Aloitin päätoimisena urheilutoimittajana vasta vuonna 2000. Sitä ennen ehdin työskennellä Juha Siltalan tutkimusapulaisena vuonna 1990 ja seuraavat kymmenen vuotta informaatikkona Suomen Urheilukirjastossa. Maisterin tutkintokin jäi viemättä loppuun, kun sain laman keskellä 1991 tarjouksen vakituisesta toimesta. Gradun ehdin kyllä kiikuttaa professorin pöydälle.

Työskentely Helsingin Olympiastadionin siipirakennuksessa toimivassa Urheilukirjastossa oli urheilusta ja historiasta kiinnostuneelle henkilölle unelmien työpaikka. Samalla pääsin tutustumaan suomalaisen urheilutiedon merkkihenkilöihin ja toimimaan Suomen urheiluhistoriallisen seuran tiedotusvastaavana.

Toimittajan hommiin ajauduin puolihuolimattomasti vuosituhannen vaihteessa. Kirjastossa työskennellessäni tajusin kirjoittavani päätyöni ohella juttuja useampaan välineeseen. Kun sain tarjouksen urheilun uusmediayhtiöstä, hyppäsin mukaan IT-huumaan. Se loppui lyhyeen, mutta minun loikkani kesti pidemmälle - ja on jatkunut tähän päivään asti. Vuonna 2002 löysin itseni Veikkaaja-lehdestä, johon olin kirjoitellut kolumneja jo parisen vuotta. Veikkaus Oy:n myytyä lehtensä Sanoma-konsernille siirryin Ilta-Sanomien palkkalistoille, jossa ura on jatkunut sen jälkeen.

Lehtityön ohessa olen laatinut kymmenkunta kirjaa joko yksin tai osana työryhmää. Ensimmäinen hengentuotos oli vuonna 1994 ilmestynyt Toiveesta tosi, joka oli kasvattajaseurani Orimattilan Toiveen 60-vuotishistoriateos. Seuran vaiheiden tutkiminen oli erittäin mielenkiintoista, koska isäni suku on ollut merkittävällä tavalla mukana kyseisen TUL:n seuran toiminnassa 1930-luvulta lähtien.

Kirjaprojekteista kiehtovimpia ovat olleet Suomen Palloliiton ja Suomen Olympiakomitean 100-vuotiskirjat. Kumpikin täytti tasavuosia 2007, joten vuosina 2005–2006 meillä kirjoittajilla riitti vipinää.

Olympiahistorian lisäksi olen päässyt tutustumaan myös viiden renkaan kisojen käytäntöön. Kokemukset Ateenasta 2004, Pekingistä 2008 ja Lontoosta 2012 ovat olleet ikimuistoisia. Oheisesta kuvasta selviää, että kisahulinassa toimittaja voi joutua vaikka pyörämekaanikoksi keskellä yötä.