Eino S. Repo tunnetaan kenties parhaiten urastaan Yleisradion palveluksessa. Yleisradion pääjohtajana hän ajoi läpi monia muutoksia, niin sisällöllisesti kuin aatteellisestikin. Revon uudistuksilla ja linjauksilla oli kuitenkin vastustajansa, jotka syyttivät häntä Yleisradion politisoimisesta. Revon aikakautta Yleisradion johtajana alettiinkin vastustajien suussa pilkallisesti kutsua ”Reporadioksi”.

Ulkopoliittinen kanta oli pääasiallinen syy siihen, että Maalaisliitto päätti asettaa Revon ehdokkaakseen Yleisradion pääjohtajaksi vuonna 1965. Repo oli niin sanotun Paasikiven-Kekkosen linjan kannattaja, ja Jarmo Viljakaisen mukaan Urho Kekkonen oli jo vuosikymmenen alkupuolella kaavaillut Repoa Yleisradion johtokuntaan. Silloisen poliittisen tilanteen takia asiassa ei päästy puuta pidemmälle. Vuonna 1965 tilanne oli kuitenkin toinen, ja asiaa ajamaan saatiin Kekkosen lähipiiriin kuulunut Kustaa Vilkuna sekä silloinen pääministeri Johannes Virolainen. Valinta toteutettiinkin lopulta yksimielisesti.

Vuoteen 1969 asti kestäneellä pääjohtajakaudellaan Repo piti kiinni linjasta, jonka mukaan Yleisradion tuli toimia aktiivisena vaikuttajana yhteiskunnassa. Hänen mielestään se oli aikaisemmin vain keskittynyt kuvaamaan sitä. Revon aikana ja hänen tuellaan luotiin myös, uutispäällikkö Ralf Fribergin johdolla, Yleisradiolle oma uutistoiminta. Tämä mursi Suomen Tietotoimiston (STT) monopoliaseman radion uutisissa, kun ei enää lähetettykään pelkkiä STT:n sähkeuutisia. Lisää vihamiehiä pääjohtaja sai antamalla paljon ohjelmatilaa nuorille yhteiskuntakriittisille toimittajille. Repoa syytettiinkin muun muassa liiasta vasemmistolaisuudesta.

Toiselle viisivuotiskaudelle Repoa ei enää valittu pääjohtajaksi. Hän oli aiheuttanut liikaa pahennusta ja närkästystä liberaalilla linjallaan ja rohkeilla uudistuksillaan. Hän sai kuitenkin SKDL:n tuella Yleisradion radionjohtajan paikan, mistä jäi eläkkeelle 1974. Repo on edelleen hyvin ristiriitaisia tunteita herättävä hahmo Suomen mediahistoriassa.

Lähteet

• Pertti Hemánus, Reporadion nousu ja tuho, Helsingissä 1972.
• Timo Hämäläinen, Eino Sakari Repo, HS Muistot 15.12.2002. Luettu 26.2.2015.
• Jarmo Viljakainen, Reporadio. Yleisradion vaaran vuodet 1965–1972. Kohokohtia kirjan sivuilta, verkkojulkaisu. Luettu 26.2.2015.
• Wikipedia, Eino S. Repo, Wikipedia-verkkojulkaisu. Luettu 26.2.2015.