Koen olevani jonkinlainen metafyysinen ajatussokkelikoissa seikkaileva tutkimusmatkailija. Ensimmäisiä muistojani on, kun viisivuotiaana istuin puun alla ja mietin, miksi maailma on tällainen kuin se on. Innostuin myös varttuessani kovasti musiikista. 14-vuotiaana päätinkin, että minusta tulee muusikko. Aloin tehdä aika määrätietoisesti töitä asian eteen. 17-vuotiaana sävelsin jo ensimmäiset TV-tunnukseni.

Vuonna 1997 muutin parikymppisenä Helsinkiin, perustin ensimmäisen studioni Pasilaan ja työskentelin lähes kellon ympäri musiikin parissa. Oli hienoa tehdä musiikkia televisioon, tuottaa levyjä ja soittaa keikkoja ympäri Suomea. Vuonna 2000 toimin kapellimestarina Svenska teaternin Taru sormusten herra -musikaalissa ja 2001–2002 tuottajana ja säveltäjänä Suomen suurimmassa tuotantoyhtiössä Musicmakersissa. Sitten vauhti kostautui: en kokenut työtäni enää mielekkääksi.

Muusikosta tutkijaksi

Muutin 2003 Pariisiin vuodeksi miettiäkseni, mitä oikeasti haluaisin. Siellä tajusin, että mukaan pakkaamistani kirjoista suurin osa löytyi Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian pääsykoevaatimuksista. Palasin Suomeen, aloitin opinnot ja filosofia vei mukanaan. Kun aloin tehdä väitöskirjaani vuonna 2007 alkoi kuitenkin karu totuus paljastua: filosofeille ei juurikaan ole töitä.

Eräällä konferenssimatkalla vuonna 2008 heitin puoliksi vitsinä, että pitäisi perustaa oma yliopisto: paikka, jossa voi tutkia, luennoida, ajatella ja keskustella vapaasti. Idea kasvoi lopulta Filosofian Akatemiaksi: tutkimus- ja valmennusyritykseksi, joka työllistää tällä hetkellä jo lähes 20 tutkijaa ja valmentajaa. Pystyimme luomaan kaupalliselle pohjalle akateemisesti vapaan ja ajattelullisesti innoittavan yhteisön, joka takaa työntekijöilleen riittävän toimeentulon.

Tutkijasta oppimisen kehittäjäksi

Olin alkanut tehdä vuodesta 2011 töitä oppimispelien parissa. Halusimme selvittää perusteellisesti, miten oppimispelejä pitäisi tehdä. Syksyllä 2014 oppimispelirintamalla alkoi tapahtua todenteolla. Siitä saakka olen ollut enimmäkseen paneutunut oppimisen ja koulun uudistamiseen, erityispainotuksena oppimispelit ja digitaalinen oppiminen. Tutkiminen ja työelämän kehittäminen on jäänyt vähemmälle.

Missioni on pitkään ollut tehdä asioita, jotka lisäävät merkittävästi ihmisten aitoa hyvinvointia, “Elämää isolla E:llä”. Koen, että oppiminen ja etenkin koulut ovat tärkein painepiste, jossa aikaansaadut muutokset säteilevät vahvasti myös läpi koko yhteiskuntamme ja jopa koko planeettamme.

Olemme lähellä hauskan oppimisen vallankumousta: tilannetta, jossa kuka vaan voi oppia missä vaan, omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan. Tällä hetkellä koen merkityksellisimmäksi toimia tämän vallankumouksen eturintamassa, jotta yhä useampi ihminen tavoittaisi elämässään mielekkään arjen ja voisi elämässään hyvin.

• Lauri Järvilehdon Ajattelun ammattilainen -blogi