Hämeenlinnan normaalilyseon historianopettaja innosti Gunnar Suolahden (vuoteen 1906 saakka Palander) akateemisten opintojen pariin Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon. Nuori mies opiskeli rivakkaan tahtiin ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1898. Lue lisää »
Tuomas Heikkilä on pitänyt kunnia-asianaan tutkia mahdollisimman erilaisia teemoja. Kuvaavasti hänellä on dosentuuri kolmelta historiantutkimuksen eri alalta: yleisestä historiasta, Suomen historiasta ja kirkkohistoriasta. Maantieteellisesti hänen tutkimuksensa ovat ulottuneet Pohjolasta Roomaan ja Ranskasta Saksaan, ajallisesti myöhäisantiikista 1800-luvulle. Lue lisää »
Tutkija toimii aina osana laajempaa kontekstia niin akateemisessa maailmassa kuin yhteiskunnassa yleensä. Olen ollut Kirjallisuudentutkijain… Lue lisää »
Ennen Kolmas Nainen -yhtyeen läpimurtoa Sakari Pesola soitteli erilaisissa bändikyhäelmissä. Läheisimmistä koulukavereista muodostui Kolmas Nainen, joka keikkaili ja tehtaili levyjä hurjalla tahdilla 1980-luvun puolivälistä vuoteen 1994 asti. – Alavuden lukio oli Kolmannen Naisen lähtöpiste. Luokkakaverini Raimo Valkama on yhtyeen basisti ja Pasi Kallioniemi rumpali. Laulaja Pauli Hanhiniemi ja kitaristi Timo Löyvä olivat meitä vuotta nuorempia. Aloitimme yhteistyötämme sen kerrostalon pommisuojassa, jossa asuin alivuokralaisena. Lue lisää »
Vantaan Jokiniemen kivikautinen asuinpaikka on yksi Suomen laajimmista neoliittisen kivikauden keskusasuinpaikoista (3900–3300 eKr.). Arkeologi Jan Fast on järjestänyt yhteisöarkeologisia kaivauksia alueella yhteistyössä Tiedekeskus Heurekan kanssa vuosina 1990–1994 ja 2014. Lue lisää »
Isäni oli pappi, sananjulistaja. Pienenä poikana imin itseeni samanlaisen tarpeen esiintyä. Kun en osannut laulaa, piti ruveta puhumaan. Esiinnyn edelleen mielelläni minkä tahansa yleisön edessä, oli sitten teemana venäjän kieli, väärinymmärrykset kommunikaatiossa tai suomalainen tiedepolitiikka. Lempiaihe on ”Voiko venäläisiä ymmärtää”. Tiedonjakamisen tarve näkyi aikaisemmin myös innokkuudessa tehdä sana- ja oppikirjoja, kieliohjelmia televisioon, opetusohjelmia tietokoneille, cd-romppuja ja kaikkea mahdollista venäjän opintoja edistävää. Kun kirjoittaa suurelle yleisölle, pääsee irti tieteellisen kirjoittamisen millimetrin tarkoista pelisäännöistä. Voi irrotella ja keventää. Lue lisää »
Oma tieteenalani arkeologia on ollut näkyvästi esillä eri tavoin tiedotusvälineissä ja se kiinnostaa suurta yleisöä. Käytännössä jokainen arkeologinen kaivaus uutisoidaan jollakin tavalla. Arkeologit itsekin ovat viime aikoina kiinnittäneet huomiota uutisointiin kertomalla sekä kaivausten menetelmistä että tuloksista. Lisäksi toimittajilla saattaa olla omia ideoita, joita he haluavat käyttää. Lue lisää »
Parasta on se, että hyviä hetkiä ja kokemuksia on paljon. Lue lisää »
Vuorovaikutteisen näyttelyn voima on tilanteessa: vuorovaikutuksessa. Tutkimusten mukaan yleisö voi oppia tietojen ja taitojen lisäksi ymmärr… Lue lisää »
”Jukola–Jakomäki–Bryssel, Suomi 75 vuotta” -näyttelyn luominen tiedekeskus Heurekassa oli voimaannuttava hanke. Historiaa ei ollut aiemmin käsitelty vuorovaikutteisen näyttelyn keinoin Suomessa eikä juuri ulkomaillakaan. Emme tunteneet esikuvia emmekä rajoituksia. Heurekan perustajat olivat onneksemme määritelleet tiedekeskuksen tehtäväkentän suomen ’tiede’ ja ruotsin ’vetenskap’ -sanojen mukaisesti kattamaan kaikki akateemiset alat, eikä vain luonnontieteitä, science. Lue lisää »
Olin kerran tohtorinkaronkassa, jossa väittelijä tullessaan puheessaan kohdalleni kiitti minua siitä, että olen auttanut häntä ymmärtämään hy… Lue lisää »
