Katariina Styrmanin nykyiset työtehtävät eivät juuri kosketa yliopistoa, mutta hän pitää edelleen yhteyttä yliopistoon ja entisiin opiskelijakollegoihin. Styrman lähti vuoden 2015 alussa mukaan Helsingin yliopiston Alumniyhdistyksen toimintaan. Hän kokee yliopistolaisuuden läpi elämän jatkuvana vuorovaikutuksena.

– Jo valmistuneilla opiskelijoilla on annettavaa uusille opiskelijoille, mutta myös yliopistolla on annettavaa alumneille, tai ainakin yliopiston tulisi luoda edellytyksiä tähän.

Alumniyhdistyksessä näitä asioita pyritään tuomaan käytännön kautta esille. Hän mainitsee pari projektia, jossa on itse mukana. Toisessa luodaan opiskelijajärjestöjen kautta yhteyksiä entisiin oppilaisiin ja toisessa pyritään kutsumaan vanhoja opiskelijoita, nykyisiä työelämän vaikuttajia, toimimaan nykyisten opiskelijoiden mentoreina.

Styrman kokee mentoroinnin hyvänä keinona tukea uravalintoja miettivää opiskelijaa.

– Suunnitelmien pohdinta yhdessä ja kannustaminen eteenpäin on omiaan vahvistamaan opiskelijan itsetuntoa. Samalla opiskelija pääsee tutustumaan eri vaihtoehtoihin ja kenties mentori itsekin saa uutta virtaa omaan työhönsä. Mentoroinnin avulla opiskelija pääsee konkreettisesti kiinni työelämään jo opintojen vaiheessa ja kenties muuttaa opintojaan oman halukkuuden ja työelämän vaatimusten mukaisesti.

Styrman kokee yliopiston yhteisönä ja korostaa opiskeluajan merkitystä myös myöhemmässä elämänvaiheessa. Alumnien ei tarvitse olla niin intensiivisesti mukana, mutta Styrman ilmoittaa halukkuutensa viedä alumnit vielä joku päivä risteilylle Tukholmaan. Risteilyn aikana voisi vaihtaa kuulumisia ja nostalgisoida menneitä aikoja: kenties käydä karaokessakin.

– Pysyvimmät ystävyyssuhteet muodostuvat monille opiskeluaikoina. Kun on itse saanut olla osana yhteisöä, joka oikeasti tuottaa uutta maailmaa, niin miksi ei haluaisi olla osa sitä myös valmistumisen jälkeen.