Minulla on yllättävän vähän konkreettisia muistoja opiskeluajalta. Muistan toki monia sympaattisia opettajia ja heidän luentojaan. Haasteellisuus kuunnella tiistain osakuntaillan jälkeen, keskiviikkoaamuna kello kahdeksan, latinalaisen syntaksin luentoja muistuu myös mieleen. Parhaat muistoni ovat ajalta, jolloin olin vasta tullut assistentiksi ja ne liittyvät tutkimusmatkaan, joka vei kauas yliopistolta.

Keväällä 1971 kansatieteen tutkija Ragna Ahlbäck, murretutkija Ann-Marie Ivars ja minä lähdimme professori Lars Huldénin johdolla tutkimusmatkalle Pohjois-Amerikkaan. Yhteensä 80 päivän ja 13 000 kilometrin mittainen matka alkoi Seattlesta ja päättyi New Yorkiin. Haastattelimme matkan aikana yli 600 suomenruotsalaista maahanmuuttajaa ja maahanmuuttajan jälkeläistä.

Se oli mahtava kokemus. Meidät otettiin vastaan todella hyvin, ja opimme paljon Pohjois-Amerikan suomenruotsalaisten kokemuksista. Opin itse ymmärtämään suomenruotsalaisia murteita paremmin kuin koskaan olin Suomessa oppinut. Lisäksi saimme hienon katsauksen kielelliseen vaikutukseen, kun haastateltavat käyttivät sekaisin murretta, ruotsin yleiskieltä ja englantia.