Yliopistohallinnossa käydään joskus kiivastakin kädenvääntöä. Minulla on ollut se erinomainen onni, että lähimmät kollegani ja muut yhteistyötoverini ovat aina antaneet täyden tukensa minulle ja oppiaineelleni. Lue lisää »
Minusta yliopisto on hieno instituutio, joka pitäisi keksiä, ellei niin olisi jo tehty. Aina tarvitaan laitosta, jossa yritetään selvittää, miten asiat ovat eikä vain kerrota miten niiden luullaan olevan tai voidaan väittää olevan tai mitä jonkin auktoriteetin mukaan pitää ajatella. Lue lisää »
Helsingin yliopistosta on vuosien varrelta lukuisia hyviä ja hauskoja muistoja. Tulin yliopistoon tuoreena jatko-opiskelijana ja integroituminen yleisen kielitieteen laitoksen työyhteisöön oli helppoa ja mutkatonta. Laitoksella oli hyvä henki – istuttiin perjantaikahveilla ja vietettiin erilaisia juhlia. Töitäkin toki tehtiin. Lue lisää »
Parhaat muistoni yliopistolla liittyvät varhaisiin opiskeluvuosiin. Yliopiston päärakennus oli vanhanaikainen, arvokas ja alkuun fuksille pelottavakin. Lue lisää »
Olen ikuinen opettaja, joten parasta yliopistolla on tyylikäs, kaunis opiskelijatapahtuma, jossa mukana on innostuneita nuoria. Silloin ei ole tietoakaan intohimovajeesta, kun "isänmaan toivot" toimivat yhdessä, toinen toisiltaan oppien. Itselleni tärkeitä ylioppilasjärjestöjä ovat osakunnat, erityisesti omani eli Eteläsuomalainen osakunta, oppiaineen ainejärjestö Kronos ry sekä Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta ja SYL. Lue lisää »
Parhaat hetkeni Helsingin yliopistossa ovat nykyään harvassa, mutta aina välillä huomaan, että voin omistaa hieman aikaa keskellä arkipäivää tai ehkä jopa useampana päivänä tutkimukselle, ilman että tunnen huonoa omaatuntoa tai levottomuutta siitä, että tenttejä on laatimatta tai korjaamatta, opinnäytteitä lukematta, sähköpostia vastaamatta, opetus valmistamatta, jne. Lue lisää »
Kun eläkkeen kynnyksellä palauttaa mieleen parhaat muistot Helsingin yliopistossa yli 40 vuotta kestäneen opettajanuran ajalta, huomaa jokaisen vuosikymmenen tarjonneen omat tähtihetkensä. Lue lisää »
Parhaita hetkiäni yliopistolla ovat ne, jolloin olen saanut seurata lahjakkaiden nuorten tutkijoiden kehitystä opiskelijasta itsenäiseksi tutkijaksi. Kun väitöstilaisuutta seuratessani, usein kustoksen roolissa, olen saanut nähdä oppilaitteni kasvaneen, ainakin omalla erityisalallaan, minun ohitseni ja itsenäistyneen tutkijoiksi, joilla on omaa, kansainvälisesti merkityksellistä sanottavaa, olen tuntenut tehneeni työni hyvin. Lue lisää »
Timo Santalan opiskeluhistoria on yliopiston näkökulmasta vähintäänkin haasteellinen. Maisterin paperit viidessä vuodessa ei Santalan kohdalla toteutunut. Hän on valinnut opintoihinsa kaikkea kiinnostavaa ja hylännyt yhtä helposti. Santala siirtyi aineesta toiseen omien mielenkiintojen perässä miettimättä tutkinnon suorittamista. Lue lisää »
Filosofian tohtori Mirkka Lappalaisella riittää hyviä muistoja koko yliopistoajaltaan. Merkittävimmät niistä kulminoituvat historian opintojen alkuvaiheeseen ja toisaalta väitöspäivään. Lue lisää »
Parasta akateemisessa elämässä on mielestäni yhteistyö muiden tutkijoiden kanssa. Siksi nautin opetuksesta ja ohjauksesta sekä työskentelystä… Lue lisää »
