun järjestämisestä. Vierailuun liittyi monia yleisötilaisuuksia, mutta halusin, että Dalai Lama esiintyisi myös akateemisessa ympäristössä, kuten hän usein muissakin maissa tekee. Seminaarin aiheeksi sovittiin konfliktinratkaisu, ja siihen kutsuttiin Dalai Laman lisäksi joukko kansainvälisiä konfliktinratkaisun ammattilaisia. Tilaisuus oli avoin vain valikoidulle noin 100 hengen akateemiselle kutsuvierasjoukolle. Lue lisää »
Tiedettä asiatekstinä, fiktiona ja fantasiana
Olen käyttänyt paljon aikaa ja energiaa vähemmistökieliyhteisöjen suojeluun ja kielten elvyttämiseen liittyviin toimiin. Suomalais-ugrilaisen kielipesähankkeen (Suomi-Venäjä-Seura & Suomen kulttuurirahasto) ja suomalais-ugrilaisen kansalaisjärjestöhankkeen yhteydessä olen matkustellut ympäri Venäjää ja yrittänyt saada ihmiset ymmärtämään, että monikielisyys on tärkeää ja että yksikielinen venäjänkielisyys ei merkitse menestystä vaan taantumusta. Olen puhunut monille yleisöille siitä, miten eri kielet panevat ihmisen ajattelemaan eri tavoin, ja miten monesti halveksitut vähemmistökielten puhujat ovat itse asiassa koko maailman yhteinen aarre, jonka edessä pitäisi ottaa hattu päästä, kulttuuriperinnön runsauden ja vaihtelevuuden kantajia. Lue lisää »
Kirjallisuuden tutkiminen ja lukeminen
Kirjallisuus kirjoitetaan lukijoille – vasta luettuna teos saavuttaa tarkoituksensa. Kirjat ja kirjailijat kuitenkin tavallaan luovat tai ennakoivat yleisönsä. Muotojen ja sisältöjen valinnoilla tuotetaan, tietoisesti tai huomaamatta, mallilukija: kaikki teokset kutsuvat lukemaan tietyllä tavalla ja puhuttelevat tietynlaista lukijaa. Teoksen todellinen lukija ei aina samastu tai halua samastua tähän puhuteltuun, mutta todellisen lukijan kyky muuntautua sellaiseksi lukijaksi, jota teos kaipaa, on avain teoksen ymmärtämiseen – ja usein myös siihen, että lukija kykenee nauttimaan teoksesta täysipainoisesti. Lue lisää »
Näkyvästi yhteiskunnassa ja toimimista luottamustehtävissä
Jaakko Hämeen-Anttila on paitsi arvostettu tutkija myös suosittu luennoitsija. Helsingin yliopistossa hän on opettanut vuodesta 1984 alkaen, minkä lisäksi hän on pitänyt vuosittain monia kymmeniä yleisöesitelmiä tieteellisissä seuroissa, valtionhallinnossa, tiedotusvälineissä, kouluissa ja monilla muilla forumeilla. Hän on myös usein esiintynyt lukemassa runoja, omiaan tai käännöksiään. Hän on antanut tuhansia haastatteluja ja esiintynyt näkyvästi erilaisissa kampanjoissa. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
En ole ollenkaan varma, että pystyn poimimaan yhtä tiettyä tapahtumaa parhaaksi muistokseni Helsingin yliopiston piiristä, joten tarjoanpa tässä parikin hyvin positiivista kokemusta. Lue lisää »
Ulos kammioista, toreille ja kaduille – tieteen popularisointi
Yksityisenä ammatinharjoittajana ja tietokirjailijana sekä monien tutkimus-, opetus- ja esiintymistehtävien kautta Samu Nyström on saanut vuosien ajan työskennellä tieteellisen tiedon popularisoinnin parissa. – Mielestäni kyseessä on tärkeä osa akateemisen sivistyneistön tehtävää: tutkimustulokset pitää tuoda myös tutkijayhteisön ulkopuolelle kansalaisyhteiskunnan tietoon ja käyttöön, kertoo Nyström. Lue lisää »
Kansallismuseo – Korvaamaton ja lumoava
Yhtenä Suomen kansallismuseon keskeisenä brändimääreenä on olla korvaamaton yhteiskunnalle. Kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttilan mukaan museolla on valtavan iso rooli ja vastuu. Lue lisää »
Intohimona ja urana museot
–Museoalan näkökulmasta elämme paitsi kiinnostavaa, myös muutoksen aikaa. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on kiristynyt, eikä mitään voida pitää itsestäänselvyytenä. Museot joutuvat kilpailemaan Netflixin katsomisen ja pyykinpesun kanssa. Uskon kuitenkin siihen, että koukuttava tarjonta ja mahdollisuus kohdata autenttisia teoksia saavat ihmiset liikkeelle. Lue lisää »
