Kuten oli tavanomaista aikakauden assyriologeille, Knut Tallqvistilla oli laajat tiedot myös muista seemiläisistä kielistä. Päästäkseen käytännössä harjoittelemaan arabian kielen taitojaan ja tutustuakseen Lähi-idän kulttuureihin hän matkusti stipendin turvin paikan päälle työskentelemään. Tallqvist oleskeli alueella vuosina 1893–1895, pääasiassa Konstantinopolissa, Beirutissa, Jerusalemissa ja Kairossa.

Tieteellisinä tuloksina matkastaan Tallqvist julkaisi muun muassa vuonna 1897 kokoelman arabialaisia sananlaskuja ja leikkejä sekä vuonna 1889 saksannoksen Ibn Said al-Maghribin keskiaikaisen arabiankielisen historiateoksen neljännestä kirjasta. Jälkimmäisen tieteellisten ansioiden perusteella hänet nimitettiin samana vuonna itämaisen kirjallisuuden professoriksi.

Lähi-idässä oleskelunsa aikana Tallqvist kävi aktiivista kirjeenvaihtoa kihlattunsa Irene Bäckströmin kanssa. Tallqvistin miniä Hellen Tallqvist julkaisi vuonna 1986 kirjeenvaihdosta toimitetun version Knut Tallqvist och hans fästmö. Deras brevväxling under hans resa i Orienten 1893–1895. Se on arvokas aikalaiskuvaus, josta muodostuu elävä kuva Tallqvistin matkallaan kohtaamista ihmisistä, ilmiöistä ja kulttuureista sekä ennen kaikkea professorin omista (ennakko)käsityksistä. Seuraavassa tarjoamme kolme katkelmaa Tallqvistin kirjeistä kihlatulleen.

 

Tallqvist kirjoittaa matkansa alkuvaiheilla 29.4.1894 Beirutista:

”[…] Itse Libanonin kansa antaa itsestään tavattoman myönteisen kuvan. Se koostuu suurimmaksi osaksi kristityistä arabeista, jotka suuren vuoden 1860 kristittyjen joukkomurhan jälkeen, kun fanaattiset muhamettilaiset murhasivat noin 20 000 henkilöä, kerääntyivät Libanonin vuoristoon ja joita, eurooppalaisten valtojen vaatimuksen mukaan, hallitsee kristitty kenraalikuvernööri. Mihin ikinä meneekään, tervehditään ystävällisellä ”Nhārak saīd” = hyvää päivää, ja lapset eivät kerjää bakschirschejä [lahjoja, lahjuksia], kuten kaikkialla muualla. […]”

Tallqvist kirjoittaa 11.11.1894 saavuttuaan Damaskokseen. Hän on kärsinyt pahoinvoinnista ja viettänyt ensimmäisen päivänsä kaupungissa sänkypotilaana:

”[…] Muutenkaan en pidä Damaskoksesta, mikä viheliäinen pesä! Katujen elämä on toki kiinnostavaa, muttei juurikaan tee vaikutusta, kun on nähnyt Konstantinopolin. Basaarit ovat täällä melko kunnioitettavia, mutta voivat tuskin kilpailla Stambulin basaarien kanssa. Kadut ovat kenties paremmin kivettyjä. Koirat ovat lukuisia ja haukkuvaisia. Moskeijoita on niin ikään lukuisia, mutta ne ovat vähäpätöisiä verrattuna Konstantinopoliin. Suuri Omajad-moskeija on vuoden tai kahden ollut rauniona. […] Damaskoksen suurin ihmeellisyys on sen veden ja vehreyden rikkaudessa. […]”

Tallqvist kirjoittaa Jerusalemista 27.11.1894. Hän ei ole kovinkaan vaikuttunut kaupungista, eikä myöskään Jaffasta. Tallqvist on vieraillut myös Betlehemissä:

”[…] Betlehem on vaatimaton paikka noin 7000 asukkaallaan, joista suurin osa on muhamettilaisia, mutta suunnattoman likainen ja epäsiisti. Kansa on omaa tyyppiään, jossa on uskottu nähtävän merkkejä ristiretkeläisverestä. Naiset ovat enimmäkseen suurikasvuisia ja osittain kauniita, olen muistavinani että lähettämissäni kuvissani löytyy betlehemiläinen nainen.

Yksi asukkaiden pääasiaisista tulonlähteistä on helmiäis- ja korallitöiden valmistus, joihin haetaan materiaali Punaisen meren äärellä sijaitsevasta Djiddasta, niin kuin myös kaikenlaiset oliivipuusta ja erään Kuolleesta merestä peräisin olevasta kivilajista valmistetut esineet. Jouduin ostamaan ison liudan näitä erittäin kauniita esineitä. […]”

Lähteet

• Hellen Tallqvist, Knut Tallqvist och hans fästmö. Deras brevväxling under hans resa i Orienten 1893–1895, Svenskspråkiga skrifter utgivna av Finska orientsällskapet n:o 7, Helsingfors 1986.
• Sanna Aro, Tallqvist, Knut, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 29.7.2015.

Lainaukset suomentanut Tomas Sjöblom, teoksesta Hellen Tallqvist, Knut Tallqvist och hans fästmö. Deras brevväxling under hans resa i Orienten 1893–1895, Svenskspråkiga skrifter utgivna av Finska orientsällskapet n:o 7, Helsingfors 1986.