Professori Matti Miestamo osallistuu aktiivisesti oman tieteenalansa asiantuntija- ja hallintotehtäviin. Hän on tällä hetkellä Cambridge University Pressin julkaiseman Nordic Journal of Linguistics -lehden toimittaja, toimi aiemmin SKY Journal of Linguistics -lehden toimittajana ja on lisäksi toimittanut useita kokoomateoksia. Lue lisää »
Siirryttyäni liike-elämään säilytin kontaktin Helsingin yliopistoon lähinnä dosenttiluentojen kautta. Keväällä 1989 esitin tiedekunnalle dosenttiluentoina kurssia ”Humanistit liikkeenjohtajiksi”. Olin kokenut, että yritysjohtajan päivittäinen työ edellytti pikemmin humanistin taitoja kuin laskentaekonomin kykyä. Se oli ennen muuta itsensä ilmaisemista (useilla kielillä, suullisesti ja kirjallisesti), toisiin vaikuttamista, jotta organisaatio kulkisi samaan suuntaan, ja kolmanneksi sumeiden ongelmien ratkaisemista – sumeiden siksi, että ne koskivat tulevaisuutta, eikä tulevaisuutta voi tarkasti laskea. Lue lisää »
Kun minut nimitettiin virkaani vuonna 1986, olin yliopiston nuorin professori. Yliopiston organisaatio on urani aikana muuttunut perin pohjin. Aikoinaan oppiaineiden esimiesten päätösvallassa oli lähinnä kynien ja paperin osto, jopa kirjoituskoneet täytyi erikseen anoa. Nykyään laitoksen johtaja vastaa monen miljoonan euron budjetista ja siitä, että kymmenille ja sadoille opettajille riittää palkkarahat. Tutkintojen ja tieteellisten julkaisujen määriä lasketaan ja tilastoidaan, ja laitokset, tiedekunnat ja kokonaiset yliopistot kilpailevat keskenään. Lue lisää »
Parhaat hetkeni Helsingin yliopistossa ovat silloin, kun tieteellinen väittely käy vilkkaana. Sellainen keskustelu voi syttyä opiskelijoiden kanssa luentosarjalla, väitöskirjan tekijöiden kesken tutkijaseminaarissa tai kollegoiden kanssa akateemisissa kongresseissa. Lue lisää »
Urani ikimuistoisiin hetkiin kuuluu osallistuminen seminaariin ja juhlaan, jonka järjestivät 60-vuotispäiväni kunniaksi nuoret lupaavat tutkijat, joiden väitöskirjoja olin aiemmin ohjannut. Siinä huipentui professorin työn palkitsevimpiin kuuluva osa-alue; se että saa olla luomassa oman oppialansa ja yliopistonsa tulevaisuutta ohjaamalla lahjakkaita nuoria, joiden ansiosta tutkimuksen horisontti avartuu vastaamaan uuden ajan haasteisiin. Lue lisää »
Juha Töyrylälle yksi hienoimmista yliopistomuistoista liittyy alkukesään 2010. Töyrylä pääsi osallistumaan seppeleensitojana useita satoja vuosia vanhaan akateemiseen perinteeseen filosofisen tiedekunnan promootiossa. Lue lisää »
Opiskelu ja työskentely Helsingin yliopistossa on tuntunut toistuvasti jatkuvalta juhlalta. Se on monipuolinen ja dynaaminen organisaatio, yhteiskunta pienoiskoossa eri-ikäisine verkostoineen. Opiskeluaikana pääsin heti aloitusvuonna vanhempien opiskelijoiden verkostoihin, avain erilaiseen todellisuuteen. Yliopiston kätköistä löysin puolisonikin, kuten aika moni muukin. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät monenlaisiin tilanteisiin. Oppiminen on liittynyt paitsi uuteen tietoon, myös johonkin sellaiseen, mitä olen itse löytänyt tutkimuksen kautta. Kenttätöissä olen tavannut hyvin erilaisia ihmisiä ja niissä on tapahtunut odottamattomia asioita. Lue lisää »
Parhaita hetkiä ovat olleet ne lukemattomat kohtaamiset, joista yliopistoelämä koostuu. Yliopisto on mielenkiintoisten asioiden parissa työskentelevien uteliaiden, aktiivisten ja kiinnostuksen kohteisiinsa intohimoisesti suhtautuvien ihmisten yhteisö, joten lähes jokainen kohtaaminen tuottaa aina jotain uutta. Lue lisää »
