Olen muutaman kerran pitänyt luentosarjan kirjeestä kirjallisen ilmaisun lajina. Mutta kirje ei ole ollut minulle vain akateeminen tutkimuskohde vaan elävä oman kirjallisen ilmaisun muotonsa. Olen vuosikymmenien ajan jatkuvasti ollut kirjeenvaihdossa ystävien ja kollegoiden kanssa. Tällä en tarkoita virkaan liittyvää asiakirjeenvaihtoa vaan henkilökohtaista kirjeenvaihtoa. Lue lisää »
Kuten oli tavanomaista aikakauden assyriologeille, Knut Tallqvistilla oli laajat tiedot myös muista seemiläisistä kielistä. Päästäkseen käytännössä harjoittelemaan arabian kielen taitojaan ja tutustuakseen Lähi-idän kulttuureihin hän matkusti stipendin turvin paikan päälle työskentelemään. Lähi-idässä oleskelunsa aikana Tallqvist kävi myös aktiivista kirjeenvaihtoa kihlattunsa kanssa. Lue lisää »
Minä-ilmaukset tarjoavat ikkunan sosiaalisten suhteiden ja roolien kielelliseen rakentumiseen. Pronominit I, my, me, mine ja myself ovat rajallinen sanajoukko, jota voidaan hakea laajoista tekstiaineistoista korpusohjelmin. Kuva kertoo, että pronominit ovat kirjeiden avainsanoja. Lue lisää »
Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista löytyy suomalaisessa lehdistössä julkaistuja katkelmia G. A. Wallinin kirjeistä. Lue lisää »
A. R. Niemen vuonna 1903 julkaistu D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia on vapaasti saatavilla project Gutenbergin sivuilla. Julkaisun alkulause alkaa näillä sanoilla: ”Harva on niin omaa voittoa etsimättä ja kokonaan uhrautunut tieteen palvelukseen kuin D. E. D. Europaeus, harva saanut niin vähän tunnustusta... Lue lisää »
Käpyläläinen Liisa Suvikumpu haki suoraan lukion jälkeen opiskelemaan historiaa Helsingin yliopistoon. Se oli hänelle selkeä päämäärä, ei ollut vaihtoehtoja. Kun tervetuloa-kirje kolahti postiluukusta, Suvikumpu ei silti ollut uskoa sitä todeksi. Lue lisää »
Vihapuhe on erittäin ajankohtainen, ja Ulla Tuomarlan mukaan myös kielentutkimuksellisesti kiinnostava ilmiö. Hänellä on ollut reilun vuoden kehitteillä mieluusti monitieteiseksi kasvava vihapuhe-tutkimushanke. Lue lisää »
Aamulehti pyysi professori Jaakko Hämeen-Anttilaa kirjoittamaan sunnuntain 15.11.2015 etusivun. Professori lähetti Aamulehdelle kirjeen muo… Lue lisää »
Tasavallan presidentti Urho Kekkonen nimitti Annamari Sarajaksen kotimaisen kirjallisuuden professorin virkaan 28.6.1968. Sarajaksella oli jo nimityshetkellä kokemusta professorin toimenkuvasta, sillä hän oli ollut kirjallisuushistorian henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina jo vuoden päivät ennen nimitystään ja sijaistanut vuosien mittaan sekä estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden että kotimaisen kirjallisuuden professorin virkoja. Lehtinaisella oli siis myös jo melkoisen näyttävä akateeminenkin ura takanaan. Lue lisää »
Somerolla varttuneelle Mauri Antero Nummiselle kehittyi jo lukiossa tavoitteeksi päästä opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Kansantaloustieteilijän uraa kaavaillut Numminen aloitti opintonsa valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1960. Opintojen edetessä hän haki opinto-oikeutta humanistiseen tiedekuntaan ja jatkoi kahden tiedekunnan opiskelijana. Sosiolingvistiikkaan viehättynyt Numminen luki sivuaineinaan muun muassa suomea ja suomalais-ugrilaisia kieliä sekä kansanrunoutta, kansatiedettä ja teoreettista filosofiaa. Lue lisää »
Lokakuun 10. päivänä 2015 oli Georg Gimplen kuolemasta kulunut vuosi. Muistojumalanpalvelus pidettiin Helsingin Pyhän Henrikin kirkossa, ja samaan aikaan soivat Georgin muistoksi kirkonkellot myös Salzburgissa. Siellä hänen veljensä toimitti muistomessun. Mikä voisikaan olla sopivampi tapa muistaa Georgia, sillä hänen persoonansa oli syvästi ankkuroitunut katolisen kirkon perinteisiin. Lue lisää »
