Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät monenlaisiin tilanteisiin. Oppiminen on liittynyt paitsi uuteen tietoon, myös johonkin sellaiseen, mitä olen itse löytänyt tutkimuksen kautta. Kenttätöissä olen tavannut hyvin erilaisia ihmisiä ja niissä on tapahtunut odottamattomia asioita. Lue lisää »
Paras muistoni Helsingin yliopistosta liittyy luultavasti Helsinki Summer Schoolin heavy metal -aiheiseen kurssiin, jota koordinoin ja jolla luennoin elokuussa 2015. Suunnitelmieni toteutus oli raskas mutta palkitseva kokemus ja sen tuleminen todeksi oli mittaamattoman hienoa. Ryhmäni oli upea, se koostui enemmän tai vähemmän ikäisistäni opiskelijoista, eikä ”opettajana” oleminen pilannut hauskuutta tai ryhmän ystävällistä henkeä. Lisäksi sain vapaat kädet kurssin suunnitteluun ja olin tyytyväinen saadessani kurssille monta erilaista vierailijaluennoitsijaa. Lue lisää »
Monet muistoni Helsingin yliopistosta ankkuroituvat tiloihin: yliopiston päärakennuksen vanhan puolen uskomattoman kauniiseen aulaan, kotimaisen kirjallisuuden laitoksen huoneistoon Liisankadulla, Kansalliskirjaston saliin. Lue lisää »
Helsingin yliopistosta tulee mieleen monta hyvää muistoa, mutta yksi ylittää kaikki muut. Elettiin vuoden 1989 loppua ja olin historian laitoksella assistenttina. Odotettiin joulua ja laitos oli hiljainen ja pimeä. Professori Matti Viikari tuli käymään työhuoneellaan ja jäimme keskustelemaan kahvihuoneeseen maailman asioista. Lue lisää »
Helsingin yliopisto oli opiskeluvaiheessa minulle täynnä elämyksiä ja työvuosiini yliopistolla mahtuu paljon onnellisia muistoja. Lue lisää »
En tule koskaan unohtamaan virkaanastujaisiani pohjoismaisen kirjallisuuden professoriksi. Oli 30. tammikuuta 2012 ja lumimyrsky. Perheeni oli jumissa Arlandassa juhlapuvuissa (minulla on neljä poikaa) eivätkä ehtineet perille, sillä kaikki lennot peruttiin. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät teatteritieteen kansainväliseen kesäkouluun, jossa valmistelin väitöskirjaani vuosina 1995–2000. Näiden vuosien kuluessa valkeni, että professorimme Pirkko Koski oli onnistunut poimimaan kesäkoulun opettajakuntaan alamme kansainväliset huiput. Sen joukon sparraamana oli helppoa osallistua teatteritieteen maailmanjärjestön FIRT:n kongresseihin omalla paperilla jo jatko-opintojen varhaisessa vaiheessa. Tuntui etuoikeutetulta tutustua kongressien useisiin pääpuhujiin. Lue lisää »
Opintojen alkuvaiheen muistoihin kuuluvat professori Lars Petterssonin legendaariset luennot keskiaikaisista kirkoista ja linnoista, joilla hän salapoliisin lailla jäljitti Hattulan kirkkomaalausten vaakunakilpien salaisuutta tai Viipurin linnan tornien aukotusta Viipurin pamauksen kuvausten perusteella. Keltanokalle professorin huolellisiin lähdetutkimuksiin pohjautuvat metodit ja ajoittain hyvinkin luova ja hulvaton tulkinta antoivat osviittaa mitä tiede parhaimmillaan voi olla – jännittävää ja hauskaa! Henrik Liliuksen luennoilla oppi klassisen arkkitehtuurin tiukkaa analyysiä ja Riitta Nikula innosti 1900-luvun arkkitehtuurin äärelle. Lue lisää »
Toimin vuonna 2002–2003 naistutkimuksen määräaikaisena lehtorina Kristiina-instituutissa tehtävänäni paitsi opettaa myös rakentaa naistutkimuksen – sittemmin sukupuolentutkimuksen – ensimmäinen maisteriohjelma. Tuon tilapäispestin jälkeen olin Kristiina-instituutissa myös postdoc-tutkijana, kunnes 2005 muutin työn perässä Tukholmaan. Lue lisää »
Monen kaltaiseni – pitkään ominta alaansa etsineen opiskelijan – kokemus lienee, että ei ole helppoa nimetä yksittäisiä hetkiä tai muistoja, jotka erottuisivat muistin jo kauttaaltaan kultaamasta ajasta parhaimpana. Aikani opiskelijana Helsingin yliopistossa on pitkittynyt hieno muisto, josta ennen kaikkea ilahduttaneena ja inspiroivana piirteenä ovat mieleen jääneet lukuisat vaihtelevat keskustelut ja väittelyt kanssaopiskelijoideni kanssa. Hienointa ehkä onkin muistaa opiskeluaika monen pitkään jatkuneen, päällekkäisen keskustelun kudoksena, joka vielä kaiken lisäksi on tuntunut koko ajan kehittyvältä ja eteenpäin kulkevalta. Lue lisää »
