Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät monenlaisiin tilanteisiin. Oppiminen on liittynyt paitsi uuteen tietoon, myös johonkin sellaiseen, mitä olen itse löytänyt tutkimuksen kautta. Kenttätöissä olen tavannut hyvin erilaisia ihmisiä ja niissä on tapahtunut odottamattomia asioita.

Arkeologian erityisyys ovat pitkät kenttätyöt, eri puolilla maailmaa. Kiinnostavimmat hetket ovat liittyneet yllättävien ympäristöjen ja paikkojen tutkimuksiin ja siellä tehtyihin havaintoihin ja löytöihin. Minulle niitä on ollut Suomen eri osissa, suomalais-ugrilaisten kansojen parissa ja Lähi-idässä professori Jaakko Frösénin johtamassa monitieteisessä huippuyksikköprojektissa Jordaniassa. Ne ovat rikastaneet maailmaani ja auttavat näkemään, kuinka muualla eletään toisin kuin omassa kulttuurissamme.

Lähtökohtani on moni- ja poikkitieteellisyys. Esimerkkinä tuoreesta yhteistyöstä on Merellinen Helsinki -projekti, jossa tutkitaan Helsingin alueella olevia, vähälle huomiolle jääneitä saaria. Vallisaaren, Vartiosaaren ja Villingin paikannimien ja arkeologian tutkimus tehtiin yhdessä Terhi Ainialan ja opiskelijaryhmän kanssa.