Humanistilla ei ole uraa – tai ainakaan urasuunnittelua, oli opiskelijasukupolveni sivistysyliopistohenkinen motto. Jälkikäteen katsoen työelämään orientoitumiseni näyttää kuitenkin lähes ohjelmalliselta. Tartuin mielenkiintoiselta vaikuttaviin keikkatyötarjouksiin ja sain käytännön kokemusta arkistojen penkomisesta, haastattelututkimuksesta ja aikataulujen kunnioittamisesta. Lue lisää »
Aki Hyryläisen seitsemän vinkkiä työelämään sopivat niin alaisille kuin esimiehillekin. Lue lisää »
Elinikäisen oppimisen ajatus on hieno, mutta se on jäänyt pelkäksi puheeksi. Opiskeluputki ammattia varten on sekin lyhyellä tähtäimellä hyvä ajatus. Kannattaa kuitenkin muistaa, että työikä on pitkä. Lue lisää »
Janne Halmkronan urapolku on monihaarainen. Maisteriksi valmistumisen jälkeen hän työskenteli tietotekniikka-alan yrityksessä muutaman vuoden, jonka jälkeen perusti ohjelmointifirman viiden työkaverinsa kanssa. It-kuplan puhjettua hän siirtyi vastaavan tuottajan tehtäviin Sony Music Entertainment Finlandin palvelukseen. Lisäksi hän on tehnyt freelancerina radio-ohjelmia. Kaikkien töiden ohessa hän on viettänyt kiireisen railakasta rockmuusikon elämää. Lue lisää »
Vaikka Juha Töyrylä on ollut vahvasti mukana politiikan tekemisessä taustavaikuttajana ja lobbaajana, niin humanistisen alan opinnot ovat hänelle valtiotieteitä rakkaampia. Hän kokee humanistisen alan opintojen tarjoavan mahdollisuuksia lähestyä eri aihepiirejä syvällisesti. Lue lisää »
Mikko Myllykoski osallistui humanistisen tiedekunnan Rakentava kumppanuus -projektiin vuosina 2010–2011. Siinä selvitettiin eri aloilla työskentelevien humanistialumnien avulla miten yliopisto-opetusta voitaisiin kehittää vastamaan paremmin työelämän odotuksia. Lisäksi hankkeella haettiin ratkaisuja tiedekunnan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja vinkkejä tutkintovaatimusten uudistamistyöhön. Lue lisää »
Väitöskirja-aihion levätessä laakereillaan Liisa Suvikumpu päätyi Paavo Hohdin pyynnöstä auttamaan Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan oimiston perustamisessa. Muutaman vuoden kuluttua hän kuitenkin halusi palata tutkimuksen pariin ja rohkeasti irtisanoutui työstään. Lue lisää »
Anna Laurinsilta aloitti kansatieteen opiskelun Helsingin yliopistossa syksyllä 1981 ja valmistui filosofian maisteriksi kesällä 2008. Hän on siis yksi niistä sadoista, jotka tutkinnonuudistus sai viimeistelemään pro gradu -tutkielmansa ja valmistumaan maisteriksi ennen syksyä 2008. Lue lisää »
Touko Siltala on säännöllisesti yhteydessä Alma Materiinsa. Siltala kustantamon kirjailijoista moni on Helsingin yliopiston historia-aineiden tutkijoita tai opettajia. Kustantamo tekee yhteistyötä humanistisen tiedekunnan laitosten ja oppiaineiden kanssa esimerkiksi järjestettäessä kirjailijavierailuja ja kirjojen julkistamistilaisuuksia. Lue lisää »
Kun Touko Siltala aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa vuonna 1975, hänellä oli pääaineoikeus kotimaisen kirjallisuuden lisäksi englantilaiseen filologiaan ja poliittiseen historiaan. Kotimainen kirjallisuus vei voiton maisterin tutkinnossa. Lue lisää »
Haaveilen siitä, että saisin edelleen kirjoittaa ja että joku tekstejäni vielä julkaiseekin. Lue lisää »
Työelämäkirjaa tehdessä aloin vasta kunnolla lukea kansainvälistä taloushistoriallista kirjallisuutta, ja sen jälkeinen opetusyhteistyö kymmenen vuoden ajan professori Markku Kuisman kanssa johti luennoimaan kapitalismin pitkästä historiasta varhaiskapitalismista nykyiseen globaaliin järjestelmään. Lue lisää »
Matias Hellman saapui yliopistolle vuonna 1990. Kesti muutaman vuoden ennen kuin hän oli päässyt jonkinlaiseen varmuuteen siitä, mitä alaa haluaisi opiskella. Lue lisää »
Marco Mäkiselle humanistisesta koulutuksesta on ollut valtavasti hyötyä työelämässä. Hänen mielestään ongelma ei ole niinkään humanistisen koulutuksen sisällössä, joka hänestä antaa erittäin hyvät valmiudet yritysmaailmaan, vaan siinä, etteivät yritykset ymmärrä humanistisen koulutuksen arvoa. Lue lisää »
Olen päätynyt ajattelemaan, pengottuani oman tieteenalani ja muutamien muidenkin historiaa, että humanistille professionalismin, ammattilaisuuden, kehys ei tutkijana aina ole kaikkein pukevin tai hedelmällisin. Humanistisen tieteen historiassa on myös hieno ja tuottelias amatööriyden – tiedon harrastuneisuuden ja pyyteettömän rakkauden – perinne, jossa parhaimmillaan kyetään ylittämään tieteen rahoitukseen ja valtapolitikointiin liittyvät ongelmat tutkimalla ja kirjoittamalla ihan yksityisesti ja omalla rahalla. Lue lisää »
Yleisen kielitieteen opiskelemisessa tärkeä kiinnekohta ja opettaja oli pienen aineen pieni kielitieteen opiskelijoiden piiri, ensin nimeltään Aspekti, myöhemmin Retrospekti, jonka puitteissa kaikelle lukemalleen saattoi hakea haastajaa ja vasta-argumentaatiota. Erityiseen hehkeyteen mielessäni tällainen viiteryhmä kohosi, kun pääsimme nauttimaan useamman vuoden ajan Jan-Ola Östmanin liberaalista ja innolla rönsyilevästä vierailusta laitoksellamme. Lue lisää »
Miehen kunnia. Modernin miehen taistelu häpeää vastaan (1994) oli trilogian neljäs osa, kahdessa vuodessa syntynyt välityö miesten elämäkert… Lue lisää »
Koska olin väitellyt Suomen historiasta, koko ajan karttuvan ja muuttuvan ”biososiaalisen synteesin” kulloinenkin sovellutusala oli löydettävä sen piiristä. Suomalaisen ahdistuksenkäsittelyn historiallisia solmukohtia avaava ”trilogia” Suomalainen ahdistus. Huoli sielun pelastuksesta (1992), Valkoisen äidin pojat. Siveellisyys ja sen varjot kansallisessa projektissa (1999) ja Sisällissodan psykohistoria (2009) ei vertaa Suomea muihin maihin eikä varsinkaan kerro mitään kansanluonteesta. Lue lisää »
Haaveenani on, että neljä tytärtäni, joista kolme on suorittanut Helsingin yliopistossa korkeamman loppututkinnon ja yksi Aalto yliopistossa sekä Taideteollisessa korkeakoulussa korkeammat loppututkinnot, pääsisivät lahjakkuuksiensa lähteille työelämässään. Lue lisää »
Haaveeni ei liity mitenkään työelämään tai maailmanparantamiseen vaan aika proosallisesti ja täysin itsekkäästi mahdollisiin eläkepäiviin. Lue lisää »
