Baba Lybeck teki maisterintutkintonsa valmiiksi vaativat päivätyön ja lapsiperhearjen keskellä. Voimia opiskeluun toi urheilu – sille Lybeck oli raivannut tilaa muutamia vuosia aikaisemmin.

– Harrastusten sovittaminen arkielämään ei ole aina helppoa, toteaa Lybeck kirjassan Habaa: iloa,liikettä, voimaa (Otava 2013).

Ratkaisevinta on asenne.

– Asenne auttaa löytämään aikaa ja patistaa liikkeelle silloinkin, kun ei ehkä muuten jaksaisi. Palkinnoksi saa huomattavasti energisemmän, iloisemman ja voimakkaamman olon, ja se puolestaan auttaa jaksamaan niin työelämässä kuin kotiaskareissakin.

Baba Lybeck löysi urheilun elämäänsä vuonna 2001, kun hän oli töissä uutisankkurina Nelosen uutisissa.

– Työpäivät olivat yksitoistatuntisia ja äärimmäisen kiireisiä, toimitus oli pieni ja tekemistä riitti. Istuin tietokoneen äärellä lähes koko päivän, jopa lounaan söin koneen äärellä, sillä muuten emme olisi ehtineet saada lähetystä valmiiksi. Kotona oli kaksi paljon huomiota vaativaa lasta. Puolisoni Pekka oli toisinaan pitkiäkin aikoja poissa kotoa.

Ruuhkavuodet alkoivat näkyä Lybeckin terveydentilassa, ja hän sai ohjeeksi viettää ”säännöllistä elämää”. Kuntoilulle piti löytää lisää aikaa.

Baba Lybeck ryhtyi priorisoimaan kuntoilua, ja vuosien varrella hän on huomannut, että mitä enemmän harjoittelee, sitä tehokkaammaksi muuttuu.

Lybeck huomasi, että lenkillä hänellä oli aikaa kuunnella itseään, ja hän huomasi myös ajattelevansa parhaiten ollessaan liikkeellä. Lenkkeilystä tuli oleellinen osa hänen arkeaan ja tärkeä tekijä ajanhallinnassa. Lenkin jälkeen Lybeck pursui energiaa, iloa ja voimaa. Hänellä oli ideoita ja hän toteutti niitä.

– Ja mikä parasta, en enää valittanut kiireestä: minulla oli aikaa.