44 hakutulosta haulle: ranska

Ranskan kieli Suomessa menneinä vuosisatoina

Professori Juhani Härmä on viime vuosina tutkinut aineistoa, joka on osoittautunut aarreaitaksi, joskin sen runsauden takia vaikeasti hallittavaksi. Pohdinnassa oli ollut jo tovin, voisiko Suomesta löytää suomalaisten itsensä aikoinaan laatimaa ranskankielistä aineistoa, jota esim. Ruotsista löytyy runsaasti. Tämä tuntui Härmästä epätodennäköiseltä. Muutama vuosi sitten professori Matti Klinge kiinnitti Härmän huomion Kansallisarkistossa säilytettäviin suomalaisten kirjoittamiin ranskankielisiin kirjeisiin. Lue lisää »

Ranskaa yliopiston ulkopuolella

Suomessa ranskan tutkijalle ei lankea usein luonnostaan mahdollisuutta harrastaa ranskaa ja ranskalaista kulttuuria varsinaisen työn ulkopuolella. Professori Juhani Härmä toimiikin ranskalaisuuden hyväksi Suomessa muun muassa Helsingin Cercle Franco-finlandais -yhdistyksessä ja Suomen Ranskan Instituutin säätiössä. Lue lisää »

Lennart Meri – Kulttuuriyhteyksien rakentaja

Lennart Meri on jäänyt useimmille mieleen Viron presidenttinä (1992–2001). Hän oli kuitenkin alkujaan kirjailija, tuottaja ja elokuvaohjaaja. Isänsä Georg-Peeter Meren diplomaatin ja kääntäjän ammattien johdosta Meren perhe matkusteli paljon. Lennart Meri oppikin nuoruudessa puhumaan useita kieliä sujuvasti. Hän taisi niin suomea, ranskaa, saksaa, englantia kuin venäjääkin. Lue lisää »

Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta

Voi niitä on paljon! Opiskeluaikoina minulla oli erittäin kiva kaveriporukka, johon kuului eri-ikäisiä filosofeja, estetiikan ja taidehistorian opiskelijoita sekä oikeustieteilijöitä. Me joimme Porthaniassa kahvia yhdessä ja paransimme maailmaa. Moni meistä on täällä edelleen! Opiskelin harvinaista aineyhdistelmää, ranskaa ja taidehistoriaa, jonka uskon vaikuttaneen siihen, että sosiaalisesta piiristäni muodostui niin laaja. Lue lisää »

Otto Manninen – Spartalainen runoilija

Otto Manninen oli suomalaisen runouden uranuurtaja sekä runouden merkittävä suomentaja. Hänestä tuli aikansa johtava suomalainen keskitetyn ja tiiviin runoustyylin taitaja. Mannisen runoja on kuvailtu muun muassa spartalaisiksi ja tiukoiksi sanasolmuiksi. Lue lisää »

Lähteiden ehdoilla, monitieteisesti – yleisöä unohtamatta

Tuomas Heikkilä on pitänyt kunnia-asianaan tutkia mahdollisimman erilaisia teemoja. Kuvaavasti hänellä on dosentuuri kolmelta historiantutkimuksen eri alalta: yleisestä historiasta, Suomen historiasta ja kirkkohistoriasta. Maantieteellisesti hänen tutkimuksensa ovat ulottuneet Pohjolasta Roomaan ja Ranskasta Saksaan, ajallisesti myöhäisantiikista 1800-luvulle. Lue lisää »

Haaveeni

Tällä hetkellä ammatillinen haaveeni on, että saisin pystyyn jonkinlaisen monitieteisen ja mielellään myös kansainvälisen hankkeen, jossa oivallettaisiin jotain merkityksellistä vaikkapa tästä vihapuheilmiöstä. Haluaisin ryhmään kielentutkijoiden lisäksi ainakin sosiologin, sosiaalipsykologin ja tietojenkäsittelytieteilijän, jolloin ilmiötä voisi lähestyä monesta näkökulmasta. Toivon, että työmme pohjalta voitaisiin kehitellä jokin sovellus, joka tekisi ihmisten arjesta miellyttävämpää. Lue lisää »

Hallinnon huumaa

Ulla Tuomarla on toiminut Nykykielten laitoksen johdossa sen perustamisesta asti – ensin varajohtajana vuodet 2010–2014 ja johtajana vuodesta 2014. Yliopistoon Tuomarla on ollut työsuhteessa jo 20 vuotta, vuodesta 1995, jolloin hänestä tuli tohtorikoulutettava, mutta vakituisen viran hän sai vasta 2009. Lähes heti viran saamisen jälkeen kollegan sairastuminen toi eteen tilanteen, jossa häntä pyydettiin silloisen romaanisten kielten laitoksen johtoon. Lue lisää »

