Parasta kuluneissa vuosikymmenissä on ollut mahdollisuus tehdä töitä todella hienojen tutkijoiden ja vahvojen persoonallisuuksien kanssa: Eino Jutikkala, Yrjö Blomstedt, Matti Viikari, Matti Klinge, Heikki Ylikangas, vain muutamia mainitakseni. Olen kunnioittanut näitä huippuja valtavasti, ja ollut myös heidän kanssaan eri mieltä – mikä ei aina ole ollut ihan helppoa. Valtava koulu!

Parasta on ollut myös mahdollisuus tieteenrajat ylittävälle yhteistyölle ja ystävyydelle: kuuluisa Pam-Pamin seminaari kokosi 1980-luvulla eri alojen nuoria tutkijoita pitkiin ja antoisiin sitseihin, eri alojen historiantutkijoita, sosiologeja, filosofeja, oikeustieteilijöitä, matemaatikkoja. On surullista, että tällaiselle kanssakäymiselle ei nykyään näytä olevan kovin paljon tilaa. Tehokkuuden ja tuottavuuden palvonta syö luovuutta!

Parasta on ollut myös mahdollisuus olla jatkuvasti yhteydessä nuoriin ihmisiin, opetus ja ohjaus ovat akateemisen elämän suola, silloin kun vuorovaikutus toimii ja opettamalla oppii!

Kaunein ja herkistävin muistoni on kuitenkin se, kun oppilaani ja kollegani yllättivät minut 60-vuotispäivänäni hienolla juhlakirjalla Viapori – linnoitus, lähiseutu, maailma/Sveaborg, fästning och omvärld ja valtavan hauskalla juhlalla Uudella ylioppilastalolla.

Sveaborg-Viapori -projekti, Suomen Akatemian tutkimusprojekti 2010–2013