Timo Santala aloitti työskentelyn Helsingin kaupungin ruokakulttuuristrategian projektipäällikkönä marraskuussa 2014. Strategisten suuntaviivojen lisäksi Santala antaa kasvot, korvat ja suun kaupungin ruoka-asioille. Lue lisää »
Timo Santala keksi parin kaverinsa kanssa vuonna 2011 idean Ravintolapäivästä. Reilussa kahdessa vuodessa siitä kehittyi maailman suurin ruokakarnevaali. Tähän mennessä Ravintolapäivää on vietetty jo melkein 70 maassa. Sen tiimoilta on toteutettu yli 16 000 pop-up-ravintolaa, joissa on syönyt noin 1 800 000 ihmistä. Lue lisää »
Tällä hetkellä ammatillinen haaveeni on, että saisin pystyyn jonkinlaisen monitieteisen ja mielellään myös kansainvälisen hankkeen, jossa oivallettaisiin jotain merkityksellistä vaikkapa tästä vihapuheilmiöstä. Haluaisin ryhmään kielentutkijoiden lisäksi ainakin sosiologin, sosiaalipsykologin ja tietojenkäsittelytieteilijän, jolloin ilmiötä voisi lähestyä monesta näkökulmasta. Toivon, että työmme pohjalta voitaisiin kehitellä jokin sovellus, joka tekisi ihmisten arjesta miellyttävämpää. Lue lisää »
Olen kirjoitusammattilainen. En keksi parempaa sanaa suomen kieleen – ja sanojen kanssa päiväni kuitenkin vietän – käännökseksi englannin sanalle writer. Kirjailija, kyllä, ensisijaisesti, sen vuoksi että pyrin vapauttamaan mahdollisimman paljon aikaa kirjailijan työhön. Sen seurauksena on syntynyt runokokoelmia, tietokirjoja, näytelmiä, novellikokoelma ja on parhaillaan työn alla romaani. Toimittajan töitä tein kokopäiväisesti aikoinani, kuvan, äänen ja sanan avulla. Lue lisää »
Mauri Ylä-Kotola on asunut Rovaniemellä jo lähes parinkymmenen vuoden ajan. Hän aloitti yliopistolla tuntiopettajana 1995 ja muutti Lappiin saatuaan lehtorin viran vuonna 1997. Lue lisää »
Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa oli mieltä kiihottavia opettajia ja professoreita. Heitä ihailtiin ja heistä imettiin janoisina oppia. Muutamista ajattelin pakokauhuisesti, että tuleekohan minustakin tuollainen. Joitakin taas katselin toiveikkaana, että voi kunpa minusta tulisi tuollainen. Lue lisää »
Mieleni valtaa aina nostalginen tunnelma, kun kävelen yliopiston lähistöllä. Opiskeluajoilta muistan yleisen kirjallisuustieteen professori Hannu Riikosen luennot, jotka olivat mielenkiintoisia ja inspiroivia. Riikonen muistutti ulkoiselta habitukseltaan professori Tuhatkaunoa tupsupartoineen, mutta hänet tunnettiin innostavana puhujana, joka sai ihmiset syttymään erityisellä tavalla. Lue lisää »
Yliopistoajoilta muistuu mieleen erityisesti rehtori Ernst Palmén. Hän suhtautui erityisen myötämielisesti ja rennosti ylioppilaskunnassa toimiviin opiskelijoihin. Palméneilla oli tapana kutsua ylioppilaskunnan hallitus kotiinsa vappuna. Töölössä nostettiin monta maljaa ja laulettiin iloisesti. Lue lisää »
Suomalaisen politiikan johtava populisti tokaisi äskettäin jossakin haastattelussa, ettei ajankohtaista pakolaiskriisiä ratkaista ”kosteasilmäisellä humanismilla”. Ei niin, mutta populistilla olikin väärä käsitys humanismista. Ohjaaja Susanna Kuparinen osuu enemmän oikeaan luonnehtiessaan, että: ”Humanismi on viileetä, se on sivistystä. Se on sen tyyppistä empatiaa, joka ei ole märkää, vaan se on lähestulkoon matematiikkaa”. Lue lisää »
Varhainen lajivalinta ei vie huipulle, Yle aamu-tv (video) 5.6.2015. International Sports Conference for Women kuvina, 2015. Tuuli Meri… Lue lisää »
