Haaveilen siitä, että Suomessa havahduttaisiin siihen, että koko pienen maamme identiteetti lepää kulttuurin varassa. Meitä ei olisi ilman tulisieluisia suomalaisia kirjailijoita, taiteilijoita ja muusikoita, eikä omaa taidetta ja tiedettä olisi syntynyt ilman afäärifennomaanien ponnistuksia suomalaisen kulttuurin taloudellisten edellytysten luomiseksi.

Suomi täyttää pian 100 vuotta, ja tuntuu kuin kaikki tuo olisi unohtunut. Meillä ei ole minkä varassa ponnistella, jos meillä ei ole omaa vahvaa kulttuuria ja sivistystä. Siksi haaveilen kulttuuripolitiikasta, joka luo edellytyksiä älyn säkenöinnille. Se on konkretiaa: kirjan ja lehdistön arvonlisäverotuksen ja hinnoittelun uudelleenarviointia, apurahajärjestelmien päivittämistä, aitoa kulttuuritahtoa, arvokeskustelua ja maailmankuvaa, jossa kulttuurin moninaisuus on yhtä arvokasta kuin ruoka ja juoma. Ei yhtä ilman toista.