← Takaisin

Martti Haavio

Martti Henrikki Haavio (Taiteilijanimi P. Mustapää)
22.1.1899, Temmes - 4.2.1973, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1921, filosofian maisteri 1923, filosofian lisensiaatti 1930 ja filosofian tohtori 1932, Helsingin yliopisto
Suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen dosentti 1932, Helsingin yliopisto

Runoilija ja kansanrunouden tutkija
Kansanrunousarkiston virkamies 1931–1934, johtaja 1934–1948, esimies 1948, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Kirjallisen osaston virkamies 1924–1931, 1941–1946, kirjallinen johtaja 1946–1951, WSOY
Suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen vt. professori 1947–1949 ja professori 1949–1956, Helsingin yliopisto
Suomen Akatemian jäsen 1956–1969

Varsinaissuomalaisen osakunnan kuraattori 1923–1924, 1927–1928, inspehtori 1951–1956 ja kunniajäsen 1966
Kalevalaseuran jäsen 1933, työjäsen 1941 ja kunniajäsen 1969
Suomalaisen Tiedeakatemian apujäsen 1933 ja jäsen 1948
Suomalais-ugrilaisen seuran johtokunnan jäsen 1947–1949
Suomen Uskontotieteellisen Seuran puheenjohtaja 1963–1969
Ôpetatud Eesti Seltsin kirjeenvaihtajajäsen 1938
Litterarum Societas Esthonican jäsen 1938
Kungl. Gustaf Adolfs Akademienin (Uppsala) jäsen 1953
Belgian Kuninkaallisen kansanperinneseuran ulkomainen jäsen 1964

Lisäksi hallitustehtävissä useissa erilaisissa tieteellisissä seuroissa ja säätiöissä.

Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Tekstit: Riitta-Ilona Hurmerinta

P. Mustapää = Martti Haavio

Yliopisto-opintojensa alkuvaiheessa Martti Haavio kohtasi Elsa Eklundin (v. 1922 Enäjärvi). Martin kerrotaan rakastuneen Elsaan ensi silmäyksellä. Hän kirjoitti P. Mustapää -salanimellä muusastaan runoja eikä Elsa aluksi tiennyt olevansa runoissa ilmaistu ihastuksen kohde. P. Mustapään kokoelmat Laulu ihanista silmistä (1925) ja Laulu vaakalinnusta (1927) ovat Elsa Enäjärvelle omistettuja. Lisää varhaisia rakkausrunoja ilmestyi vielä P. Mustapään myöhäiskokoelmissakin 1940 – 60-luvuilla.

Elsa ja Martti menivät naimisiin vuonna 1929, ja perheeseen syntyi vuosien varrella viisi lasta. Elsa Enäjärvi-Haavio teki mittavan uran kansanrunouden tutkijana ja järjestövaikuttajana. Hän menehtyi syöpään vuonna 1951. Kymmenisen vuotta myöhemmin Martti Haavio avioitui runoilija ja kääntäjä Aale Tynnin kanssa.

Martti Haavio oli tekemisissä Tulenkantajat-kirjailijaryhmän kanssa, mutta ei samaistunut heidän ekspressionistiseen ilmaisuunsa ja boheemiuteensa. Tulenkantajista varsinkin Lauri Viljanen kritisoi julkisesti Mustapään teosta Laulu vaakalinnusta, vaikka runokokoelma sai valtionpalkinnon. Tämän jälkeen P. Mustapään uutta tuotantoa jouduttiin odottamaan lähes 20 vuotta. P. Mustapään ollessa vaiti Martti Haavio työskenteli WSOY:llä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa, osallistui talvi- ja jatkosotaan sekä teki tieteellistä tutkimustyötä kansanrunouden ja mytologian parissa.

P. Mustapään runoissa kerrotaan olevan syvää tunnelatausta. Niissä yhdistyvät huumori ja hurmio, mikä oli uutta tuona aikana. Hänen runonsa ovat ihmisläheisiä ja kuvasivat aikansa kulttuuria. Monet runoista kumpuavat Haavioiden kesäpaikasta Sammatista. Runojen lisäksi Martti Haavio julkaisi runsaasti lastenkirjoja WSOY:n Kultainen koti -sarjassa ja toimitti lukuisia kuva- ja oppikirjoja. Yksi tunnetuimmista runoteoksista on Laulu Nukkumatista, josta Tapio Rautavaara levytti Sininen uni -nimisen laulun vuonna 1952.

Haavion kerrotaan keksineen taiteilijanimen P. Mustapää vieraillessaan Tallinnassa. Hänellä oli siteitä Viron kansanperinteeseen, kirjallisuuteen ja kulttuuriin neuvostovallan aikoihin saakka. P. Mustapää -nimimerkki säilyi salaisuutena kunnes Olavi Paavolainen paljasti sen.

Martti Haavio menehtyi sydäninfarktin jälkiseurauksiin vuonna 1973. Aale Tynni-Haavio täydensi miehensä keskeneräiseksi jääneen muistelmien jatko-osan ja julkaisi sen nimellä Olen vielä kaukana: Martti Haavio - P. Mustapää 20-luvun maisemassa (1978).

P. Mustapää eli Martti Haavio onkimassa. Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.​
P. Mustapää eli Martti Haavio onkimassa. Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.​

Lähteet ja lisätietoa P. Mustapään tuotannosta

Kirjoittaja

Martti Haavio

Martti Henrikki Haavio (Taiteilijanimi P. Mustapää)
22.1.1899, Temmes - 4.2.1973, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1921, filosofian maisteri 1923, filosofian lisensiaatti 1930 ja filosofian tohtori 1932, Helsingin yliopisto
Suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen dosentti 1932, Helsingin yliopisto

Runoilija ja kansanrunouden tutkija
Kansanrunousarkiston virkamies 1931–1934, johtaja 1934–1948, esimies 1948, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Kirjallisen osaston virkamies 1924–1931, 1941–1946, kirjallinen johtaja 1946–1951, WSOY
Suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen vt. professori 1947–1949 ja professori 1949–1956, Helsingin yliopisto
Suomen Akatemian jäsen 1956–1969

Varsinaissuomalaisen osakunnan kuraattori 1923–1924, 1927–1928, inspehtori 1951–1956 ja kunniajäsen 1966
Kalevalaseuran jäsen 1933, työjäsen 1941 ja kunniajäsen 1969
Suomalaisen Tiedeakatemian apujäsen 1933 ja jäsen 1948
Suomalais-ugrilaisen seuran johtokunnan jäsen 1947–1949
Suomen Uskontotieteellisen Seuran puheenjohtaja 1963–1969
Ôpetatud Eesti Seltsin kirjeenvaihtajajäsen 1938
Litterarum Societas Esthonican jäsen 1938
Kungl. Gustaf Adolfs Akademienin (Uppsala) jäsen 1953
Belgian Kuninkaallisen kansanperinneseuran ulkomainen jäsen 1964

Lisäksi hallitustehtävissä useissa erilaisissa tieteellisissä seuroissa ja säätiöissä.

Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Tekstit: Riitta-Ilona Hurmerinta

← Takaisin