Germaanisen sanastotutkimuksen alkusykäys

Hugo Suolahti polveutui hämäläisestä Palander-pappissuvusta. Suku oli vaikuttanut Hämeen seudulla 1600-luvulta asti, mutta Suolahden isä oli venäjän ja saksan kielen opettaja Hämeenlinnan lyseossa. Suolahti valmistui sieltä ylioppilaaksi vuonna 1892 ja kirjoittautui saman tien opiskelijaksi Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon. Lue lisää »

Yhteys yliopistolaisiin ei ole katkennut

Touko Siltala on säännöllisesti yhteydessä Alma Materiinsa. Siltala kustantamon kirjailijoista moni on Helsingin yliopiston historia-aineiden tutkijoita tai opettajia. Kustantamo tekee yhteistyötä humanistisen tiedekunnan laitosten ja oppiaineiden kanssa esimerkiksi järjestettäessä kirjailijavierailuja ja kirjojen julkistamistilaisuuksia. Lue lisää »

Kirja kirjana

Kirja-alan laskusuhdanne on kestänyt jo lähes kymmenen vuotta. Kustantaja Touko Siltala ei usko iloiseen kasvupyrähdykseen. – Voi toki olla, että jossain vaiheessa tapahtuu vuosia odotettu ja povattu sähkökirjan läpimurto. Se voisi tuoda kasvua ja euroja kustannusalalle. Lue lisää »

Pariisin, Tukholman ja New Yorkin lumo

Filosofian kandidaatiksi valmistumisen jälkeen vuonna 1988 Kirsi Saarikangas päätti lähteä kevääksi Pariisiin. Hän asui lopulta perheensä kanssa Pariisissa yhteensä reilut kolme vuotta. Pariisissa viehättää yhä hillitty kauneus, ja se tuntuu Helsingin ohella toiselta kotikaupungilta. Lue lisää »

Avartavia opintomatkoja

Kirsi Saarikangas harmittelee, että hänen opiskeluaikoinaan ei virallista opiskelijavaihtoa vielä ollut. Maailma tuli kuitenkin tutuksi lukuisten opintomatkojen kautta. Matkoista on jäänyt ikimuistoisena mieleen kolmeviikkoinen taidehistorian opintomatka New Yorkiin 1984. Lue lisää »

Paikallisuuden tärkeys

Entisen Jugoslavian sotarikostuomioistuimen (ICTY) palveluksessa ollessaan Matias Hellman lähetettiin entisen Jugoslavian alueelle tiedottajaksi ja yhteyshenkilöksi paikallisen väestön pariin. Lue lisää »

Suomensukuisten kansojen juuria etsimässä

Pohjalaisesta pappisperheestä syntyisin oleva Johan Reinhold Aspelin kirjoittautui Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon vuonna 1862. Hän… Lue lisää »

Filosofinen valokuvaaja

Veikko Somerpuro tähtäsi biokemistin uralle, kun hän aloitti yliopisto-opinnot Helsingissä vuonna 1989. Opintojen alkuvaiheessa kävi kuitenkin ilmi, että ala ei olekaan hänen juttunsa. Lukioaikainen innostus luonnontieteisiin ei kohdannutkaan todellisuutta laboratorioympäristössä. Lue lisää »

Valintojen äärellä

Otin ehkä pienen varaslähdön yliopisto-opintoihin, kun hyödynsin jokaisena lukiokesänä kesäyliopiston laajaa ja inspiroivaa tarjontaa. Olin siis valinnan hetkellä jo ehtinyt tutustumaan moniin oppiaineisiin, mutta se ei tehnyt valinnasta yksiselitteisempää. Niinpä ajauduin kokeilemaan, kuinka montaa eri vaihtoehtoani saattaisin yhtä aikaa pitää hengissä. Lue lisää »

Yliopistoura

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen nimitti Annamari Sarajaksen kotimaisen kirjallisuuden professorin virkaan 28.6.1968. Sarajaksella oli jo nimityshetkellä kokemusta professorin toimenkuvasta, sillä hän oli ollut kirjallisuushistorian henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina jo vuoden päivät ennen nimitystään ja sijaistanut vuosien mittaan sekä estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden että kotimaisen kirjallisuuden professorin virkoja. Lehtinaisella oli siis myös jo melkoisen näyttävä akateeminenkin ura takanaan. Lue lisää »