Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Parhaat muistoni yliopistolla liittyvät varhaisiin opiskeluvuosiin. Yliopiston päärakennus oli vanhanaikainen, arvokas ja alkuun fuksille pelottavakin. Lue lisää »
Hae artikkeleita
44 hakutulosta haulle: Muisto
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Filosofian tohtori Mirkka Lappalaisella riittää hyviä muistoja koko yliopistoajaltaan. Merkittävimmät niistä kulminoituvat historian opintojen alkuvaiheeseen ja toisaalta väitöspäivään. Lue lisää »
Parhaat muistoni urani varrelta
Yliopistovuodet syksystä 1969 alkaen ovat olleet hyvin monivaiheisia. Niiden aikana espanjan ja portugalin kielten harrastus on jatkuvasti kasvanut Suomessa. Espanjaa ei enää pidetä eksoottisena kummajaisena, joka se vielä 1970-luvulla monille oli. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Olen ikuinen opettaja, joten parasta yliopistolla on tyylikäs, kaunis opiskelijatapahtuma, jossa mukana on innostuneita nuoria. Silloin ei ole tietoakaan intohimovajeesta, kun "isänmaan toivot" toimivat yhdessä, toinen toisiltaan oppien. Itselleni tärkeitä ylioppilasjärjestöjä ovat osakunnat, erityisesti omani eli Eteläsuomalainen osakunta, oppiaineen ainejärjestö Kronos ry sekä Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta ja SYL. Lue lisää »
Antoisia muistoja Helsingin yliopiston kenttätyömatkoilta
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät monenlaisiin tilanteisiin. Oppiminen on liittynyt paitsi uuteen tietoon, myös johonkin sellaiseen, mitä olen itse löytänyt tutkimuksen kautta. Kenttätöissä olen tavannut hyvin erilaisia ihmisiä ja niissä on tapahtunut odottamattomia asioita. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Parhaita muistoja on useita. Hienoja hetkiä ovat olleet oppilaitteni väitöstilaisuudet, keskustelut miellyttävien vastaväittäjien kanssa ja väitöksiin liittyneet juhlallisuudet. Erityinen onni oli saada Saksalaiselle laitokselle neljä erinomaista saksalaista Alexander von Humboldt -säätiön stipendiaattia, joiden isäntänä toimin yhteensä kymmenen vuotta. Työpanoksellaan nämä stipendiaatit täydensivät merkittävästi laitoksen tutkimusprofiilia ja opetustarjontaa. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Timo Santalan opiskeluhistoria on yliopiston näkökulmasta vähintäänkin haasteellinen. Maisterin paperit viidessä vuodessa ei Santalan kohdalla toteutunut. Hän on valinnut opintoihinsa kaikkea kiinnostavaa ja hylännyt yhtä helposti. Santala siirtyi aineesta toiseen omien mielenkiintojen perässä miettimättä tutkinnon suorittamista. Lue lisää »
Paras muistoni Helsingin yliopistosta
Paras muistoni Helsingin yliopistosta liittyy luultavasti Helsinki Summer Schoolin heavy metal -aiheiseen kurssiin, jota koordinoin ja jolla luennoin elokuussa 2015. Suunnitelmieni toteutus oli raskas mutta palkitseva kokemus ja sen tuleminen todeksi oli mittaamattoman hienoa. Ryhmäni oli upea, se koostui enemmän tai vähemmän ikäisistäni opiskelijoista, eikä ”opettajana” oleminen pilannut hauskuutta tai ryhmän ystävällistä henkeä. Lisäksi sain vapaat kädet kurssin suunnitteluun ja olin tyytyväinen saadessani kurssille monta erilaista vierailijaluennoitsijaa. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Monet muistoni Helsingin yliopistosta ankkuroituvat tiloihin: yliopiston päärakennuksen vanhan puolen uskomattoman kauniiseen aulaan, kotimaisen kirjallisuuden laitoksen huoneistoon Liisankadulla, Kansalliskirjaston saliin. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Ensimmäiset parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät aikoihin, jolloin toimin arkeologian opiskelijoiden ainejärjestö Fibula ry:n puheenjohtajana 1980-luvun lopussa. Voi sitä huoletonta opiskelijaelämää. Bileitä, retkiä muinaisjäännöksille, pohjoismaisia opiskelijatapaamisia... Lue lisää »
Paras muistoni Helsingin yliopistosta
Helsingin yliopistosta tulee mieleen monta hyvää muistoa, mutta yksi ylittää kaikki muut. Elettiin vuoden 1989 loppua ja olin historian laitoksella assistenttina. Odotettiin joulua ja laitos oli hiljainen ja pimeä. Professori Matti Viikari tuli käymään työhuoneellaan ja jäimme keskustelemaan kahvihuoneeseen maailman asioista. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Helsingin yliopisto oli opiskeluvaiheessa minulle täynnä elämyksiä ja työvuosiini yliopistolla mahtuu paljon onnellisia muistoja. Lue lisää »