Tiede on kansainvälistä. Tieteen avoimuuden periaatteen mukaan myös tiedekeskusten ideat ja ajatukset leviävät kansainvälisesti. Heurekan perustajat seurasivat sekä eurooppalaisia että pohjoisamerikkalaisia esikuvia, mutta päättäessään, että suomalaisella tiedekeskuksella on oltava omaa näyttelytuotantoa, he tulivat taanneeksi sen, että myös Heurekalla on ollut paljon annettavaa kansainvälisesti. Vuonna 1989 avattu Heureka oli maailman noin 400. tiedekeskus, nyt niitä lasketaan olevan noin 3000. Lue lisää »
Humanistilla ei ole uraa – tai ainakaan urasuunnittelua, oli opiskelijasukupolveni sivistysyliopistohenkinen motto. Jälkikäteen katsoen työelämään orientoitumiseni näyttää kuitenkin lähes ohjelmalliselta. Tartuin mielenkiintoiselta vaikuttaviin keikkatyötarjouksiin ja sain käytännön kokemusta arkistojen penkomisesta, haastattelututkimuksesta ja aikataulujen kunnioittamisesta. Lue lisää »
Historioitsija elää tekstien maailmoissa, mutta kirjoitusta vanhempaa on kuva, ja vauvakin kommunikoi ilmeillä ja eleillä ennen kuin puhuu. Kuvien katsominen, tulkitseminen ja tekeminen ovat kiehtoneet minua aina, vaikka ne eivät koskaan ole olleet tekemisieni pääosassa. Nuoruuden valokuvausharrastus, loputon elokuva-arkistoelokuvien katselu, kuvatoimitustyöt ja Kronikka-lehden tekeminen tarjosivat kuvallisen hahmottamisen riemua opiskeluaikana. Lue lisää »
Frans Emil Sillanpää oli ensimmäinen suomalainen Nobel-palkittu ja toistaiseksi myös ainoa suomalainen, joka on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Yliopisto-opintojensa alkutaipaleella Sillanpää ei suunnitellut kirjailijan uraa, vaan hän ryhtyi tavoittelemaan lääkärin ammattia. Vaikka Sillanpää jätti lääkärin opinnot kesken, hän ehti kuitenkin omaksua luonnonfilosofisen maailmankatsomuksen. Tämä näkyi Sillanpään ensimmäisen romaanin Elämä ja aurinko (1916) lisäksi myös hänen myöhemmässä tuotannossaan. Lue lisää »
Suuri yleisö voi yhdistää Tuomas Heikkilän pyhän Henrikin ja Lallin nimiin. Vuosikymmen sitten media kohisi nuoren tutkijan tuloksista, joiden mukaan kaikkien tuntemaa pyhää Henrikiä ei voida pitää suoraan historiallisena henkilönä. Koska pyhän Henrikin mukana myös suomalaisten rakastama arkkipahis Lalli – Köyliön suurin poika – katoaisi historiankirjojen lehdiltä, kohu poiki myös Helsingin Sanomien etusivulla julkaistun leikkimielisen tappouhkauksen ja kutsun saapua Köyliöön selvittelemään asiaa. Lue lisää »
Filosofian kandidaatiksi valmistumisen jälkeen Karl Collan elätti itsensä useamman vuoden ajan pääasiassa Helsingin eri koulujen opettajana. Hänellä oli kokemusta opettajan työstä jo opiskeluajaltaan sekä todistus käytännön opetustaidosta. Lue lisää »
Isossa kustantamossa Touko Siltala pääsi tekemään yhteistyötä markkinointi- ja myyntiosaston kanssa. – Aloittaessani kustannustoimittajan työt WSOY:llä vuonna 1982 paljon piti opetella itse. Monta mokaa tein ja jokaisesta opin jotain uutta. Silloisen WSOY:n työkulttuuriin ei mainittavammin kuulunut tulokkaiden perehdyttämistä, mutta talon tunnelma ja henki oli innostava ja hyvä. Lue lisää »
Olen kirjoittanut ja puhunut taiteista työkseni jo yli 40 vuotta, mutta en silti osaa luontevasti puhua tutkimuksesta ”ammattina”, saati ”urana”. Erilaisten töiden muista puolista on helpompi tehdä tiliä. Aina on tehnyt mieli kirjoittaa ja itse kehitetyt tai eri tahoilta tarjotut tehtävät ovat osuneet kohdalle enemmän tai vähemmän sattumalta. Lue lisää »
Taidehistorian emeritaprofessori Riitta Nikula ei suinkaan ole lopettanut tutkimista ja kirjoittamista. – Olen kirjoittanut paljon ja erilaisia tekstejä sekä osallistunut kaikenlaisiin projekteihin. Nykyään tiedän entistä paremmin sen, että en minä mistään mitään kauheasti tiedä, mutta haluan tietää lisää. Tärkein tiedon mitta on se, että uskaltaa kurottaa sellaista, joka kutittaa uteliaisuutta. Lue lisää »