Marjatta Väänänen sai kulttuuri- ja opetusministerivuosinaan 1970-luvulla vastustajiltaan lempinimen ”Viikate-Väänänen” ja kannattajiltaan tittelin ”hallituksen ainoa mies”. Väänäsen aloittaessa ministerinä äärivasemmistolaisten, niin kutsuttujen taistolaisten, vaikutus kulttuurin kentällä oli suuri, ja he olivat edellisten ministerien aikana tottuneet erikoiskohteluun. Väänänen halusi kuitenkin lisätä poliittista tasapainoa kulttuurin kentällä ja leikkasi vasemmistovetoisten yhdistysten tukia vastaamaan paremmin muiden yhdistysten tukisummia. Lue lisää »
Mikko Saikku huomauttaa, että yliopisto on aina ollut korostetusti kansainvälinen yhteisö. Tiedeyhteisö ei rajoitu vain yhteen kaupunkiin tai yhteen yliopistoon, vaan on maailmanlaajuinen. Hänen mielestään ainakaan Helsingin yliopiston humanisteilla ei ole kansainvälisten suhteiden hoidossa mitään hävettävää, sillä olemme kansainvälisesti tunnettuja ja hyvin verkostuneita. Hän hieman ihmetteleekin viime vuosina yliopistoa kohtaan osoitettuja kansainvälisyyden lisäämisen vaatimuksia, sillä hänestä tilanne on ainakin Helsingin yliopiston osalta jo aivan mainio. Lue lisää »
Jos asioita ajatellaan kronologisesti, olen edennyt urallani tyvestä puuhun. Ensin kouluttauduin vanhan taiteen tutkijaksi, sitten keskityin taidehistorian historiaan, tutkimusmenetelmiin sekä teoreettisiin lähtökohtiin ja päädyin työskentelemään nykytaiteen parissa. Lue lisää »
Professori Tomi Huttunen etsii shokkiefektejä venäläisestä kirjallisuudesta. Tähän artikkeliin olemme laittaneet Yliopistolainen-lehdessä vuonna 2014 julkaistun jutun Huttusesta, jonka on tehnyt Reetta Vairimaa. Lue lisää »
Vuonna 2012 ryhdyimme valmistelemaan museossa näyttelyä boheemi-teemalla. Tarkastelussa oli Akseli Gallen-Kallelan opiskeluaika Pariisissa vuosina 1884–1889. Ajanjaksoa oli jo avattu lukuisissa tutkmuksissa ja näyttelyissä aikaisemminkin. Nyt kiinnostuksemme kohteena oli kuitenkin vähemmälle huomiolle jäänyt taiteilijan ystävyys norjalaisen Carl Dörnbergerin kanssa. Todellisena boheemina, juhlijana ja riidanhaastajana Dörnbergerin lähes traagisen hahmon kohtalona on ollut joutua marginaaliin, myös oman maansa taidehistoriassa. Nyt aika oli kuitenkin sopiva ystävyyden tarkempaan lähilukuun, jayhdessä Kuvataiteen keskusarkiston kanssa päätimme tehdä yhteisjulkaisun molempien laitosten kokoelmissa sijaitsevasta taiteilijoiden välisestä kirjeenvaihdosta. Lue lisää »
1800-luvun lopun Eurooppa oli monella tapaa avoin kulttuuriympäristö – myös suomalaille. Tutkijat matkustivat paljon ja Johan Jakob Tikkasen kirjeenvaihdon pohjalta ei voi välttyä sellaiselta tunteelta, että kaikki pätevät tutkijat tunsivat tai ainakin tiesivät toisensa. Taidehistoria akateemisena tieteenalana oli tosin vielä suhteellisen pieni – vastasyntynyt – eikä aktiivisten toimijoiden määrä ollut kansainvälisestikään ajatellen suuri. Lue lisää »
Dandyksi kuvailtu Olavi Paavolainen oli hyvin tarkka julkisuuskuvastaan ja herrasmiehen elegantti pukeutuminen oli viilattu täydellisyyteen pienimpiä yksityiskohtia myöten. Aikalaisten mukaan Paavolainen piti vielä vanhoilla vuosillaankin kiinni pukeutumistyylistään. Paavolainen tuli myös hyvin toimeen aikansa kulttuuri- ja kirjailijapiireissä tunnettujen naisten kanssa. Lue lisää »
Karvian kirkkoherra Jaakko Haapasen tytär Tyyni Tuulio (Haapanen 1892–1917, Tallgren 1917–1933) sai sisarustensa tavoin kotikasvatuksessa kipinän musiikki- ja lukuharrastuksiin. Tyyni soitti pianoa, mutta ammatillisesti hän suuntautui kirjallisuuden pariin. Tyynin veljestä Toivo Haapasesta tuli merkittävä kapellimestari ja musiikintutkija. Isän kuoleman jälkeen perhe muutti Helsinkiin vuonna 1905, jolloin lahjakkaat lapset pääsivät tarttumaan tiukemmin opintomahdollisuuksiin. Lue lisää »
Suomalaisella papyrustutkimuksella on vahvat perinteet. Helsingin yliopiston papyrustyöryhmä aloitti toimintansa professori Henrik Zilliacuksen johdolla 1968, suoritti kansaivälisen läpimurtonsa 1979 ja on sittemmin tunnustettu kansainvälisesti merkittäväksi koulukunnaksi. Professori Zilliacuksen lisäksi työryhmään kuuluivat Jaakko Frösén, Paavo Hohti, Jorma Kaimio ja Maarit Kaimio. Lue lisää »
