Takaisin

Panu Pulma

Panu Tapio Pulma
2.10.1952, Kajaani

Filosofian kandidaatti 1980 ja filosofian tohtori 1985 (Suomen ja Skandinavian historia), Helsingin yliopisto

Assistentin, apulaisprofessorin ja professorin sijaisuuksia, Helsingin ja Joensuun yliopistot 1982–2015
Suomen ja Skandinavian historian dosentti (HY) 1986
Suomen ja Pohjoismaiden historian yliopistonlehtori vuodesta 2001
Suomen Akatemia, vanhempi tutkija 1997–2000, akatemiatutkija 2001
Suomen akatemia, projektinjohtajana 1988–1991, 2010–2013,
Kajaanin kaupunki, historiantutkija 1987–1992

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta
Tutkimusteemat: Köyhyyden, lastensuojelun ja sosiaalipolitiikan historia, perhehistoria, kaupunkihistoria, vähemmistöhistoria

Palkinnot ja erityissaavutukset
- Väinö Voionmaa -palkinto parhaasta paikallishistoriallisesta tutkimuksesta 1996: Pikkukaupungin unelmia. Kajaani 1907–1977 (yhdessä Oiva Turpeisen kanssa)
- Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2013: Suomen romanien historia (tutkijaryhmän kanssa)
- Gunnar Mickwitz -palkinto ansioista pohjoismaisessa historiantutkimuksessa 2013

Kuva: Panu Pulma
Tekstit: Panu Pulma, Riitta-Ilona Hurmerinta (toim.)

Parhaat hetkeni Helsingin yliopistossa

Parasta kuluneissa vuosikymmenissä on ollut mahdollisuus tehdä töitä todella hienojen tutkijoiden ja vahvojen persoonallisuuksien kanssa: Eino Jutikkala, Yrjö Blomstedt, Matti Viikari, Matti Klinge, Heikki Ylikangas, vain muutamia mainitakseni. Olen kunnioittanut näitä huippuja valtavasti, ja ollut myös heidän kanssaan eri mieltä – mikä ei aina ole ollut ihan helppoa. Valtava koulu!

Parasta on ollut myös mahdollisuus tieteenrajat ylittävälle yhteistyölle ja ystävyydelle: kuuluisa Pam-Pamin seminaari kokosi 1980-luvulla eri alojen nuoria tutkijoita pitkiin ja antoisiin sitseihin, eri alojen historiantutkijoita, sosiologeja, filosofeja, oikeustieteilijöitä, matemaatikkoja. On surullista, että tällaiselle kanssakäymiselle ei nykyään näytä olevan kovin paljon tilaa. Tehokkuuden ja tuottavuuden palvonta syö luovuutta!

Parasta on ollut myös mahdollisuus olla jatkuvasti yhteydessä nuoriin ihmisiin, opetus ja ohjaus ovat akateemisen elämän suola, silloin kun vuorovaikutus toimii ja opettamalla oppii!

Kaunein ja herkistävin muistoni on kuitenkin se, kun oppilaani ja kollegani yllättivät minut 60-vuotispäivänäni hienolla juhlakirjalla Viapori – linnoitus, lähiseutu, maailma/Sveaborg, fästning och omvärld ja valtavan hauskalla juhlalla Uudella ylioppilastalolla.

Sveaborg-Viapori -projekti, Suomen Akatemian tutkimusprojekti 2010–2013

Kuva: Panu Pulma​
Kuva: Panu Pulma​

 

Takaisin