Yksi mielenkiintoisimmista tehtävistäni yliopiston ulkopuolella on ollut osallistumiseni kreikan kielen asiantuntijana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen 1973 alullepanemaan raamatunkäännöstyöhön. Käännöstyön tuloksena vuonna 1992 otettiin käyttöön uusi käännös entisen vuonna 1935 hyväksytyn version tilalle.

Toimin Uuden Testamentin käännösyksikön ja tarkastusjaoston jäsenenä vuosina 1984 ja 1986–1989.  Työ tehtiin ekumenian hengessä yhdessä ortodoksisen ja katolisen kirkon sekä Vapaiden kristittyjen neuvoston kanssa, ja siinä oli tärkeää myös jatkuva vuorovaikutus suomen kielen edustajien, filologien ja teologien välillä, puhumattakaan laajasta maallikkopalautteesta.

Työ sai jatkoa kun kirkolliskokous v. 1999 päätti asettaa käännöskomitean myös Vanhan Testamentin ns. apokryfikirjojen suomentamiseksi. Nämä tekstit ovat säilyneet mm. kreikankielisessä Septuaginta-käännöksessä. Tähän komiteaan kuuluin vuosina 2000–2007, jolloin kirkolliskokous hyväksyi käännöksen. Tämä työ oli, jos mahdollista, vielä antoisampaa kuin Uuden Testamentin kääntäminen, koska näiden kirjojen kohdalla oli jatkuvasti keskusteltava sekä kreikan että heprean ja suomen kielen painotuksista tekstin muotoilussa.

Varsinaisten oman alani asiantuntijatehtävien ulkopuolella olen kotimaassa toiminut laajalti tiedettä ja taidetta rahoituksellaan tukevissa elimissä ja säätiöissä: Suomen Akatemian humanistisen toimikunnan jäsenenä 1990–1994, Suomen Kulttuurirahaston hallituksen jäsenenä 1977–1986 ja hallintoneuvoston jäsenenä 1986–1995 sekä Emil Aaltosen säätiön hallituksen jäsenenä 1994–2009.

Olen Suomalaisen Tiedeakatemian kutsuttu jäsen 1982-, ja minulle on myönnetty Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki sekä Suomen Leijonan komentajamerkki.