Suomentajana joudun usein tasapainoilemaan vieraan ja tutun, eksoottisen ja kotoisan välimaastossa. Kiinalaisen kirjailijan teos on suomalaiselle lukijalle tietysti myös kurkistusikkuna kaukaiseen kulttuuriin ja erilaiseen yhteiskuntaan, mutta se ei saisi olla pelkästään sitä. Kaunokirjallisuuden tulee toimia ensi sijassa kaunokirjallisuutena enkä toivoisi kenenkään lukevan suomentamiani teoksia vain eksoottisina kuriositeetteina tai kiinalaisesta todellisuudesta kertovina silminnäkijäraportteina. Suomentajan on oltava tarkkana, ettei anna kirjoittajan todellisen sanoman peittyä vierailta ja kummallisilta vaikuttavien yksityiskohtien alle. Liiallinen selittäminen ja kotouttaminen olisi toisaalta vielä suurempi rikos alkuteosta kohtaan.

Suomentajan työssä parasta on jatkuva oppiminen. Lähtökielen ja kulttuurin tunteminen on tietysti keskeistä, mutta kaikkein tärkein työkalu suomentajalle on suomen kieli. Pyrin lukemaan mahdollisimman paljon sekä suomalaista että käännettyä kaunokirjallisuutta. Tärkeää ammattitaidon kehittämisessä on suomentajien järjestämä omaehtoinen koulutus. Olen myös aktiivisesti mukana Journalistiliiton alla toimivassa kääntäjien ammattiosastossa KAOSissa.