Kirsi Saarikangas näkee, että oppiminen on tekoja. On tärkeää, että kursseilla luetaan ja keskustellaan luetusta yhdessä. Ja lähdetään tutkimusmatkoille: hiljattain Saarikangas veti kurssin kaupunkiluonnosta, ja ohjelmaan kuuluivat retket esimerkiksi Arabianrantaan, Kalasatamaan ja Senaatintorille. Mukana oli taidehistorian, estetiikan, historian ja kirjallisuuden opiskelijoiden lisäksi ympäristöntutkimuksen opiskelijoita Viikistä.

– Parhaimmillaan opetuksessa tapahtuu yhdessä tekemistä ja oivaltamista, Saarikangas sanoo.

Saarikangas on ollut vuodesta 2015 Helsingin yliopiston Opettajien akatemian jäsen. Siinä on antoisaa, että pääsee jakamaan kokemuksia eri alojen opettajien kanssa ja oppii loistavilta kollegoilta.

Saarikangas on katsonut yliopiston opetusta myös tiedekunnan opetuksesta vastaavan varadekaanin näkökulmasta.

– Se oli tärkeä ja avartava kokemus. Tutustuin omaan tiedekuntaani eri tavalla. Tiedekunta on laaja, ja varadekaanin tehtävässä sitä oppi katsomaan uudesta perspektiivistä. Sain olla yhteydessä moniin tiedekunnan professoreihin ja opettajiin.

Professorin työssä Kirsi Saarikangas iloitsee siitä, että pääsee joka syksy tutustumaan uusiin innostuneisiin opiskelijoihin. Heidän polkujaan ja edistymistään on palkitsevaa seurata.

– He valmistuvat maistereiksi ja sijoittuvat mitä erilaisimpiin työpaikkoihin maailmalle, ja osa jatkaa väitöskirjan tekemiseen. Nykyisin yhteydenpito on helppoa Facebookin kautta.

Opintomatkat olivat Kirsi Saarikankaalle omana opiskeluaikana tärkeitä. Hänestä on hienoa, että perinne on yhä voimissaan taidehistorian opiskelijoiden keskuudessa. Myös opettajat osallistuvat matkoille.

– Toissa keväänä olimme Berliinissä opiskelijoiden kanssa. On ihan eri asia nähdä vaikka Nefertitin pää Berliinissä oikeasti kuin nähdä se vain seinällä kuvana.

Kirsi Saarikangas tuntee olevansa opettajana ja tutkijana unelmatyössään.

– Hienoja hetkiä on viikoittain.