Käsite vuorovaikutuslingvistiikka syntyi 2000-luvun vaihteessa, kun tutkimuksissa alettiin yhdistää analyysejä kielestä ja sosiaalisista rakenteista keskustelukielessä. Käsitteellä tarkoitetaan sellaista käytännöllisesti suuntautunutta ja keskusteluanalyysiin pohjautuvaa kielentutkimusta, joka 1980-luvulla yleistyi kielitieteilijöiden parissa. Lue lisää »
Vuorovaikutusta erilaisissa instituutioissa ohjaa asioinnin tarkoitus, ja vuorovaikutuskäytänteet saattavat olla hyvinkin kiteytyneitä. Asiakaspalvelun parantamiseksi eri instituutiot pyrkivät kehittämään säännöllisesti asiakaspalvelutilanteiden vuorovaikutusta, ja vuorovaikutustutkimus voi auttaa instituutioita tässä kehittämistyössä. Lue lisää »
Kaksi ehkä kaikkein kiinnostavinta kurssia aivan opintojeni alussa Joensuussa olivat murteet ja sosiolingvistiikka – kielen alueellinen ja sosiaalinen vaihtelu. Vuorovaikutustutkimus kuitenkin vei mukanaan. Vielä 1980-luvulla sosiolingvistisen ja keskustelunanalyyttisen tutkimuksen perusoletusten välillä vallitsi syvä juopa. Sosiolingvistisen tutkimuksen käsitys kielenkäytöstä ja ihmisten sosiaalisista identiteeteistä vaikutti staattiselta, kun taas keskustelunanalyyttinen tutkimus ei tuntunut tavoittavan laajempaa yhteiskuntaa; sosiolingvistit laskivat suuresta aineistosta äänne- ja muotopiirteitä, keskustelunanalyytikot analysoivat pienehköjä keskustelukatkelmia hyvin tarkasti. Lue lisää »
Kirsi Saarikangas johtaa tieteidenvälistä hanketta Nature in Arts, Culture, and History. Temporal Sedimentations of Landscape and the Diversity of Nature. Siinä tarkastellaan luonnollisten ja kulttuuristen elementtien ja prosessien vuorovaikutusta ympäristön muotoutumisessa kahden maisemallisen ääripään – kaupunkiluonnon ja erämaan – kautta. Lue lisää »
Tutkimustyöni pitkäkestoinen teema on suullisen ja kirjallisen kulttuurin vuorovaikutus. Väitöskirjani Itsekasvatusta ja kapinaa (2004) käsitteli Karkkilan työläisnuorten kirjoittavaa keskusteluyhteisöä 1910–1920-luvulla. Tärkeimpänä aineistona oli työläisnuorten toimittama käsinkirjoitettu Valistaja-lehti, joka löytyi Karkkilan poliisiaseman ullakolta. Käsinkirjoitetut lehdet ovat vieneet minut pitkille matkoille ajassa ja paikassa. Lue lisää »
Väitetään, että maailman suurin ongelma on se, että ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Se johtaa pieniin kömmähdyksiin arkielämässä ja vakaviin konflikteihin kansojen välillä. Eroavuudet ihmisten maailmankuvissa lisäävät väärinymmärryksen riskiä. Siksi kulttuurienvälinen dialogi on taitolaji. Toisaalta arkikeskustelussa tuttujen ihmisten kanssa väärinymmärryksiä tapahtuu enemmän kuin kommunikaatiossa ulkomaalaisten kanssa. Selityksiä tulee etsiä kielen ohella ihmisen käyttäytymisen motiiveista ja aivojen toiminnan rajoituksista. Lue lisää »
Historianopiskelijoiden ainejärjestö Kronos ry pyysi reilut kymmenen vuotta sitten Liisa Suvikumpua ja hänen miestään historiantutkija Tuomas Heikkilää opintomatkan vetäjiksi. Jo ensimmäisestä opintomatkasta muodostui legenda, ja matkoja tehtiin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin lopulta joka kevät kahdeksan vuoden ajan. – Vannoin jokaisen opintomatkan jälkeen miehelleni, että tämä oli viimeinen reissu. Se vastuu ja työmäärä oli valtava. Meillä oli matkassa 35 parikymppistä ”lasta” ja olimme itsekin ensimmäisen matkan aikana alle 30-vuotiaita. Toisaalta matkat olivat ihania: mukanamme oli Suomen lahjakkain – ja hauskin – nuoriso. Lue lisää »
Vuorovaikutteisen näyttelyn voima on tilanteessa: vuorovaikutuksessa. Tutkimusten mukaan yleisö voi oppia tietojen ja taitojen lisäksi ymmärr… Lue lisää »
