A. R. Niemen vuonna 1903 julkaistu D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia on vapaasti saatavilla project Gutenbergin sivuilla. Julkaisun alkulause alkaa näillä sanoilla: ”Harva on niin omaa voittoa etsimättä ja kokonaan uhrautunut tieteen palvelukseen kuin D. E. D. Europaeus, harva saanut niin vähän tunnustusta... Lue lisää »
Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista löytyy suomalaisessa lehdistössä julkaistuja katkelmia G. A. Wallinin kirjeistä. Lue lisää »
Olen muutaman kerran pitänyt luentosarjan kirjeestä kirjallisen ilmaisun lajina. Mutta kirje ei ole ollut minulle vain akateeminen tutkimuskohde vaan elävä oman kirjallisen ilmaisun muotonsa. Olen vuosikymmenien ajan jatkuvasti ollut kirjeenvaihdossa ystävien ja kollegoiden kanssa. Tällä en tarkoita virkaan liittyvää asiakirjeenvaihtoa vaan henkilökohtaista kirjeenvaihtoa. Lue lisää »
Minä-ilmaukset tarjoavat ikkunan sosiaalisten suhteiden ja roolien kielelliseen rakentumiseen. Pronominit I, my, me, mine ja myself ovat rajallinen sanajoukko, jota voidaan hakea laajoista tekstiaineistoista korpusohjelmin. Kuva kertoo, että pronominit ovat kirjeiden avainsanoja. Lue lisää »
Kuten oli tavanomaista aikakauden assyriologeille, Knut Tallqvistilla oli laajat tiedot myös muista seemiläisistä kielistä. Päästäkseen käytännössä harjoittelemaan arabian kielen taitojaan ja tutustuakseen Lähi-idän kulttuureihin hän matkusti stipendin turvin paikan päälle työskentelemään. Lähi-idässä oleskelunsa aikana Tallqvist kävi myös aktiivista kirjeenvaihtoa kihlattunsa kanssa. Lue lisää »
Käpyläläinen Liisa Suvikumpu haki suoraan lukion jälkeen opiskelemaan historiaa Helsingin yliopistoon. Se oli hänelle selkeä päämäärä, ei ollut vaihtoehtoja. Kun tervetuloa-kirje kolahti postiluukusta, Suvikumpu ei silti ollut uskoa sitä todeksi. Lue lisää »
Professori Juhani Härmä on viime vuosina tutkinut aineistoa, joka on osoittautunut aarreaitaksi, joskin sen runsauden takia vaikeasti hallittavaksi. Pohdinnassa oli ollut jo tovin, voisiko Suomesta löytää suomalaisten itsensä aikoinaan laatimaa ranskankielistä aineistoa, jota esim. Ruotsista löytyy runsaasti. Tämä tuntui Härmästä epätodennäköiseltä. Muutama vuosi sitten professori Matti Klinge kiinnitti Härmän huomion Kansallisarkistossa säilytettäviin suomalaisten kirjoittamiin ranskankielisiin kirjeisiin. Lue lisää »
Vihapuhe on erittäin ajankohtainen, ja Ulla Tuomarlan mukaan myös kielentutkimuksellisesti kiinnostava ilmiö. Hänellä on ollut reilun vuoden kehitteillä mieluusti monitieteiseksi kasvava vihapuhe-tutkimushanke. Lue lisää »
Aamulehti pyysi professori Jaakko Hämeen-Anttilaa kirjoittamaan sunnuntain 15.11.2015 etusivun. Professori lähetti Aamulehdelle kirjeen muo… Lue lisää »
Tasavallan presidentti Urho Kekkonen nimitti Annamari Sarajaksen kotimaisen kirjallisuuden professorin virkaan 28.6.1968. Sarajaksella oli jo nimityshetkellä kokemusta professorin toimenkuvasta, sillä hän oli ollut kirjallisuushistorian henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina jo vuoden päivät ennen nimitystään ja sijaistanut vuosien mittaan sekä estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden että kotimaisen kirjallisuuden professorin virkoja. Lehtinaisella oli siis myös jo melkoisen näyttävä akateeminenkin ura takanaan. Lue lisää »
Yliopistovuodet syksystä 1969 alkaen ovat olleet hyvin monivaiheisia. Niiden aikana espanjan ja portugalin kielten harrastus on jatkuvasti kasvanut Suomessa. Espanjaa ei enää pidetä eksoottisena kummajaisena, joka se vielä 1970-luvulla monille oli. Lue lisää »
Parhaat hetkeni Helsingin yliopistossa ovat nykyään harvassa, mutta aina välillä huomaan, että voin omistaa hieman aikaa keskellä arkipäivää tai ehkä jopa useampana päivänä tutkimukselle, ilman että tunnen huonoa omaatuntoa tai levottomuutta siitä, että tenttejä on laatimatta tai korjaamatta, opinnäytteitä lukematta, sähköpostia vastaamatta, opetus valmistamatta, jne. Lue lisää »
