Oppiminen tuo laatua arkeen
Minulle yliopisto-opinnoissa on kyse arkielämän laadusta, johon ne tuovat ehkä sitä, mitä kuvaa muotisana "flow". Lue lisää »
Hae artikkeleita
19 hakutulosta haulle: oppiminen
Oppiminen on yhdessä oivaltamista
Kirsi Saarikangas näkee, että oppiminen on tekoja. On tärkeää, että kursseilla luetaan ja keskustellaan luetusta yhdessä. Saarikangas on ollut vuodesta 2015 Helsingin yliopiston Opettajien akatemian jäsen. Siinä on antoisaa, että pääsee jakamaan kokemuksia eri alojen opettajien kanssa ja oppii loistavilta kollegoilta. Lue lisää »
Sivistyneistön rooli ja koulutuksen tehtävä
Professori Laura Kolbe kuvailee itseään humanistiksi ja tietouskovaiseksi. Hän on vakuuttunut siitä, että ihmisillä on halu oppia ja tietää lisää sekä tehdä hyvää lähiympäristössään. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta
Eniten yliopisto-opettajan ajoiltani kaipaan työtä opiskelijoiden parissa. Sellainen määrä innostuneita ja älykkäitä nuoria – ja joka syksy heitä tuli lisää! Tunnen olevani etuoikeutettu, kun sain tutustua niin moneen opiskelijaan vuosien mittaan. Sain myös nähdä monen nykyisen merkkihenkilön ottavan opiskeluaikoinaan suunnan, joka nosti heidät joukosta. Oli se opiskelija, joka kertoi aikovansa hakea Teatterikorkeakouluun, oli lastenkirjan kirjoittamisesta unelmoiva ja se, joka otti kiihkeästi kantaa kulttuuripolitiikkaan. Lahjakkuus heissä ja monissa muissa puski läpi, ja minä sain ilahtuneena nähdä sivusta, kuinka tämä alkoi tapahtua. Lue lisää »
Parhaat hetkeni Helsingin yliopistossa
Sain mahdollisuuden opettaa heti jatko-opiskelijaksi päästyäni, ja opetus olikin tärkeä osa elämääni lähes koko väitöskirjan teon ajan. Opetin sekä kirjallisuushistoriaa että teoreettista peruskurssia, ja assistenttina annoin myös henkilökohtaista opinto-ohjausta. Vaikka opetustyöt hidastivatkin varsinaisen väitöskirjan valmistumista, johon meni seitsemisen vuotta, opettaminen on haastanut ja kehittänyt minua tavalla, jota pidän korvaamattoman tärkeänä. Lue lisää »
”Yliopisto ei ole koulu”
Riideltyään yliopiston johdon kanssa, Johan Vilhelm Snellman joutui jättämään yliopiston ja päätyi Tukholmaan. Hän julkaisi siellä tekstin Om det akademiska studium (Akateemisesta opiskelusta). Teksti ansaitsee yliopistopedagogisen klassikon aseman ja perustelee Snellmanin aikaisempaa toimintaa selventäen samalla millainen yliopistoyhteisön tulisi hänen mielestään olla. Lue lisää »
Parhaat hetket yliopistossa
Yliopisto työyhteisönä on alinomaa liikkeessä. Mukavia hetkiä olen saanut täällä kokea työuran eri vaiheissa, monissa eri tilanteissa, eri ihmisten kanssa. Lue lisää »
Antoisia muistoja Helsingin yliopiston kenttätyömatkoilta
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät monenlaisiin tilanteisiin. Oppiminen on liittynyt paitsi uuteen tietoon, myös johonkin sellaiseen, mitä olen itse löytänyt tutkimuksen kautta. Kenttätöissä olen tavannut hyvin erilaisia ihmisiä ja niissä on tapahtunut odottamattomia asioita. Lue lisää »
Kirjailija ja yhteiskunnallinen keskustelija
Olen latinisti Kuopion klassillisesta koulusta, humanisti ja köyhän työläissuvun tytär. Isoisäni oli poliittinen vanki 1930-luvun Suomessa, ja hän kasvatti minut siihen lujaan uskoon, että oppiminen, lukeminen ja älyllisen työn tekeminen on korkeinta mitä ihminen voi tavoitella. Isoisäni kirjoitti minulle runon, jossa toivoi, että taitojani oikein käyttämällä saisin kulmilleni laakeriseppeleen. Lue lisää »
Aikamatka arkeen: Asuminen
Ylen radio-ohjelmassa käsitellään asumiseen liittyviä muutoksia. Kirsi Saarikangas kertoo, miten hellahuoneista ja umpikortteleista päädyttiin saunallisiin yksiöihin ja valmistaloihin. Lue lisää »
Tutkimusmatkasta toiseen
Koen olevani jonkinlainen metafyysinen ajatussokkelikoissa seikkaileva tutkimusmatkailija. Ensimmäisiä muistojani on, kun viisivuotiaana istuin puun alla ja mietin, miksi maailma on tällainen kuin se on. Innostuin myös varttuessani kovasti musiikista. 14-vuotiaana päätinkin, että minusta tulee muusikko. Aloin tehdä aika määrätietoisesti töitä asian eteen. 17-vuotiaana sävelsin jo ensimmäiset TV-tunnukseni. Lue lisää »