Paras muistoni Helsingin yliopistosta
En tule koskaan unohtamaan virkaanastujaisiani pohjoismaisen kirjallisuuden professoriksi. Oli 30. tammikuuta 2012 ja lumimyrsky. Perheeni oli jumissa Arlandassa juhlapuvuissa (minulla on neljä poikaa) eivätkä ehtineet perille, sillä kaikki lennot peruttiin. Lue lisää »
Parhaita muistojani Helsingin yliopistosta
Yksi muistoistani liittyy kevään 2007 promootioon ennen jäämistäni eläkkeelle vuoden lopussa. Tutkintoa tavoitelleet teatteritieteen opiskelijat olivat kokoontuneet kevään aikana graduseminaariini viikoittain. Tavoitteena oli juhlia promootiossa yhdessä, joten kaikki tukivat kiihkeästi toisiaan ja viimeiset gradut valmistuivat yhdennellätoista hetkellä. Promootiossa kokoonnuimme puolenyön jälkeen japanilaisten turistien ihailtavaksi valokuvaan Ylioppilastalon portaille. Kuvaan pääsi myös paikalle sattunut yliopistomme kansleri. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistossa
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät teatteritieteen kansainväliseen kesäkouluun, jossa valmistelin väitöskirjaani vuosina 1995–2000. Näiden vuosien kuluessa valkeni, että professorimme Pirkko Koski oli onnistunut poimimaan kesäkoulun opettajakuntaan alamme kansainväliset huiput. Sen joukon sparraamana oli helppoa osallistua teatteritieteen maailmanjärjestön FIRT:n kongresseihin omalla paperilla jo jatko-opintojen varhaisessa vaiheessa. Tuntui etuoikeutetulta tutustua kongressien useisiin pääpuhujiin. Lue lisää »
Parhaita muistojani Helsingin yliopistosta
Parhaita – ja samalla haikeimpia – muistojani Helsingin yliopistosta ovat saapumiset, lähtemiset ja palaamiset. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Opintojen alkuvaiheen muistoihin kuuluvat professori Lars Petterssonin legendaariset luennot keskiaikaisista kirkoista ja linnoista, joilla hän salapoliisin lailla jäljitti Hattulan kirkkomaalausten vaakunakilpien salaisuutta tai Viipurin linnan tornien aukotusta Viipurin pamauksen kuvausten perusteella. Keltanokalle professorin huolellisiin lähdetutkimuksiin pohjautuvat metodit ja ajoittain hyvinkin luova ja hulvaton tulkinta antoivat osviittaa mitä tiede parhaimmillaan voi olla – jännittävää ja hauskaa! Henrik Liliuksen luennoilla oppi klassisen arkkitehtuurin tiukkaa analyysiä ja Riitta Nikula innosti 1900-luvun arkkitehtuurin äärelle. Lue lisää »
Paras muistoni Helsingin yliopistosta
Toimin vuonna 2002–2003 naistutkimuksen määräaikaisena lehtorina Kristiina-instituutissa tehtävänäni paitsi opettaa myös rakentaa naistutkimuksen – sittemmin sukupuolentutkimuksen – ensimmäinen maisteriohjelma. Tuon tilapäispestin jälkeen olin Kristiina-instituutissa myös postdoc-tutkijana, kunnes 2005 muutin työn perässä Tukholmaan. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistossa
Yliopistoaikaan liittyvät monensävyiset muistot. Ensimmäisiä oli tietysti rehtori Erkki Kivisen järjestämä inskriptio syyskuussa 1969, sinänsä koruton mutta kuitenkin vakava tilaisuus. Minun aikanani opetus oli vielä hyvin perinteistä, luento toisensa jälkeen ja ylioppilaat joutuivat itse hakemaan ohjeistusta. Tutor-järjestelmä oli alkutekijöissään, joten siihen ei ollut paljon luottamista. Eikä kaikki sujunut suunnitelmien mukaisesti: sain ainoana osallistujana improbaturin pikkugradussa. Eli reputin hum.kanditutkinnon äidinkielenkokeessa! Tästä aivan odottamattomasta vastoinkäymisestä oli tuleva ”cause celebre” mutta se auttoi minua ponnistamaan aallonpohjasta uusille korkeuksille. Lue lisää »
Paras muistoni Helsingin yliopistossa
Monen kaltaiseni – pitkään ominta alaansa etsineen opiskelijan – kokemus lienee, että ei ole helppoa nimetä yksittäisiä hetkiä tai muistoja, jotka erottuisivat muistin jo kauttaaltaan kultaamasta ajasta parhaimpana. Aikani opiskelijana Helsingin yliopistossa on pitkittynyt hieno muisto, josta ennen kaikkea ilahduttaneena ja inspiroivana piirteenä ovat mieleen jääneet lukuisat vaihtelevat keskustelut ja väittelyt kanssaopiskelijoideni kanssa. Hienointa ehkä onkin muistaa opiskeluaika monen pitkään jatkuneen, päällekkäisen keskustelun kudoksena, joka vielä kaiken lisäksi on tuntunut koko ajan kehittyvältä ja eteenpäin kulkevalta. Lue lisää »