Rafael Koskimies mainitsee Eino Sakari Yrjö-Koskisen sanoneen, että hänen isänsä vaikutus yliopiston professorina ei ollut erityisen suuri tai mainittavan hedelmällinen tieteellisen kehityksen näkökulmasta katsottuna. Lauseen viestiin voi yhtyä, jos miettii asiaa nykyisen peruskoulun historian opetuksen näkökulmasta. Toki Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen oli mukana tekemässä suomalaisesta historiankirjoituksesta lähdekritiikkiin pohjautuvaa, mistä on osoituksena muun muassa hänen Nuijasota-teoksensa. Samoin hän oli tieteelliseltä lähestymistavaltaan osa Snellmanin ja Hegelin jättämää aatteellista perintöä. Mutta loppujen lopuksi, jäljelle jää vahvempi mielikuva valtiomiehestä kuin tiedemiehestä. Lue lisää »
Somerolla varttuneelle Mauri Antero Nummiselle kehittyi jo lukiossa tavoitteeksi päästä opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Kansantaloustieteilijän uraa kaavaillut Numminen aloitti opintonsa valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1960. Opintojen edetessä hän haki opinto-oikeutta humanistiseen tiedekuntaan ja jatkoi kahden tiedekunnan opiskelijana. Sosiolingvistiikkaan viehättynyt Numminen luki sivuaineinaan muun muassa suomea ja suomalais-ugrilaisia kieliä sekä kansanrunoutta, kansatiedettä ja teoreettista filosofiaa. Lue lisää »
Lokakuun 10. päivänä 2015 oli Georg Gimplen kuolemasta kulunut vuosi. Muistojumalanpalvelus pidettiin Helsingin Pyhän Henrikin kirkossa, ja samaan aikaan soivat Georgin muistoksi kirkonkellot myös Salzburgissa. Siellä hänen veljensä toimitti muistomessun. Mikä voisikaan olla sopivampi tapa muistaa Georgia, sillä hänen persoonansa oli syvästi ankkuroitunut katolisen kirkon perinteisiin. Lue lisää »
Marjatta Väänänen sai kulttuuri- ja opetusministerivuosinaan 1970-luvulla vastustajiltaan lempinimen ”Viikate-Väänänen” ja kannattajiltaan tittelin ”hallituksen ainoa mies”. Väänäsen aloittaessa ministerinä äärivasemmistolaisten, niin kutsuttujen taistolaisten, vaikutus kulttuurin kentällä oli suuri, ja he olivat edellisten ministerien aikana tottuneet erikoiskohteluun. Väänänen halusi kuitenkin lisätä poliittista tasapainoa kulttuurin kentällä ja leikkasi vasemmistovetoisten yhdistysten tukia vastaamaan paremmin muiden yhdistysten tukisummia. Lue lisää »
Mikko Saikku huomauttaa, että yliopisto on aina ollut korostetusti kansainvälinen yhteisö. Tiedeyhteisö ei rajoitu vain yhteen kaupunkiin tai yhteen yliopistoon, vaan on maailmanlaajuinen. Hänen mielestään ainakaan Helsingin yliopiston humanisteilla ei ole kansainvälisten suhteiden hoidossa mitään hävettävää, sillä olemme kansainvälisesti tunnettuja ja hyvin verkostuneita. Hän hieman ihmetteleekin viime vuosina yliopistoa kohtaan osoitettuja kansainvälisyyden lisäämisen vaatimuksia, sillä hänestä tilanne on ainakin Helsingin yliopiston osalta jo aivan mainio. Lue lisää »
Jos asioita ajatellaan kronologisesti, olen edennyt urallani tyvestä puuhun. Ensin kouluttauduin vanhan taiteen tutkijaksi, sitten keskityin taidehistorian historiaan, tutkimusmenetelmiin sekä teoreettisiin lähtökohtiin ja päädyin työskentelemään nykytaiteen parissa. Lue lisää »
Aloittaessaan yliopisto-opinnot Viljo Tarkiaisen mielenkiinto kohdistui kielitieteeseen. Hän osallistui kuitenkin myös kirjallisuutta käsitteleville luennoille. Tarkiainen vieraili 1900-luvun alussa Ranskassa, jonka jälkeen hän koki kielitieteen ”hirvittävän ikävänä, täynnä tuskaa ja työtä olevana alana”. Pikkuhiljaa hän siirtyikin enemmän kirjallisuustieteen pariin. Ensimmäinen tieteellinen työnsä Äänenhistoriallinen tutkimus Juvan murteesta kuului kuitenkin kielitieteen piiriin. Tarkiainen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1903. Lue lisää »
Olen työskennellyt professorina Oulun, Turun ja Helsingin yliopistossa sekä Tübingenin yliopistossa Saksassa. Vierailevana tutkijana ja luennoitsijana olen toiminut kymmenissä saksalaisissa, itävaltalaisissa, sveitsiläisissä, hollantilaisissa ja ranskalaisissa yliopistoissa. Lue lisää »
