Erik Tawaststjerna tunnetaan erityisesti Jean Sibeliuksen elämäkerran kirjoittajana, mutta 1930-luvulla hänestä oli tulossa lupaava nuori tieteilijä, tosin matematiikan saralla.  Matematiikan opinnot kuitenkin katkesivat aivan loppumetreillä ja konserttipianistin ura vei nuoren opiskelijan mennessään. Vasta reilut kymmenen vuotta myöhemmin yliopisto nousi ajankohtaiseksi. Tällä kertaa tosin humanistisella puolella.

Muutosta konserttipianistista tieteentekijäksi edesauttoi tiedossa ollut vapautuva professuuri musiikkitieteen puolella, mutta myös halu ilmaista itseään kirjallisesti. Ongelmana uranvaihdoksessa oli puutteellinen akateeminen perustutkinto. Tawaststjerna oli suorittanut matematiikasta syventävät opinnot (ns. laudatur-opinnot) 1930-luvulla, mutta varsinainen tutkinto puuttui. Hän ei ollut myöskään julkaissut yhtään tieteellistä tutkimusta, jolla olisi voinut osoittaa pätevyytensä tieteentekijänä.

Jäljelle jäi siis varsin looginen ratkaisu: opintojen suoritus. Erik Tawaststjerna tarttui tuumasta toimeen ja suoritti erittäin lyhyen ajan sisällä filosofian kandidaatin tutkinnon (1958) ja filosofian tohtorin tutkinnon (1960). Lisäksi professoriksi haluavilta vaadittiin vielä toinen tieteellinen tutkimus, jonka hän julkaisi myös vuonna 1960. Nimitysprosessi oli tuolloin nopeaa, koska vielä saman vuoden aikana Tawaststjerna nimitettiin Helsingin yliopiston musiikkitieteen professoriksi.

Tawaststjernan elämäntyö määritellään usein hänen viisiosaisen Sibelius-elämäkerran kautta. Elämäkerran kirjoittaminen ja julkaisu vei häneltä 24 vuotta ja toi hänelle kaikkien aikojen ensimmäisen Tieto-Finlandia-palkinnon (1989). Varsin harvinaislaatuiseksi elämäkerran tekee myös se, että Tawaststjerna sai ensimmäisenä tutkijana Sibeliuksen suvulta luvan tutustua Jean Sibeliuksen henkilökohtaiseen kirjeenvaihtoon ja päiväkirjoihin. Mielenkiintoista on myös se, että heidän molempien elämän lähtökohdat olivat samankaltaiset äidinkielineen ja kulttuuritaustoineen.

Tawaststjerna oli saavuttanut kansainvälistä mainetta jo pianonsoitolla, mutta Sibelius-tutkimuksen myötä hän tuli tunnetuksi myös tutkijana. Samalla Sibeliuksesta levisi tietoa yli Suomen rajojen ja se aloitti uuden Sibelius-tutkimuksen aallon.

Tieteellinen huomio ei kuitenkaan rajoittunut vain Sibeliukseen vaan kiinnostuksen kohteita löytyi Neuvostoliiton musiikin saralta sekä pianomusiikista, oopperasta ja kapellimestaritaiteesta. Hän ehti julkaista monografin venäläisestä oopperasta Sota ja rauha, mutta Dmitri Shostakovitshin elämäkertaprojekti jäi häneltä kesken. Erik Tawaststjerna kuoli vuonna 1993. Hänen poikansa, Erik T. Tawaststjerna on jatkanut isänsä musiikillista työtä ja toimii nykyään Sibelius-Akatemiassa professorina.

Lähteet:

• Erkki Salmenhaara, Tawaststjerna, Erik. Kansallisbiografia-verkkoartikkeli. Luettu 23.2.2015. Maksullinen (Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.)
• Wikipedia, Erik Tawaststjerna. Wikipedia-verkkosivusto. Luettu 23.2.2015.
• Elina Yli-Ojanperä, Monikasvoinen musiikkimies Erik Tawaststjerna (+otteita Aarno Cronvallin dokumentista). Luettu 23.2.2015.