Gunnar Wilhelm Suolahti (Palander -1906)
16.9.1876, Hämeenlinna – 26.12.1933, Helsinki
Filosofian kandidaatti 1898 ja filosofian lisensiaatti 1901 (historia), Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Historian dosentti 1902–1918, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Suomen ja Skandinavian historian professori 1929–1933, Helsingin yliopisto
Pohjoismaiden historian ylimääräinen professori 1918–1929, Helsingin yliopisto
Päätoimittaja 1907–1912, Aika-lehti
Päätoimittaja 1906, Raataja-lehti
Päätoimittaja 1903–1910, Historiallinen Aikakauskirja
Sijaiskanslerin sihteeri 1903–1905, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Ylioppilastutkintolautakunnan jäsen 1920–1923
Hämäläisen Osakunnan kuraattori 1906–1908, v.t. inspehtorina 1925–1926 ja inspehtorina 1926–1930
Suomen historiallisen seuran esimies 1911–1912 ja 1924–1925, johtokunnan jäsen 1925–1933
Historiallisen yhdistyksen puheenjohtaja 1910–1930
Suomen kirkkohistoriallisen seuran johtokunnan jäsen 1915–1923
Hämeenlinnan normaalilyseon historianopettaja innosti Gunnar Suolahden (vuoteen 1906 saakka Palander) akateemisten opintojen pariin Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon. Nuori mies opiskeli rivakkaan tahtiin ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1898.
J. R. Danielson-Kalmarin suosituksesta Suolahti päätyi väitöskirjaa tehdessään täydentämään historian opintojaan Saksassa 1898–1899. Hän opiskeli Leipzigissä Karl Lamprechtin johdolla kollektiivista historiantutkimusta, jonka tavoitteena oli yleisiä ilmiöitä ja jokapäiväistä elämää tutkimalla löytää historiastakin lainalaisuuksia. Suolahti ei lämmennyt Lamprechtin ajatuksille historiassa vallitsevista lainalaisuuksista ja yksilöiden sekä yksittäisten tapahtumien sivuuttamisesta, mutta innostui selkeästi kulttuurihistoriasta ja kollektiivisten ryhmien olemuksen ja pidemmän aikavälin historian tarkastelusta.
Suolahtea pidetään kulttuurihistoriallisen koulukunnan perustajana Suomessa. Hänestä kansallista historiaa oli etsittävä ruohonjuuritasolta jokapäiväisestä elämästä. Suolahden erityisansio oli laajan pohjatyön tekemisessä ja tietoaineiston kokoamisessa. Hänen tutkimuksensa Suomen papistosta ja talonpoikaisyhteisöistä sekä henkilöhistoriat, esimerkiksi Henrik Gabriel Porthanista pohjautuvat suureen aineistomäärään. H. G. Porthania historiantutkijana käsittelevän väitöskirjansa lisäksi Suolahti kirjoitti Porthanista kaksi muutakin teosta.
Suolahti kuului vanhaan Palandereitten pappissukuun. Onkin luontevaa, että hänen pääteoksekseen muodostui Suomen papisto 1600- ja 1700-luvuilla (1919). Sitä ennen hän teki eräänlaisena pohjatyönä tutkimuksen 1700-luvun pappiloista (1912). Lisäksi hän kirjoitti esseekokoelmat Elämää Suomessa 1700-luvulla I–II (1909, 1917) ja Vuosisatain takaa (1913).
Suolahden kirjoitustyyliä on kehuttu vakuuttavaksi aikalaiskuvaukseksi, jollaiseen pääsee vain tuntemalla hyvin aineistonsa. Hän rakensi yksityiskohtien kautta luontevan kuvauksen laajemmasta kokonaisuudesta. Hänen tavoitteenaan oli tuottaa historiantutkimusta, joka ei ole suunnattu vain akateemiseen maailmaan vaan kiinnostaisi ja hyödyttäisi myös suurta yleisöä.
Suolahti toimi Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa useaan otteeseen Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian sekä yleisen historian professorien viransijaisena. Oman ylimääräisen professuurin hän sai vuonna 1918. Vuonna 1929 hän sai varsinaisen viran Suomen ja Skandinavian historian professorina. Tutkimus- ja opetustehtävien ohessa Suolahti oli aktiivinen osakuntatoiminnassa. Hän toimi Hämäläisen Osakunnan kuraattorina 1906–1908, vt. inspehtorina 1925–1926 ja inspehtorina 1926–1930. Lisäksi Suolahti oli useiden tieteellisten yhdistysten ja seurojen johtotehtävissä. Hän oli esimerkiksi mukana perustamassa Historiallista Yhdistystä, jonka julkaiseman Historiallisen Aikakauskirjan päätoimittajan hän toimi vuodet 1903–1910.
Kulttuurihistoriallisen koulukunnan merkittävä saavutus oli Suomen kulttuurihistoria I–IV -kirjasarjan ilmestyminen vuosina 1933–1936. Sen vahvoina taustahahmoina olivat Suolahden kanssa Eino Jutikkala ja Väinö Voionmaa. Suolahti tosin ei itse lopulta kyennyt heikentyneen terveydentilansa vuoksi kirjoittamaan teokseen yhtään artikkelia ennen äkillistä kuolemaansa vuonna 1933.
Kuva: Museovirasto
Lähteet
Ahtiainen, Pekka (1991): Kulttuuri, yhteisö, yksilö – Gunnar Suolahti historiantutkijana. Suomen historiallinen seura 1991. Viitattu 24.9.2015
Jutikkala, Eino (2000): Suolahti, Gunnar (1876–1933). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.9.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
Gunnar Wilhelm Suolahti (Palander -1906)
16.9.1876, Hämeenlinna – 26.12.1933, Helsinki
Filosofian kandidaatti 1898 ja filosofian lisensiaatti 1901 (historia), Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Historian dosentti 1902–1918, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Suomen ja Skandinavian historian professori 1929–1933, Helsingin yliopisto
Pohjoismaiden historian ylimääräinen professori 1918–1929, Helsingin yliopisto
Päätoimittaja 1907–1912, Aika-lehti
Päätoimittaja 1906, Raataja-lehti
Päätoimittaja 1903–1910, Historiallinen Aikakauskirja
Sijaiskanslerin sihteeri 1903–1905, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Ylioppilastutkintolautakunnan jäsen 1920–1923
Hämäläisen Osakunnan kuraattori 1906–1908, v.t. inspehtorina 1925–1926 ja inspehtorina 1926–1930
Suomen historiallisen seuran esimies 1911–1912 ja 1924–1925, johtokunnan jäsen 1925–1933
Historiallisen yhdistyksen puheenjohtaja 1910–1930
Suomen kirkkohistoriallisen seuran johtokunnan jäsen 1915–1923