Suomenmielinen, innostava slavisti
Jooseppi Julius Mikkola valmistui ylioppilaaksi Hämeenlinnan normaalilyseosta, jossa oli kiinnostunut kielistä muun muassa Arvid Genetzin oppilaana. Hän kirjoittautui Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon lukemaan sanskritia ja vertailevaa kielitiedettä vuonna 1886. J. J. Mikkolan uraa tuli leimaamaan laaja-alainen kielten tutkimus ja myös Hämeenlinnassa alkunsa saanut suomenmielisyys. Lue lisää »
Yliopistossa elämää opiskelemassa
Kun syksyllä 1970 kirjoittauduin Helsingin yliopistoon opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä ja estetiikkaa (se oli juuri vaihtanut nimensä estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta) sekä sanskritia ja vertailevaa indoeurooppalaista kielitiedettä, saavuin keskelle vallankumousta. Päärakennuksen savuisessa ja hälisevässä ruokalassa (tupakointi oli vielä sallittu koko kahvilassa) istui radikaaliryhmiä rintamerkkeineen suunnittelemassa opetuksen uudistamista ja koko yliopiston suistamista elitistiseltä jalustaltaan palvelemaan kansan syvien rivien yhteiskunnallisia ja sivistystarpeita. Pitkätukkaisia, parrakkaita tai viiksekkäitä ja virttyneisiin villapaitoihin, samettitakkeihin tai liehuviin kauhtanoihin ja farkkuihin sonnustautuneita nuoria miehiä sekä ”let it all hang out” -tyyliin pukeutuneita naisia tuijottelivat hämmästyksen ja väliin kauhunkin vallassa perinteiset opiskelijat, jotka koettivat sovitella lautasiaan pöydille monenmoisten lentolehtisten ja muiden painotuotteiden sekä kolhiintuneiden peltisten tuhkakuppien keskelle. Lue lisää »
Suomen kielen matkasaarnaaja
Onko kieli tylsä asia, jonka oppiminen tarkoittaa pilkkujen viilausta ja kielioppikategorioiden nimien pänttäämistä? Vai onko se jotain hauskaa ja jännittävää, joka avaa kokonaisen maailman niihin tapoihin, joilla me ihmiset ajattelemme ja toimimme yhteistyössä? Kielitieteilijä vastaa kyllä jälkimmäiseen, mutta muut usein ensimmäiseen. Lari Kotilainen haluaa korjata tämän. Lue lisää »
Tukholman tiellä
Marjatta Väänäsen opetusministerivuodet osuvat yksiin suuren suomalaisen Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisaallon kanssa. Maatalouden rakennemuutos ja länsinaapurin työvoimapula ajoivat useita satoja tuhansia suomalaisia muuttamaan 1960- ja 1970-luvuilla lahden toiselle puolen paremman elämän ja työpaikkojen perässä. Suomalaisista tuli nopeasti Ruotsin suurin siirtolaisryhmä. Lue lisää »
Tasapainoilua eksoottisen ja kotoisan välillä
Suomentajana joudun usein tasapainoilemaan vieraan ja tutun, eksoottisen ja kotoisan välimaastossa. Kiinalaisen kirjailijan teos on suomalaiselle lukijalle tietysti myös kurkistusikkuna kaukaiseen kulttuuriin ja erilaiseen yhteiskuntaan, mutta se ei saisi olla pelkästään sitä. Lue lisää »
Pohjoismainen kieliyhteisö lähellä sydäntäni
Yksi kysymyksistä, joihin olen kielenhuollon ohella voimakkaimmin tarttunut, on pohjoismainen kielellinen yhteenkuuluvuus. Jo Finlands svenska skolungdomsförbund -liitossa koin pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden tärkeäksi, ja ylioppilaskunnassa toimiessani tunne voimistui entistä enemmän. Lue lisää »
Toimittaja saa olla utelias
Musiikin ohella kirjoittaminen on ollut Olli Vänskälle luontainen ilmaisukanava. Bänditoiminnan myötä tuli tarpeelliseksi tuottaa tarinoita kiertueista ja yhtyeen toiminnasta erilaisiin tukihakemuksiin ja raportteihin. Musiikkitieteen opiskelijalehti Synkooppiin sen sijaan tuli kirjoitettua vaivainen konserttiraportti. Lue lisää »
Innostuneena uusien ratkaisujen kimppuun
Nykyisin toimin Metropolia ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon lehtorina ja innovaatiovalmentajana. Vastaan monialaisten innovaatioprojektien fasilitoimisesta, tuon nuoria eri alojen opiskelijoita, yrityksiä ja opettajia yhteen innovoimaan uusia ratkaisuja. Kulttuurin, hyvinvoinnin ja teknologian rajapinnoilla syntyy jatkuvasti uusia sosiaalisia innovaatioita. Innovaation radikaalius ei ole olennaista, vaan vähänkin lisäarvoa tuottava ratkaisu on tärkeä. Lue lisää »