Syksyllä 2013 tulin siihen tulokseen, että minun piti saada taukoa työstäni saamelaismuseossa. Puolivahingossa, kaupan pihalla käydyn keskustelun seurauksena, minulle tarjottiin toimittajan työtä Yle Sápmissa, Yleisradion saamenkielisessä toimituksessa. Toimittajaksi ryhtyminen oli minulle uusi alku ja hyppy mukavuusalueeni äärirajoille. Ratkaisu on osoittautunut yhdeksi parhaista päätöksistäni, vaikka välillä olenkin ikävöinyt takaisin museomaailmaan.

Yle Sápmin toimitus Inarissa on nelikielinen työpaikka, jossa lähes kaikki työntekijät ovat saamelaisia. Työkielenä on lähes täysin saame tai kielten sekamelska, jossa puhutaan sekaisin kolmea eri saamenkieltä ja lainataan tarvittaessa sanoja suomesta. Yle Sápmi on saamelainen ja saamenkielinen kupla suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa jopa saamelaisalueella suomen kieli on hallitseva.

Aloitin työt toimittajana joulukuussa 2013. Aluksi työnäni oli toimittaa radio- ja nettiuutisia ja huolehtia uutislähetyksistä radiossa. Uutistyön vastapainoksi aloin keväällä 2014 juontamaan saamenkielisiä päivittäislähetyksiä ja tuottamaan niihin sisältöä esimerkiksi haastatteluja ja raportteja.

Loppukeväästä 2014 minulle ehdotettiin siirtoa TV-puolelle, juontamaan saamenkielistä tv-uutislähetystä yhtenä kolmesta uutisankkurista. Yle Ođđasat on joulukuussa 2013 alkanut 5-minuuttinen valtakunnallinen saamenkielinen tv-lähetys. Lähetystä seuraa päivittäin noin 100 000 katsojaa ympäri Suomea. En keksinyt yhtään hyvää syytä kieltäytyä ja otin tarjouksen vastaan.

Yle Ođđasat -juontajana tehtäviini kuuluu lähetyksen koostaminen yhdessä uutispäällikön kanssa, sähkeiden kirjoittaminen, lähetyksen tekstittäminen suomeksi, mutta myös meikkaus, hiustenlaitto ja vaatteiden valinta. Ja tietysti itse lähetyksen juontaminen ja viimeistely yhdessä ohjaajan kanssa.

Toimiminen toimittajana tai vielä vähemmän TV-juontajana ei koskaan kuulunut urasuunnitelmiini. Eivätkä opintoni millään tavalla ole liittyneet media-alaan tai toimittamiseen. Mutta olen huomannut, että humanistin koulutus taipuu moneen. Näkisinkin humanistisen koulutuksen tarjoavan pohjan hyvin erilaisille töille ja toimittajan työhön se sopii erinomaisesti.

Humanistisissa opinnoissa vaadittu kyky omaksua suuriakin asiakokonaisuuksia ja tekstimääriä nopeasti on ollut minulle eduksi hektisessä mediatyössä. Sillä olen tarvittaessa voinut korvata sen pidemmän työajan, joka minulla, harjaantumattomana, on kulunut materiaalien leikkaamisen, kääntämiseen ja muuhun editointiin.

Lisäksi humanistisissa opinnoissa harjoiteltu ja vaadittu kyky tuottaa selkeää ja oikeakielistä tekstiä on tarpeen päivittäin mediatyössä. Kirjallisen materiaalin tuottaminen on noussut keskiöön myös radio-työssä nettitoiminnan lisääntyessä.

Erityisen omillani olen ollut toimittajana saamelaiseen perinteiseen kulttuuriin ja käsitöihin liittyvissä teemoissa, joissa olen päässyt hyödyntämään omaa asiantuntijuuttani ja koulutustani. Näitä teemoja olen pyrkinytkin nostamaan esiin työssäni toimittajana, niin nettijuttujen kuin välispiikkienkin muodossa.

Humanistinen koulutus on joustavaa ja tarjoaa mahdollisuuden sijoittua työelämässä muuallekin kuin mihin oma koulutussuunta on perinteisesti tarkoitettu. Museoalan koulutuksella voi päätyä media-alalle televisiotyöhön, jos vain löytää uskallusta.