Musiikkitieteen laitos muutti evakosta Vironkatu 1:n renovoituihin tiloihin 1984. Sinne muodostui aivan ihanteellinen pieni tieteellinen yhteisö, sangen kansainvälinen. Ulkolaisia vieraita alkoi heti saapua tamperelaisen Pro Musica -säätiön joka vuotisella tuella. Kaikille järjestyi oma huone, lyhytaikaiset vieraat asuivat pihan toisella puolella vierashuoneissa ja kävelivät aamulla laitokselle pitämään tuntejaan. Myös opiskelijoilla oli oma tilansa. Lue lisää »
Lennart Meri on jäänyt useimmille mieleen Viron presidenttinä (1992–2001). Hän oli kuitenkin alkujaan kirjailija, tuottaja ja elokuvaohjaaja. Isänsä Georg-Peeter Meren diplomaatin ja kääntäjän ammattien johdosta Meren perhe matkusteli paljon. Lennart Meri oppikin nuoruudessa puhumaan useita kieliä sujuvasti. Hän taisi niin suomea, ranskaa, saksaa, englantia kuin venäjääkin. Lue lisää »
Kiinnostus johonkin tutkimusaiheeseen saa usein alkunsa vaivihkaa. 1980-luvun puolivälissä litteroin eli siirsin kirjoitusasuun miesryhmien keskusteluja professori Auli Hakulisen tutkimusavustajana. Jossakin vaiheessa havahduin kuulemaan ääninauhoitteilta lyhyitä äännähdyksiä: milloin kuului ”mm”, milloin ”joo”, milloin ”niin”. Nämä havainnot johtivat tutkimaan vastaussanojen (dialogipartikkelien) ”joo” ja ”niin” samankaltaisuutta ja eroja väitöskirjaksi asti. Samalla niiden tutkiminen johtikin myös selvittämään monenlaisia keskustelutoimintoja ja keskustelun jäsentymistapoja, sillä ”joo” ja ”niin” ovat keinoja vastata moniin erilaisiin puheenvuoroihin. Lue lisää »
Suuri osa yhteiskunnallisesta vaikuttamisestani on tapahtunut säätiöiden kautta. Olen ollut Suomen Kulttuurirahaston johtokunnassa vuodesta 2000 ja säätiön hallituksessa vuosina 2004–2009 sekä johtokunnan puheenjohtajana ja hallituksen varapuheenjohtajana vuosina 2006–2009. Olen edelleen rahaston hallintoneuvoston jäsen, samoin toimin mm. Pohjolan100-vuotisrahaston ja Valittujen Palojen rahaston hoitokunnissa. Lisäksi toimin useita vuosia Pirkanmaan rahaston hoitokunnassa. Lue lisää »
Tutkimustyöni pitkäkestoinen teema on suullisen ja kirjallisen kulttuurin vuorovaikutus. Väitöskirjani Itsekasvatusta ja kapinaa (2004) käsitteli Karkkilan työläisnuorten kirjoittavaa keskusteluyhteisöä 1910–1920-luvulla. Tärkeimpänä aineistona oli työläisnuorten toimittama käsinkirjoitettu Valistaja-lehti, joka löytyi Karkkilan poliisiaseman ullakolta. Käsinkirjoitetut lehdet ovat vieneet minut pitkille matkoille ajassa ja paikassa. Lue lisää »
Vakiinnutettua asemamme eurooppalaisen korkeakoulutuksen laadunvarmistus- ja arviointitoiminnan keskeisenä toimijana meille avautui tilaisuus toteuttaa Euroopan komission rahoittamia kehittämishankkeita Euroopan naapuruuspolitiikan maissa. Voitimme kaksi Twinning-hankkeen tarjouskilpailua: toisen Armenian korkeakoulutuksen kehittämiseksi Bologna-prosessin mukaisesti ja toisen Azerbaidzhanin korkeakoulutuksen lähentämiseksi eurooppalaiseen koulutusalueeseen. Lue lisää »
Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin 1995, suomen kieli sai historiansa laajimman virallisen kielen aseman. Unionin hallintoon tarvittiin sekä kielen kääntäjiä että tulkkeja. Näiden kouluttamiseksi ryhdyttiin Euroopan komission ja opetusministeriön tuella. Lue lisää »
Haasteenani on kuvata kielten äännevaihteluita mahdollisimman yksinkertaisella, helposti hahmotettavalla, mutta yleispätevällä menetelmällä. Äännevaihteluita esiintyy sanojen taivutuksessa monissa kielissä, suomessa esimerkiksi rata ~ radoilla ilmentää astevaihtelua t~d sekä vokaalivaihtelua a~o. Lue lisää »
Olen käyttänyt paljon aikaa ja energiaa vähemmistökieliyhteisöjen suojeluun ja kielten elvyttämiseen liittyviin toimiin. Suomalais-ugrilaisen kielipesähankkeen (Suomi-Venäjä-Seura & Suomen kulttuurirahasto) ja suomalais-ugrilaisen kansalaisjärjestöhankkeen yhteydessä olen matkustellut ympäri Venäjää ja yrittänyt saada ihmiset ymmärtämään, että monikielisyys on tärkeää ja että yksikielinen venäjänkielisyys ei merkitse menestystä vaan taantumusta. Olen puhunut monille yleisöille siitä, miten eri kielet panevat ihmisen ajattelemaan eri tavoin, ja miten monesti halveksitut vähemmistökielten puhujat ovat itse asiassa koko maailman yhteinen aarre, jonka edessä pitäisi ottaa hattu päästä, kulttuuriperinnön runsauden ja vaihtelevuuden kantajia. Lue lisää »
