Yksi kysymyksistä, joihin olen kielenhuollon ohella voimakkaimmin tarttunut, on pohjoismainen kielellinen yhteenkuuluvuus. Jo Finlands svenska skolungdomsförbund -liitossa koin pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden tärkeäksi, ja ylioppilaskunnassa toimiessani tunne voimistui entistä enemmän.

Pohjoismaisen filologian ja kielenhuollon kautta olen luonut myös työni puolesta vahvoja pohjoismaisia suhteita. Suomenruotsalaisen kielilautakunnan sihteerinä olin jo vuonna 1975 järjestämässä pohjoismaista kielikokousta Hanasaaressa. Siitä lähtien olen osallistunut jokaiseen pohjoismaiseen kielikokoukseen vuoteen 2014 asti. Olen saanut sieltä elinikäisiä ystäviä.

Mielestäni on itsestään selvää, että pohjoismainen yhteenkuuluvuus on mitä suurimmassa määrin riippuvainen siitä, että pystymme kommunikoimaan skandinaavisilla kielillä. Jos vaihdamme englannin kieleen, menetämme suuren osan siitä mikä meitä yhdistää. Mielestäni olisi parempi, että tarvittaessa tulkataan.

Skandinaavisten kielten ymmärrys vaatii tietysti panostusta, mutta huomattavasti vähemmän kuin uuden kielen oppiminen. Vinkkejä ja neuvoja kaikille, jotka osallistuvat pohjoismaiseen yhteistyöhön löytyy pienessä julkaisussa Att förstå varandra i Norden, jonka olen kirjoittanut yhdessä ruotsalaisen kollegani Catharina Grünbaumin kanssa. Siitä on olemassa myös suomenkielinen versio Kieliavain Pohjoismaihin.

Pohjoismaisen kieliyhteistyön historia puolestaan esitellään julkaisussa Guldtavlorna i gräset.