
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Parhaat muistoni yliopistolla liittyvät varhaisiin opiskeluvuosiin. Yliopiston päärakennus oli vanhanaikainen, arvokas ja alkuun fuksille pelottavakin. Lue lisää »
Parhaat muistoni yliopistolla liittyvät varhaisiin opiskeluvuosiin. Yliopiston päärakennus oli vanhanaikainen, arvokas ja alkuun fuksille pelottavakin. Lue lisää »
Filosofian tohtori Mirkka Lappalaisella riittää hyviä muistoja koko yliopistoajaltaan. Merkittävimmät niistä kulminoituvat historian opintojen alkuvaiheeseen ja toisaalta väitöspäivään. Lue lisää »
Yliopistovuodet syksystä 1969 alkaen ovat olleet hyvin monivaiheisia. Niiden aikana espanjan ja portugalin kielten harrastus on jatkuvasti kasvanut Suomessa. Espanjaa ei enää pidetä eksoottisena kummajaisena, joka se vielä 1970-luvulla monille oli. Lue lisää »
Olen ikuinen opettaja, joten parasta yliopistolla on tyylikäs, kaunis opiskelijatapahtuma, jossa mukana on innostuneita nuoria. Silloin ei ole tietoakaan intohimovajeesta, kun "isänmaan toivot" toimivat yhdessä, toinen toisiltaan oppien. Itselleni tärkeitä ylioppilasjärjestöjä ovat osakunnat, erityisesti omani eli Eteläsuomalainen osakunta, oppiaineen ainejärjestö Kronos ry sekä Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta ja SYL. Lue lisää »
Parhaita muistoja on useita. Hienoja hetkiä ovat olleet oppilaitteni väitöstilaisuudet, keskustelut miellyttävien vastaväittäjien kanssa ja väitöksiin liittyneet juhlallisuudet. Erityinen onni oli saada Saksalaiselle laitokselle neljä erinomaista saksalaista Alexander von Humboldt -säätiön stipendiaattia, joiden isäntänä toimin yhteensä kymmenen vuotta. Työpanoksellaan nämä stipendiaatit täydensivät merkittävästi laitoksen tutkimusprofiilia ja opetustarjontaa. Lue lisää »
Timo Santalan opiskeluhistoria on yliopiston näkökulmasta vähintäänkin haasteellinen. Maisterin paperit viidessä vuodessa ei Santalan kohdalla toteutunut. Hän on valinnut opintoihinsa kaikkea kiinnostavaa ja hylännyt yhtä helposti. Santala siirtyi aineesta toiseen omien mielenkiintojen perässä miettimättä tutkinnon suorittamista. Lue lisää »
Ensimmäiset parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät aikoihin, jolloin toimin arkeologian opiskelijoiden ainejärjestö Fibula ry:n puheenjohtajana 1980-luvun lopussa. Voi sitä huoletonta opiskelijaelämää. Bileitä, retkiä muinaisjäännöksille, pohjoismaisia opiskelijatapaamisia... Lue lisää »
Yksi muistoistani liittyy kevään 2007 promootioon ennen jäämistäni eläkkeelle vuoden lopussa. Tutkintoa tavoitelleet teatteritieteen opiskelijat olivat kokoontuneet kevään aikana graduseminaariini viikoittain. Tavoitteena oli juhlia promootiossa yhdessä, joten kaikki tukivat kiihkeästi toisiaan ja viimeiset gradut valmistuivat yhdennellätoista hetkellä. Promootiossa kokoonnuimme puolenyön jälkeen japanilaisten turistien ihailtavaksi valokuvaan Ylioppilastalon portaille. Kuvaan pääsi myös paikalle sattunut yliopistomme kansleri. Lue lisää »
Parhaita – ja samalla haikeimpia – muistojani Helsingin yliopistosta ovat saapumiset, lähtemiset ja palaamiset. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät monenlaisiin tilanteisiin. Oppiminen on liittynyt paitsi uuteen tietoon, myös johonkin sellaiseen, mitä olen itse löytänyt tutkimuksen kautta. Kenttätöissä olen tavannut hyvin erilaisia ihmisiä ja niissä on tapahtunut odottamattomia asioita. Lue lisää »