Vielä pari vuosikymmentä sitten Porthanian lehtisali toimi tupakointitilana, jossa saattoi tutustua monenkirjavaan ”tiedeyhteisöön”. Maantieteilijä Mauno Kosonen pikkusikarinsa ja papereidensa keskeltä aina vaihtaa ystävällisen sanan nuoren assistentin kanssa. Tunsi suurta kateutta opettajaani Ossi Ihalaiseen, joka oli soittanut 60-luvulla Olavi Virran bändissä tenorisaksofonia. Ja jos hyvin kävi, sai kuulla eteistilasta Pertti ”Lande” Lindforsin kovaäänisiä puhelinkeskusteluja yliopistopolitiikasta. Lue lisää »
Eeva Ahtisaari matkusteli paljon miehensä työn perässä 70- ja 80-luvun alkupuolella. Häntä kalvoi kuitenkin opintojen loppuun viemättömyys. 80-luvun puolivälissä tuli tilaisuus paikata tämä kohta. – Vuonna 1985 kirjauduin takaisin yliopistoon. Hieman jännitin yliopistolle menoa vanhan opintokirjan kanssa. Sain hyvän vastaanoton, vaikka jouduinkin jonkin verran opintoja tekemään uudestaan. Lue lisää »
Kaikkein parhaat hetkeni liittyvät Helsingin yliopiston kirjaston eli nykyisen Kansalliskirjaston hämyisiin lukusaleihin. Miten lukusalin por… Lue lisää »
Musiikin ohella kirjoittaminen on ollut Olli Vänskälle luontainen ilmaisukanava. Bänditoiminnan myötä tuli tarpeelliseksi tuottaa tarinoita kiertueista ja yhtyeen toiminnasta erilaisiin tukihakemuksiin ja raportteihin. Musiikkitieteen opiskelijalehti Synkooppiin sen sijaan tuli kirjoitettua vaivainen konserttiraportti. Lue lisää »
Parhaat yliopistomuistoni liittyvät samanhenkisiin kavereihin. Tapasimme päärakennuksen aulassa, menimme siitä yhdessä ruokalaan ja kaivoimme laukuista kirjoja toisillemme lainaksi. Kirjoitimme uusista lukemistamme teorioista, naputtelimme Teoriatehdas-ryhmänä tekstejä tiede- ja kulttuurilehtiin, editoimme toistemme esseitä. Se oli loputonta säätöä ja juttelua. Lue lisää »
”Ilkka Herlin Itämeren suojelusta: Yhteistyön aika Venäjän kanssa on ohi” , Yle Uutiset 9.7.2015 ”Ilkka Herlin rakentaa linnastaan Itä… Lue lisää »
Vieraan kielen opetus tapahtuu usein luokkahuoneessa tai nenä kiinni oppikirjassa. Kieltä kuitenkin käytetään toisten ihmisten kanssa aivan tavallisessa elämässä. Opetuksen ja käytön välillä on siis kuilu, jota kuroo umpeen EU-rahoitteinen LanCook-projekti eli Digitaalinen kielikeittiö. Lue lisää »
Kun syksyllä 1970 kirjoittauduin Helsingin yliopistoon opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä ja estetiikkaa (se oli juuri vaihtanut nimensä estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta) sekä sanskritia ja vertailevaa indoeurooppalaista kielitiedettä, saavuin keskelle vallankumousta. Päärakennuksen savuisessa ja hälisevässä ruokalassa (tupakointi oli vielä sallittu koko kahvilassa) istui radikaaliryhmiä rintamerkkeineen suunnittelemassa opetuksen uudistamista ja koko yliopiston suistamista elitistiseltä jalustaltaan palvelemaan kansan syvien rivien yhteiskunnallisia ja sivistystarpeita. Pitkätukkaisia, parrakkaita tai viiksekkäitä ja virttyneisiin villapaitoihin, samettitakkeihin tai liehuviin kauhtanoihin ja farkkuihin sonnustautuneita nuoria miehiä sekä ”let it all hang out” -tyyliin pukeutuneita naisia tuijottelivat hämmästyksen ja väliin kauhunkin vallassa perinteiset opiskelijat, jotka koettivat sovitella lautasiaan pöydille monenmoisten lentolehtisten ja muiden painotuotteiden sekä kolhiintuneiden peltisten tuhkakuppien keskelle. Lue lisää »
Ammatillisesti haaveilen siitä, että lukemisesta tulisi samalla tavoin trendikästä kuin neulomisesta, ruoanlaitosta ja murtomaahiihdosta. Sii… Lue lisää »
– Kirjallisuustiede on hyvä harrastus, ammatin perustana se on epävarma tukijalka, toteaa Antti Majander. Lue lisää »
