Tuorein tutkimusaiheeni "Kirjasto ekspansiivisessa suurkaupungissa: Suomen suurten yleisten kirjastojen johtamisen ongelma 1945−2010" liittyy suomalaisen kirjastolaitoksen historiaan. Väitöskirjani tarkoituksena on selvittää, millä tavoin Suomen suurten yleisten kirjastojen johtaminen on sodanjälkeisinä vuosikymmeninä onnistunut ja miten niiden johtamiskulttuurit ovat muuttuneet.

Yleinen yhteiskunnallinen muutos, kaupungistuminen, kirjastotekniikan huima kehitys ja työelämän tiukan hierarkkisuuden murtuminen sekä toisaalta käyttäjäkunnan kasvavat tarpeet ovat asettaneet yleisten kirjastojen johdolle yhä suurempia vaatimuksia. Vuosikymmenten kuluessa suurten kirjastojen kirjastonjohtajat ovat kaikkialla irrottautuneet lähes tyystin varsinaisesta kirjastotyöstä ja keskittyneet nimenomaan vastuullaan olevan organisaation johtamiseen.

Suureksi yleiseksi kirjastoksi luokitellaan tutkimuksessa sellainen kirjasto, jonka toimialueella asuu vähintään 100 000 henkeä ja jonka yhteenlasketut lainausluvut ylittivät viimeistään 1980-luvulta lähtien kahden miljoonan vuosittaisen lainauksen rajan. Hankkeessa tutkitaan erityisesti Helsingin, Tampereen, Turun ja Kuopion kaupunginkirjastojen kirjastonjohtajien sekä kirjastolautakuntien onnistumista haasteellisessa tehtävässään. Näiden yleisten kirjastojen valinta tutkimuskohteiksi perustuu ennen kaikkea niiden kokoon ja ikään – Helsingin kaupunginkirjasto on perustettu vuonna 1860, Tampereen kaupunginkirjasto vuonna 1861, Turun kaupunginkirjasto 1863 ja Kuopion 1872. Lisäksi varsinkin Helsingin ja Tampereen lainausluvut ovat suomalaisittain omaa luokkaansa.

• Väitöskirjahanke Kirjasto ekspansiivisessa suurkaupungissa: Suomen suurten yleisten kirjastojen johtamisen ongelma 1945−2010, ohjaajana kirjastohistorian dosentti Ilkka Mäkinen, Tampereen yliopisto