Lukeminen ja kirjoittaminen olivat lapsuuden kodissa itsestään selviä harrastuksia. Loimaan lukion äidinkielen opettaja Lippo Lahti, jonka moni muukin kirjallisuuden alalla toimiva on maininnut suurimmaksi innoittajakseen, kannusti suomen tai kirjallisuuden pariin. Paras ystäväni päätyi opiskelemaan yleistä kirjallisuutta Tampereelle, minä halusin Helsinkiin.

Työ kirjankustantamossa alkoi vasta opiskeluaikana hahmottua päämääräksi, jonka toteutuminen opintojen loppusuoralla oli onnenpotku. Otavassa vaadittiin kustannustoimittajilta akateemista loppututkintoa, joten työnantaja piti huolta siitä, että gradu ei jäänyt kesken.

Kustannustoimittajan työ suomennetun kaunokirjallisuuden osastolla oli ahkeran lukijan ja suomen kielen friikin unelma: loputtomasti käsikirjoituksia, yhteistyötä osaavien kääntäjien kanssa, ulkomaisia kirjamessuja. Parhaimmillaan työ oli silloin, kun suomentajien kanssa syvennyttiin kieleen. Punakynästä on sittemmin ollut mahdotonta päästä eroon – kielioppivirheet vievät edelleen huomion parhaaltakin tarinalta.

Muutaman vuoden kuluttua käynnistin tuotepäällikkönä Seven-pokkarisarjan, ja tehtävään liittyi myös myyntiä ja markkinointia, jotka veivät lopulta mennessään kun sain nimityksen yleisen kirjallisuuden markkinointipäälliköksi. Vahva suhde sisältöihin säilyi siinäkin työssä, sillä kulttuurin markkinointia ei voi toteuttaa irrallaan tekijästä eikä teoksesta.

Vuonna 2006 Otava osti Like Kustannuksen, jonka toimitusjohtajaksi siirryin lähes suoraan äitiyslomalta. Tehtävä oli ihana ja pelottava: säilyttää kapinallisen kustantamon imago ja yhyttää se osaksi isoa konsernia, olla olkapäänä ja tukena maailman intohimoisimmille työkavereille, pitää talous ja rönsyilevä kustannusohjelma jotakuinkin aisoissa. Olen ollut Sir Roger Mooren kanssa hammaslääkärissä ja Nightwish-kirjan jäljiltä oikeudenkäynnissä, vakoillut Knausgårdia ja eksynyt Jens Lapiduksen kanssa parkkihalliin, käynyt yt-neuvottelut ja iloinnut jokaisesta työ- ja kustannussopimuksesta, jonka olen saanut allekirjoittaa.

Opintojen merkityksen huomasin oikeastaan vasta, kun vaihdoin työpaikkaa kustantamosta teatteriin. Molemmissa tehdään sisältölähtöistä työtä ja taideteos on kaiken toiminnan keskiössä. Kulttuurihistoria on osittain yhteinen. Kirja-alla opinnoista saatu teoreettinen ja historiallinen osaaminen antoi vankan pohjan työlle, ja tämän pohjan puuttumisen havaitsi konkreettisesti kun vastaavaa ei teatterin puolella ollutkaan.

Humanistisesta ja yleissivistävästä koulutuksesta on työelämässä ehdottomasti hyötyä. Parhaan opin yritysjohtamiseen ja ylipäätään maailman ymmärtämiseen saa lukemalla kaunokirjallisuutta! Moniin eteen tulleisiin erikoisalueisiin, kuten henkilöstöjohtamiseen, myyntiin ja taloudenpitoon, osaamista on tietysti pitänyt hakea muualta.

• Like Kustannuksen tarina

• ”Isosaari Kansallisteatteriin, Paappanen Liken johtoon”, Yle Uutiset 20.1.2011