Julkaisut
Vuorovaikutteisen näyttelyn voima on tilanteessa: vuorovaikutuksessa. Tutkimusten mukaan yleisö voi oppia tietojen ja taitojen lisäksi ymmärr… Lue lisää »
Humanistina tiedekeskuksessa – moniaistista tiedeviestintää
”Jukola–Jakomäki–Bryssel, Suomi 75 vuotta” -näyttelyn luominen tiedekeskus Heurekassa oli voimaannuttava hanke. Historiaa ei ollut aiemmin käsitelty vuorovaikutteisen näyttelyn keinoin Suomessa eikä juuri ulkomaillakaan. Emme tunteneet esikuvia emmekä rajoituksia. Heurekan perustajat olivat onneksemme määritelleet tiedekeskuksen tehtäväkentän suomen ’tiede’ ja ruotsin ’vetenskap’ -sanojen mukaisesti kattamaan kaikki akateemiset alat, eikä vain luonnontieteitä, science. Lue lisää »
ARS 17 -näyttely
Kiasman johdossa kevääseen 2015 toimineen Pirkko Siitarin kaudella suunniteltiin museon näyttelyt suhteellisen valmiiksi vuoteen 2016 asti. Leevi Haapalan mukaan tällä hetkellä on suunnitteilla tuleva ARS 17 -näyttely ja näyttelyitä ja teemoja tuleville vuosille. Nyt meneillään oleva syksy 2015 sisältää vahvan yhteiskunnallisen ja poliittisen sävyn. Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulun lisäksi lokakuun alussa avautui nykytaiteen toisinajattelijoita esittelevä kansainvälinen Eri mieltä -näyttely. Lue lisää »
Provokatiivinen pessimisti
Georg Henrik von Wrightilla oli merkittävä vaikutus filosofian kehitykseen Suomessa ja Pohjoismaissa 1900-luvun toisella puoliskolla. Hän hoiti jo 1940-luvulla Helsingin yliopiston ruotsinkielisen filosofian professuurin ohella ajoittain jopa kolmea muuta suomalaista professuuria Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistossa
Yliopistoaikaan liittyvät monensävyiset muistot. Ensimmäisiä oli tietysti rehtori Erkki Kivisen järjestämä inskriptio syyskuussa 1969, sinänsä koruton mutta kuitenkin vakava tilaisuus. Minun aikanani opetus oli vielä hyvin perinteistä, luento toisensa jälkeen ja ylioppilaat joutuivat itse hakemaan ohjeistusta. Tutor-järjestelmä oli alkutekijöissään, joten siihen ei ollut paljon luottamista. Eikä kaikki sujunut suunnitelmien mukaisesti: sain ainoana osallistujana improbaturin pikkugradussa. Eli reputin hum.kanditutkinnon äidinkielenkokeessa! Tästä aivan odottamattomasta vastoinkäymisestä oli tuleva ”cause celebre” mutta se auttoi minua ponnistamaan aallonpohjasta uusille korkeuksille. Lue lisää »
Jatkuvasti kehittyvä asiantuntijuus
Olin ensimmäistä kertaa töissä Gallen-Kallelan Museossa kesällä 1991. Tästä eteen päin museo ja Akseli Gallen-Kallela ovat olleet tärkeä osa ammatillista identiteettiäni – aluksi opintojen ohella, sittemmin kokopäiväisenä työnä. Yhden henkilön elämätyön ympärille kiertyvä toiminta voi kuulostaa rajatulta. Gallen-Kallela on tarjonnut kuitenkin rikkaan maailman ja työympäristön. Lue lisää »
Haaveeni
Olin kerran tohtorinkaronkassa, jossa väittelijä tullessaan puheessaan kohdalleni kiitti minua siitä, että olen auttanut häntä ymmärtämään hy… Lue lisää »
Frans Emil Sillanpää – keskitien kulkija
Frans Emil Sillanpää oli ensimmäinen suomalainen Nobel-palkittu ja toistaiseksi myös ainoa suomalainen, joka on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Yliopisto-opintojensa alkutaipaleella Sillanpää ei suunnitellut kirjailijan uraa, vaan hän ryhtyi tavoittelemaan lääkärin ammattia. Vaikka Sillanpää jätti lääkärin opinnot kesken, hän ehti kuitenkin omaksua luonnonfilosofisen maailmankatsomuksen. Tämä näkyi Sillanpään ensimmäisen romaanin Elämä ja aurinko (1916) lisäksi myös hänen myöhemmässä tuotannossaan. Lue lisää »
Hitaasta ja nopeasta uteliaisuudesta
Olen kirjoittanut ja puhunut taiteista työkseni jo yli 40 vuotta, mutta en silti osaa luontevasti puhua tutkimuksesta ”ammattina”, saati ”urana”. Erilaisten töiden muista puolista on helpompi tehdä tiliä. Aina on tehnyt mieli kirjoittaa ja itse kehitetyt tai eri tahoilta tarjotut tehtävät ovat osuneet kohdalle enemmän tai vähemmän sattumalta. Lue lisää »
