Axel Olof Freudenthal kirjoittautui Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon opiskelemaan klassillista filologiaa ja arkeologiaa vuonna 1854. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi viisi vuotta myöhemmin. Freudenthal kiinnostui kuitenkin yhä enemmän ruotsin kielestä ja Suomen ruotsinkielisestä väestöstä.

Kiinnostus ruotsinkielistä maalaisväestöä kohtaan heräsi Freudenthalissa viimeistään kun hän vuosina 1860–1861 teki kaksi tutkimusvaellusta Uudenmaan pitäjiin. Vaelluksilla hän keräsi ruotsinkielistä kansanperinnettä, kuten lauluja ja tarinoita, sekä tutki alueiden muinaisjäännöksiä. Myöhemmin hän teki vastaavan matkan myös ruotsinkieliselle Pohjanmaalle.

Opintojaan Freudenthal jatkoi Uppsalassa pohjoismaisen filologian saralla vuonna 1861. Seuraavana vuonna hän matkusti Kööpenhaminaan opiskelemaan arkeologista museotiedettä. UIkomailta palattuaan hän omistautui seuraavien vuosien aikana kielten opinnoille ja väittelikin Helsingissä filosofian tohtoriksi vuonna 1865 väitöskirjalla Einar Skålaglams Vellekla öfversatt och förklarad. Freudenthal nimitettiin muinaispohjoismaisen kielen ja antikviteettien dosentiksi vuonna 1866.

Freudenthal tutki 1870-luvulla Suomen ja Viron ruotsalaisia murteita. Ruotsin kielen professuurin perustamista yliopistoon suunniteltiin jo samoihin aikoihin, mutta aloite kohtasi suurta vastarintaa valtiopäivillä. Freudenthal nimitettiin lopulta yliopiston ensimmäiseksi virkaatoimittavaksi ruotsin kielen ja kirjallisuuden professoriksi vuonna 1876. Virka muutettiin vakinaiseksi kaksi vuotta myöhemmin, kun Freudenthal oli julkaissut professorinväitöskirjansa Über den Närpesdialect. Hän jäi virasta eläkkeelle vuonna 1904.

Ruotsin kielen opetusta Freudenthal tuki yliopiston ulkopuolellakin. Hän julkaisi vuonna 1881 uuden oikeinkirjoitusopin, joka painotti ääntämyksen mukaista oikeinkirjoitusta. Se hyväksyttiinkin melko yleisesti ja otettiin käyttöön monien koulujen opetuksessa.

Freudenthal oli hyvin aktiivinen lukuisissa tiedeseuroissa ja ruotsalaista kulttuuria tukevissa yhdistyksissä. Hänet valittiin Suomen Tiedeseuran jäseneksi vuonna 1876 ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 1888–1889. Freudenthal oli myös perustajajäsen useissa vielä tänäkin päivänä aktiivisesti toimivissa kulttuuriyhdistyksissä, kuten Svenska litteratursällskapet i Finland ja Svenska folkskolans vänner.

Lähteet

• Lars-Folke Landgrén, ”Freudenthal. Axel Olof (1836–1911)”, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 19.3.2015.
• Lars-Folke Landgrén, ”Freudenthal. Axel Olof (1836–1911)”, Biografiskt lexikon för Finland –verkkojulkaisu. Viitattu 19.3.2015.
• Wikipedia, Axel Olof Freudenthal, Wikipedia –verkkojulkaisu. Viitattu 19.3.2015.