Yliopistoaikaan liittyvät monensävyiset muistot. Ensimmäisiä oli tietysti rehtori Erkki Kivisen järjestämä inskriptio syyskuussa 1969, sinänsä koruton mutta kuitenkin vakava tilaisuus. Minun aikanani opetus oli vielä hyvin perinteistä, luento toisensa jälkeen ja ylioppilaat joutuivat itse hakemaan ohjeistusta. Tutor-järjestelmä oli alkutekijöissään, joten siihen ei ollut paljon luottamista. Eikä kaikki sujunut suunnitelmien mukaisesti: sain ainoana osallistujana improbaturin pikkugradussa. Eli reputin hum.kanditutkinnon äidinkielenkokeessa! Tästä aivan odottamattomasta vastoinkäymisestä oli tuleva ”cause celebre” mutta se auttoi minua ponnistamaan aallonpohjasta uusille korkeuksille. Lue lisää »
Parhaat muistoni yliopistoajoilta liittyvät muuhun kuin varsinaiseen opiskeluun. En koskaan saanut erityisen hyvää tai paneutuvaa opetusta, mutta se ei minua pahemmin haitannut. Yleisen kirjallisuustieteen proseminaari ja seminaari tosin olivat tärkeitä. Muiden oli pakko katsoa, mitä olen kirjoittanut. Lue lisää »
Paras muistoni Helsingin yliopistosta liittyy luultavasti Helsinki Summer Schoolin heavy metal -aiheiseen kurssiin, jota koordinoin ja jolla luennoin elokuussa 2015. Suunnitelmieni toteutus oli raskas mutta palkitseva kokemus ja sen tuleminen todeksi oli mittaamattoman hienoa. Ryhmäni oli upea, se koostui enemmän tai vähemmän ikäisistäni opiskelijoista, eikä ”opettajana” oleminen pilannut hauskuutta tai ryhmän ystävällistä henkeä. Lisäksi sain vapaat kädet kurssin suunnitteluun ja olin tyytyväinen saadessani kurssille monta erilaista vierailijaluennoitsijaa. Lue lisää »
Kun töytäisen palloa ja se lähtee liikkeelle suuntaan, jota en voi aavistaa. Kun minua töytäistään, ja menen jonnekin, minne en ollut menossa. Lue lisää »
Monet muistoni Helsingin yliopistosta ankkuroituvat tiloihin: yliopiston päärakennuksen vanhan puolen uskomattoman kauniiseen aulaan, kotimaisen kirjallisuuden laitoksen huoneistoon Liisankadulla, Kansalliskirjaston saliin. Lue lisää »
Helsingin yliopistosta tulee mieleen monta hyvää muistoa, mutta yksi ylittää kaikki muut. Elettiin vuoden 1989 loppua ja olin historian laitoksella assistenttina. Odotettiin joulua ja laitos oli hiljainen ja pimeä. Professori Matti Viikari tuli käymään työhuoneellaan ja jäimme keskustelemaan kahvihuoneeseen maailman asioista. Lue lisää »
Helsingin yliopisto on merkinnyt minulle paljon. Vanhan historian laitoksen ja sen ”seminaarihuoneen” ravintola PamPamin piirissä oli helppo tutustua niin opettajakuntaan kuin muihin opiskelijoihinkin. Legendaarisia persoonia riitti opettajakunnassa. Huomattava osa edelleen jatkuvista ystävyyssuhteistani syntyi näissä kuvioissa. Lue lisää »
Helsingin yliopisto oli opiskeluvaiheessa minulle täynnä elämyksiä ja työvuosiini yliopistolla mahtuu paljon onnellisia muistoja. Lue lisää »
En tule koskaan unohtamaan virkaanastujaisiani pohjoismaisen kirjallisuuden professoriksi. Oli 30. tammikuuta 2012 ja lumimyrsky. Perheeni oli jumissa Arlandassa juhlapuvuissa (minulla on neljä poikaa) eivätkä ehtineet perille, sillä kaikki lennot peruttiin. Lue lisää »
Tämä voi kuulostaa vähän kliseeltä, mutta minun on vaikea nimetä yhtä parasta muistoa siltä ajalta, kun opiskelin naistutkimuksen maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa. Minut ylipuhuttiin naistutkimuksen kurssille Turussa, mutta sitten se jo veikin mennessään. Lue lisää »