Kun Mikael Reuter työskenteli Helsingin yliopistossa (ja vähän sen jälkeenkin) hänen pääasiallinen tutkimusalueensa oli ruotsin kielen fonetiikka, erityisesti Helsingin ruotsin kielen ääntämistapa. Hän tutki ennen kaikkea vokaalilaatua sekä äänteiden ja tavujen kestosuhteita. Tutkimuksesta syntyi muun muassa julkaisematon lisensiaatintutkielma Kvantitet i Helsingforssvenskan (1982). Yliopiston assistenttina ja vierailevana luennoitsijana muissa yhteyksissä hän opetti ensisijaisesti ruotsin kielen äänneoppia.

Minulla on yllättävän vähän konkreettisia muistoja opiskeluajalta. Muistan toki monia sympaattisia opettajia ja heidän luentojaan. Haasteellisuus kuunnella tiistain osakuntaillan jälkeen, keskiviikkoaamuna kello kahdeksan, latinalaisen syntaksin luentoja muistuu myös mieleen. Parhaat muistoni ovat ajalta, jolloin olin vasta tullut assistentiksi ja ne liittyvät tutkimusmatkaan, joka vei kauas yliopistolta.

Opiskeluaikansa alussa Mikael Reuter oli aktiivinen Finlands svenska skolungdomsförbund -opiskelijaliitossa, ensin hallituksen jäsenenä ja vuosina 1963–1964 palkattuna asiamiehenä. FSS:n aikanaan hän solmi ensimmäiset pohjoismaiset suhteensa.

Yksi kysymyksistä, joihin olen kielenhuollon ohella voimakkaimmin tarttunut, on pohjoismainen kielellinen yhteenkuuluvuus. Jo Finlands svenska skolungdomsförbund -liitossa koin pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden tärkeäksi, ja ylioppilaskunnassa toimiessani tunne voimistui entistä enemmän.

Mikael Reuter on julkaissut sanakirjoja sekä useita kirjoja ja satoja kielipalstoja. Mittavasta työstään Suomen ruotsin kielen ja pohjoismaisen kieliyhteistyön puolesta hänelle on myönnetty useita palkintoja ja kunnia-arvoja. Olemme koonneet tähän artikkeliin listan hänen julkaisuistaan sekä hänelle myönnetyistä palkinnoista ja kunnianosoituksista.