Takaisin

Jussi Nuorteva

Jussi Pekka Nuorteva
22.7.1954, Helsinki

Teologian maisteri (Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria) 1979, filosofian maisteri (Suomen ja Skandinavian historia) 1983, filosofian lisensiaatti (Suomen ja Skandinavian historia) 1986, teologian tohtori (Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria) 1997, Helsingin yliopisto
Helsingin yliopiston kirkko- ja oppihistorian dosentti 1998

Arkistolaitoksen pääjohtaja, valtionarkistonhoitaja 2003-

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri 2000–2003
Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan pääsihteeri 1998–2000
Yleisradion tiedetoimittaja 1994–1998
Helsingin yliopiston kirjaston takautuvan kansallisbibliografian päätoimittaja 1991–1993
Helsingin yliopiston kirkkohistorian assistentti 1989–1994 (virkavapaa 1991 – 1993)
Suomen Akatemian tutkimusassistentti 1984–1989
Suomen Akatemian projektitutkija 1979–1984

Tutkimusteemat: Kirkko- ja oppihistoria, vanhempi kirjahistoria, yliopistojen harjoitusmestarit, vankeinhoito, hallintohistoria, diplomatian historia, sota-ajan poikkeusolot.

Tekstit: Jussi Nuorteva, Riitta-Ilona Hurmerinta (toim.)

Harjoitusmestarit kansainvälisyyden edustajina Turun akatemiassa

Kuninkaallinen Turun yliopisto oli luonteeltaan perin kotimainen. Kaikki sen professorit olivat kotoisin Ruotsista tai siihen kuuluneesta Suomesta. Opiskelijoistakin vain muutama tuli ulkomailta ja heidänkin vierailunsa jäivät yleensä lyhyiksi. Mutta yksi opettajaryhmä sentään edusti yliopistoille tunnusomaista kansainvälisyyttä – vähälle huomiolle jääneet harjoitusmestarit.

Eurooppalainen yliopistolaitos muuttui 1500-luvulla vahvasti katolisen kirkon ympärille rakentuneesta instituutiosta valtiolliseksi, ruhtinaiden ylläpitämäksi laitokseksi. Valtiollisen hallintokoneiston voimistuessa 1500-luvulla sen palvelukseen tarvittiin yhä lisää koulutettuja virkamiehiä, juristeja ja diplomaatteja. Yliopistojen tehtävänä oli tarjota koulutusta myös näille uusille ryhmille. Koulutusihanteeseen nousivat perinteisten tieteiden lisäksi aatelisilta tai säätyläisvirkamiehiltä edellytetyt uudet taidot, kuten modernit kielet, piirustus, tanssi, miekkailu ja ratsastus. Lisäksi harjoitettiin musiikkia ja teatteria. Koulutusta tarjosivat näihin taitoihin erikoistuneet harjoitusmestarit. Yliopistot antoivat heille opetusprivilegioin, mutta toimeentulonsa he saivat yleensä oppilaidensa maksamista palkkioista.

Miekkamestari Didrik Porathin vuonna 1693 julkaisema Ruotsin ensimmäinen miekkailun oppikirja Palaestra Suecana. Porath-suku hallitsi 1600- ja 1700-luvun taitteessa miekkailun opetusta myös Turun akatemiassa.​
Miekkamestari Didrik Porathin vuonna 1693 julkaisema Ruotsin ensimmäinen miekkailun oppikirja Palaestra Suecana. Porath-suku hallitsi 1600- ja 1700-luvun taitteessa miekkailun opetusta myös Turun akatemiassa.​

Ruotsin yliopistot omaksuivat uuden opetusmallin 1600-luvulla. Jesuiittojen oppilaitoksessa koulutuksensa saanut professori Johannes Messenius toi yliopistoon teatterin. Ensimmäiset nimeltä tunnetut suomalaiset näyttelijät olivat hänen kirjoittamissaan näytelmissä esiintyneet Erik ja Åke Tott – jälkimmäinen sittemmin tunnettu 30-vuotisen sodan sotamarsalkka. Ensimmäinen miekkamestari Turussa mainitaan puolestaan 1670-luvulla. Modernit kielet toi Turkuun Bolognassa syntynyt Antonio Papi, joka opetti 1600-luvun lopulla siellä italiaa ja ranskaa. Upsalaan muutaman vuoden kuluttua siirryttyään Papi sai professorin arvonimen.

Harjoitusmestarilaitos jatkui Turussa ja sittemmin Helsingin yliopistossa nykypäiviin saakka. Italialaisen miekkamestarin Gioacchino Ottan 1830-luvulla perustama voimistelulaitos siirtyi sittemmin Jyväskylään, missä se muuttui liikuntatieteelliseksi tiedekunnaksi. Turun akatemian piirustuslaitos perustettiin vuonna 1707 ja se jatkaa edelleen toimintaansa.

Lipitsan valkoisia hevosia perinteisessä maneesissa Sloveniassa 2010.​
Lipitsan valkoisia hevosia perinteisessä maneesissa Sloveniassa 2010.​

 

Takaisin