Kiinnostus johonkin tutkimusaiheeseen saa usein alkunsa vaivihkaa. 1980-luvun puolivälissä litteroin eli siirsin kirjoitusasuun miesryhmien keskusteluja professori Auli Hakulisen tutkimusavustajana. Jossakin vaiheessa havahduin kuulemaan ääninauhoitteilta lyhyitä äännähdyksiä: milloin kuului ”mm”, milloin ”joo”, milloin ”niin”. Nämä havainnot johtivat tutkimaan vastaussanojen (dialogipartikkelien) ”joo” ja ”niin” samankaltaisuutta ja eroja väitöskirjaksi asti. Samalla niiden tutkiminen johtikin myös selvittämään monenlaisia keskustelutoimintoja ja keskustelun jäsentymistapoja, sillä ”joo” ja ”niin” ovat keinoja vastata moniin erilaisiin puheenvuoroihin. Lue lisää »
Anna Laurinsilta työskentelee tällä hetkellä varainhankintapäällikkönä Suomen Punaisen Ristin keskustoimistossa. Hän aloitti siellä koulu- ja yritysvarainhankinnan tehtävissä vuonna 2007, teki sen jälkeen vastikkeellista varainhankintaa ja on viimeiset kolmisen vuotta toiminut varainhankintayksikön vetäjänä. Lue lisää »
Yrjö Hirn oli yliopiston ulkopuolella aktiivinen kansansivistystyön puolestapuhuja. Hän oli jäsenenä useissa komiteoissa, tiedeyhdistyksissä… Lue lisää »
Haastatteluita, artikkeleita ja tutkimushankkeiden verkkosivuja. Lue lisää »
Suomen eduskunta on maailman avoimin parlamentti. Verkon kautta kaikilla on mahdollisuus seurata lakiesityksen käsittelyä valiokunnissa ja täysistunnossa. Asiakirjajulkisuus on laajaa ja täysistunnot lähetetään suorina verkossa. Lue lisää »
Ensimmäinen opiskelupaikkani ja sen jälkeen pitkäaikainen työpaikkani oli Helsingin kauppakorkeakoulu. Aika opetti tieteidenvälisyyteen, ja kielellistä toimintaa oli tarkasteltava yhteiskunnallisessa kontekstissa. Lue lisää »
Monografiat, toimitetut teokset ja sanakirjat. Lue lisää »
Opiskeluajasta jäi erityisesti mieleen ympäristöestetiikan projektimainen kurssi, jossa meille opiskelijoille annettiin haasteeksi Lahden suunnitteilla ollut ohitustie ja sen tarkastelu estetiikan viitekehyksessä. Opettaja kutsui meidät kaikki äitinsä suureen maalaistaloon Hyvinkäälle. Kokkailimme yhdessä, kävelimme metsissä, keskustelimme ja pohdimme. Käytännön ympäristöestetiikan tapaus oivallutti elämyksellisesi kaikkia niitä teorioita, joista olimme väsymättä lukeneet ja kirjoittaneet. Lue lisää »
Pääsin Helsingin yliopiston pyöröovista sisään ja yritin päästä uloskin loikkaamalla väitöskirjan jälkeen yliopistosta ja tutkimuksen tekemisestä hallinnolliselle uralle. Tutkijanurakin oli vaihtoehto, mutta 1990-luvun puolivälissä(kin) tutkimusrahoitus oli niukkaa ja kun hallinnollinen ura urkeni, se tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Yritys loikata yliopiston ulkopuolelle ei lopultakaan ole ollut täysin onnistunut, sillä työurani on liittynyt tiedehallintoon, yliopistoihin, tiede- ja korkeakoulupolitiikkaan. Lue lisää »
Digitaalisten ihmistieteiden mukaantulo omaan tutkimuskenttääni on saanut aikaan myös kommunikaatiomenetelmien muutoksen. Viime aikoina yhdeksi keskeisimmäksi vuorovaikutusreitiksi on muodostunut irc-kanava, jota käytin viimeksi teini-ikäisenä. Somettaminen kun ei ole mitään verrattuna perinteiseen irkkaamiseen, tätä me humanistit emme kovin hyvin ole vielä sisäistäneet. Lue lisää »
Cecilia af Forsellesin tutkimusintressit ja erikoisalueet ovat suullinen perinne ja kirjallinen kulttuuri, Kalevalan käännösten kulttuurihistoria, kirjallinen muisti ja ajatusten virtaukset, Euroopan aate-, tiede- ja oppihistoria sekä tiedonvälitys, tietoyhteiskunta ja kirjastot. Lue lisää »
Äidinkieleni on sulvan murre (Sulva on nykyään kylä Mustasaaren kunnassa, Vaasan eteläpuolella). Käydessäni koulua Vaasassa minua kiusattiin murteeni takia ja opin olemaan juurikaan arvostamatta sitä. Lue lisää »