Markku Henrikssonin tuorein julkaisu käsittelee legendan asemaan noussutta kaikkien teiden äidiksi tituleerattua valtatietä 66. Tämä eittämättä maailman tunnetuin tie kulkee diagonaalisesti noin 4000 kilometrin matkan Chigagosta Los Angelesiin. Vuonna 2014 julkaistu Route 66. A Road to America’s Landscape, History, and Culture (Texas Tech University Press) syväluotaa alueen kulttuuria ja osoittaa Amerikan päätienä tunnetun kulkuväylän paikan osana Americanaa. Lue lisää »
Markku Henrikssonin Yhdysvaltain tutkimuksen professuuri humanistisen tiedekunnan Renvall-instituutissa kantoi lentokonevalmistaja McDonnell Douglasin nimeä. Tarina professuurin taustalla kytkeytyy 1990-luvun Hornet-kaupan ehtoihin sisältyneisiin vastakauppoihin. Yhdysvaltojen tuli Hornet-hävittäjien myynnin yhteydessä ostaa vastavuoroisesti tuotteita Suomesta. Lue lisää »
Yliopistoaikoina en ollut kovinkaan esimerkillinen opiskelija. Aiemman tutkinnon päälle tehdyt musiikkitieteen opinnot toimivat hyvänä oheistoimintana, kun matkapäiviä kertyi keikkakiertueiden muodossa parhaimmillaan jopa 200 vuodessa. Lue lisää »
Tunnen välillä suurta etuoikeutta saadessani työskennellä museoalalla. Työn sisällöt ovat sen ehdoton suola. Työ on kuljettanut moniin kiinnostaviin maailmankolkkiin. Akseli Gallen-Kallela yhdistetään useimmiten Ranskaan, Saksaan ja Unkariin, mutta yllättäen Venäjästä on muodostunut se maa, johon on omassa työssä suuntautunut eniten työmatkoja ja hankkeita. Lue lisää »
Lukuisat hienot muistoni yliopistolla – opiskelijoiden valmistumiset, myönteiset rahoituspäätökset, uudet tutkimusideat – liittyvät niihin eri yhteisöihin, joissa olen vuosien mittaan työskennellyt. Tärkeinä pidän myös tiloja, joissa yhteisöjen jäsenet päivittäin luontevasti kohtaavat. Sain aikoinani apurahatutkijana oman kammion Mariankatu 11:n ullakkokerroksesta. Filologin näköalat avartuivat kun vintille muodostui nuorten tutkijoiden yhteisö ja päivittäin tapasi muitakin humanisteja, teologeja, juristeja ja valtiotieteilijöitä. Lue lisää »
Olen Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan englantilaisen filologian professori. Tämä Suomen vanhin anglistiikan oppituoli on yliopiston historiassa varsin nuori, se perustettiin vasta vuonna 1921. Oppiaineena filologia ymmärretään kielen ja kulttuurin tutkimuksena, usein suppeammin vanhojen tekstien tutkimuksena. Minäkin teen sitä, mutta uusin menetelmin. Lue lisää »
Kääntäminen on jo määritelmänsä perusteella tai luontaisesti kansainvälistä toimintaa, joten olen tästäkin syystä ollut tekemisissä hyvin monia kansallisuuksia ja kulttuureja edustavien ihmisten kanssa. Tämän lisäksi olen kuitenkin myös aktiivisesti hakeutunut kansainvälisiin yhteyksiin ja osallistunut paitsi julkaisujeni ja konferenssiesiintymisteni kautta kansainvälisillä areenoilla myös omasta aloitteestani toiminut opettajana ja tutkijana Suomen ulkopuolella. Lue lisää »
Lari Kotilainen perusti Sami Iivosen kanssa vuonna 1996 lastenrockyhtye Jytäjyrsijät, joka on keikkaillut ahkerasti Suomessa ja Venäjällä ja julkaissut kolme täyspitkää albumia. Jytäjyrsijöiden musiikkia on käännetty venäjäksi ja viittomakielelle. Lue lisää »
Onko kieli tylsä asia, jonka oppiminen tarkoittaa pilkkujen viilausta ja kielioppikategorioiden nimien pänttäämistä? Vai onko se jotain hauskaa ja jännittävää, joka avaa kokonaisen maailman niihin tapoihin, joilla me ihmiset ajattelemme ja toimimme yhteistyössä? Kielitieteilijä vastaa kyllä jälkimmäiseen, mutta muut usein ensimmäiseen. Lari Kotilainen haluaa korjata tämän. Lue lisää »
Armeijan käynyt tuore ylioppilas Arvi Lind aloitti opinnot Helsingin yliopistossa pitkälti äidinkielenopettajansa ansiosta. – Opetusneuvos Arvi Luukka oli niin innostava, että päätin noudattaa hänen esimerkkiään ja pyrkiä opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta. Olin myös vilpittömän kiinnostunut äidinkielestä ja hyvä siinä, erityisesti ainekirjoituksessa. Opiskelijaelämä oli aineellisesti niukkaa, sillä opintotukia ei vielä 1960-luvulla saatu. Opiskelijat elivät joko vanhempiensa avulla tai ottivat lainaa. – Pärjäsin syyslukukauden kesätöillä, ja lainasin isältä rahaa kevätlukukaudeksi. Kun menin naimisiin vuonna 1967, maksoin hänelle kaikki takaisin. Lue lisää »
Jos minulta kysytään parasta muistoa yliopistosta, ylitse muun mieleeni tulevat Auli Hakulisen luennot ja muu häneltä saatu oppi ja ohjaus. Parhaat muistot koskevat siis yliopiston älyllistä antia, oivalluksen ja inspiraation lähteitä. Hakulinen on onnistunut vaikuttamaan jokaisella kurssilla, johon olen osallistunut. Lue lisää »
