Tullessani yliopistoon 1980-luvulla teatteritieteessä elettiin kaikissa maissa muutoksen aikaa, ja meillä muutos edellytti myös perustan vahvistamista. Professorin on seurattava koti- ja ulkomaista tutkimusta, mutta kyettävä myös välittämään tieto opetuksen kautta opiskelijoille. Oman ja yhteisen edun välille oli ja on löydettävä tasapaino. Haastavaa – ja onnistuessaan palkitsevaa.

Osallistuminen kansainväliseen toimintaan oli itselleni alusta saakka selvää. Katsoin myös tärkeäksi sitoa koko teatteritieteen oppiaineen siihen mukaan. Omat tutkimukseni ovat koskeneet ja koskevat edelleen Suomea, mutta yleensä ne ovat syntyneet vuorovaikutuksessa kansainvälisen tutkijayhteisön kanssa.

Minulle on tärkeää oman maan teatterin ja teatterihistorian tutkiminen, mutta myös Suomea koskevan tiedon välittäminen maamme ulkopuolelle. Olen yhdistänyt nämä tavoitteet valitsemalla aiheet Suomesta ja menetelmät kansainvälisistä yhteyksistä. Näin esimerkiksi Hella Wuolijoen ja Bertolt Brechtin yhteistyö tai Kristian Smedsin ohjaukset ovat löytäneet lukijoita meiltä ja muualta. Joskus tämä työtapa on johtanut kansainvälisiin julkaisuihin, vielä useammin suomenkielisen kirjan luvuksi tai lehden artikkeliksi.

Tutkimustyössä olen kokenut tärkeäksi tasapainoilun yhteisten – usein tohtoriopiskelijoiden kanssa – ja omien projektien välillä. Alamme on laaja, ja vuorovaikutus muiden kanssa laajentaa näkökulmaa ja tietämystä. Omat hankkeet taas auttavat syventämään tietämystä ja pysyttäytymään uusien tutkijoiden tasolla, joskus edelläkin.