Veikko Somerpuro on vuosien varrella ottanut valokuvia Helsingin yliopistolaisista mitä erilaisimmissa olosuhteissa. Tähän artikkeliin on koottu muutamia Somerpurolle erityisesti muistoihin jääneitä otoksia. Lue lisää »
Parhaat muistoni yliopistosta ovat ne hetket, jolloin olen yhdessä kollegoideni kanssa saanut aikaan jotain kollektiivista. Minulla on yksi erityisen lämmin muisto kolmannesta Pohjoismaisesta aatehistorian jatko-opiskelijoiden konferenssista (NIHK), jonka ryhmä jatko-opiskelijoita järjesti historian laitoksella vuonna 2001. Lue lisää »
Tutkimustyöni pitkäkestoinen teema on suullisen ja kirjallisen kulttuurin vuorovaikutus. Väitöskirjani Itsekasvatusta ja kapinaa (2004) käsitteli Karkkilan työläisnuorten kirjoittavaa keskusteluyhteisöä 1910–1920-luvulla. Tärkeimpänä aineistona oli työläisnuorten toimittama käsinkirjoitettu Valistaja-lehti, joka löytyi Karkkilan poliisiaseman ullakolta. Käsinkirjoitetut lehdet ovat vieneet minut pitkille matkoille ajassa ja paikassa. Lue lisää »
Lokakuun 10. päivänä 2015 oli Georg Gimplen kuolemasta kulunut vuosi. Muistojumalanpalvelus pidettiin Helsingin Pyhän Henrikin kirkossa, ja samaan aikaan soivat Georgin muistoksi kirkonkellot myös Salzburgissa. Siellä hänen veljensä toimitti muistomessun. Mikä voisikaan olla sopivampi tapa muistaa Georgia, sillä hänen persoonansa oli syvästi ankkuroitunut katolisen kirkon perinteisiin. Lue lisää »
Germaanisen filologian muistokirjoitus Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät kirjoihin ja opettajiin, jotka rohkaisivat lukemaan. Esa Saarinen innosti filosofiaan, Pertti Seppänen Kiinan klassisiin teksteihin, Sara Heinämaa naistutkimukseen, Outi Nyytäjä näytelmäkirjallisuuteen. Lue lisää »
Yliopistokulttuuri monine mahdollisuuksineen loi valmiudet tehdä töitä myös pelialalla. Tärkeitä taitoja kertyi niin seminaareissa kuin järjestötoiminnassa. Yliopistoliikunnalle haluan osoittaa suuren kiitoksen siitä, että se antoi mahdollisuuden pitkäjänteiseen ja täysvaltaiseen harrastukseen yliopistolla. Nykyisen UniSportin tuella toimii useita itsenäisiä harrastusseuroja, jotka tekevät vapaaehtoisvoimin erinomaista liikunta- ja kulttuuritoimintaa, jossa on aivan erityinen akateeminen henki. Lue lisää »
Kotimaisen kirjallisuuden perusopintoihin kuuluva Klassikot-tentti (2,5 ov), jossa lämättiin 36 kirjan nippu reppuun, oli ravisteleva kokemus. Se mullisti ajatteluni ja käsitykseni kirjallisuudesta ja maailmasta ylipäätään. Se herätti viimeistään siihen, mitä yliopisto-todellisuus on. Sitä kautta kirjasivistys alkoi virrata maailmani, jossa Mario Puzon Kummisetä oli ainoa klassikko niiden noin kolmen kirjan joukosta, jotka hyllystäni levymetrien ja Tex Willereiden välistä löytyi. Lue lisää »
Somerolla varttuneelle Mauri Antero Nummiselle kehittyi jo lukiossa tavoitteeksi päästä opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Kansantaloustieteilijän uraa kaavaillut Numminen aloitti opintonsa valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1960. Opintojen edetessä hän haki opinto-oikeutta humanistiseen tiedekuntaan ja jatkoi kahden tiedekunnan opiskelijana. Sosiolingvistiikkaan viehättynyt Numminen luki sivuaineinaan muun muassa suomea ja suomalais-ugrilaisia kieliä sekä kansanrunoutta, kansatiedettä ja teoreettista filosofiaa. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät kansatieteen laitokseen ja väitöskirjaani. Kansatieteen oppihistoriaan liittyvää gradua kirjoittaessani minua pyydettiin kansatieteen laitokselle assistentin sijaiseksi ja seuraavana vuonna tulin valituksi samaiseen virkaan. Näin minulle aukeni yliopistoura, josta en ollut osannut edes haaveilla. Lue lisää »