Kirjailijan yhteiskunnallinen velvollisuus
Menestynyt kirjailija joko pääsee tai joutuu parrasvaloihin. Kirjakauppojen korokelavojen lisäksi uuden kirjan julkistuksen jälkeen satelee haastattelupyyntöjä. Usein mediaa kiinnostaa kirjaa enemmän kirjailijan yksityiselämä. Kari Hotakaiselle tämä on vähän vaikeaa. Kirja on hänelle autonomisesti tärkein asia: jokainen lukija lukee ja kokee sen omalla tavallaan eikä kirjailijan persoonalla tai yksityiselämällä pitäisi olla mitään merkitystä. Lue lisää »
Ympäristökeskustelun ongelmia
Ympäristökeskustelussa ongelmia ovat pessimismi ja kyynisyys, näkemys ympäristötuhojen vääjäämättömyydestä, joka on myös ihmisten käyttämä torjuntamekanismi ahdistavien ympäristöuutisten edessä. Pessimismi haasteiden edessä on oman 20 vuoden kokemukseni perusteella osoittautunut täysin vääräksi, mutta se on suurimpia esteitä ympäristökeskustelussa. Tulevaisuudesta käyty keskustelu on historian aikana usein muokannut kehityksen suuntia. Jos vallitseva tapamme puhua tulevaisuudesta on dystopia, pelkään, että siitä tulee itseään toteuttava visio. Lue lisää »
Demos Helsinki ei vain haudo ajatuksia
Perustin ajatushautomo Demos Helsingin yhdessä opiskelukaverini Roope Mokan kanssa kymmenen vuotta sitten. Teemme töitä yhteiskunnallisesti merkittävien ja minulle henkilökohtaisesti merkityksellisten asioiden kanssa. Aiheet ovat monisyisiä ja kompleksisia eikä niiden hallitseminen onnistu minkään perinteisen ammatin tai asiantuntijuuden puitteissa. Vai mitä mieltä olette vaikka ilmastonmuutoksen hillinnästä, demokratian uudistamisesta tai ihmisten oman elämänhallinnan vahvistamisesta, näin ihan vain muutamia työhöni liittyviä teemoja mainitakseni? Niinpä saan työssäni tarttua jatkuvasti teemoihin, joiden parissa työskentelee paljon itseäni vahvempia asiantuntijoita. Lue lisää »
Parhaita hetkiäni Helsingin yliopistossa
Pidin ensimmäiset kurssini Helsingin yliopistossa syksyllä 1970. Ne olivat praktikum-kursseja, joilla yleisessä kirjallisuustieteessä käsiteltiin ”koko” maailmankirjallisuutta. Opiskelijat kirjoittivat muutaman liuskan esseitä, ja kokoontumiskerroilla keskusteltiin vetäjän johdolla. Opetusmuoto oli uusi, olimme vaatineet sitä silloisessa ”laitosedustustossa” ja saaneet toiveemme läpi. Lue lisää »
Tiedekeskusten globaali yhteistyö
Tiede on kansainvälistä. Tieteen avoimuuden periaatteen mukaan myös tiedekeskusten ideat ja ajatukset leviävät kansainvälisesti. Heurekan perustajat seurasivat sekä eurooppalaisia että pohjoisamerikkalaisia esikuvia, mutta päättäessään, että suomalaisella tiedekeskuksella on oltava omaa näyttelytuotantoa, he tulivat taanneeksi sen, että myös Heurekalla on ollut paljon annettavaa kansainvälisesti. Vuonna 1989 avattu Heureka oli maailman noin 400. tiedekeskus, nyt niitä lasketaan olevan noin 3000. Lue lisää »
Pietari kohtalona
Ensimmäiset lukemani Dostojevskin romaanit saivat minut aloittamaan venäjän opiskelun lukiossa. Ensimmäisellä silloisessa Leningradissa käymälläni kielikursseilla löysin Dostojevskin Pietarin, yhtä aikaa konkreettisen ja kirjallisen kaupungin, joka on sekä kaunis ja ylväs että synkkä ja harhaanjohtava. Tämän yhdistelmän voiman ja vaarallisuuden olen saanut vuosikymmenten mittaan tuta niin fyysisillä kuin psyykkisillä retkilläni pitkin kaupunkia, jossa kaikki on mahdollista, mukaansatempaavaa, pettävää, koko ajan uusia kasvoja ja merkityksiä saavaa. Lue lisää »
Lehtimies Topelius
Zacharias Topelius palkattiin toimittamaan Helsingfors Tidningar -lehteä joulukuussa 1841, 200 hopearuplan palkkaa vastaan. Summa ei ollut järin suuri, etenkin kun hänen tuli itse maksaa kesäsijaisensa palkka. Lue lisää »