Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät monenlaisiin tilanteisiin. Oppiminen on liittynyt paitsi uuteen tietoon, myös johonkin sellaiseen, mitä olen itse löytänyt tutkimuksen kautta. Kenttätöissä olen tavannut hyvin erilaisia ihmisiä ja niissä on tapahtunut odottamattomia asioita. Lue lisää »
Mikko Myllykoski osallistui humanistisen tiedekunnan Rakentava kumppanuus -projektiin vuosina 2010–2011. Siinä selvitettiin eri aloilla työskentelevien humanistialumnien avulla miten yliopisto-opetusta voitaisiin kehittää vastamaan paremmin työelämän odotuksia. Lisäksi hankkeella haettiin ratkaisuja tiedekunnan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja vinkkejä tutkintovaatimusten uudistamistyöhön. Lue lisää »
Aloitin opintoni Helsingin yliopistossa 1970-luvun lopulla siirtyessäni silloisesta Joensuun korkeakoulusta Helsinkiin, suureen maailmaan. Helsingissä saattoi mennä filosofian luennoille, syventyä Suomen historian arkistoihin, tutustua lehtivalokuvaukseen. Pääaineen suomen kielen opinnoissa sai tietää paikannimien historiasta, kun Senaatintorille leijui hiljakseen lumihiutaleita. Lue lisää »
Erityisesti arvostan yliopistossa sitä, että siellä huomioidaan erilaisiin tavoitteisiin tähtäävät opiskelijat. Ei kaikista voi eikä pidä tulla tutkijoita. Humanistinen tutkinto on parhaimmillaan yleissivistävä ja antaa valmiuksia erilaisiin työtehtäviin. Ainakin omalla kohdallani se on toteutunut hyvin. Lue lisää »
Paras muistoni Helsingin yliopistosta liittyy luultavasti Helsinki Summer Schoolin heavy metal -aiheiseen kurssiin, jota koordinoin ja jolla luennoin elokuussa 2015. Suunnitelmieni toteutus oli raskas mutta palkitseva kokemus ja sen tuleminen todeksi oli mittaamattoman hienoa. Ryhmäni oli upea, se koostui enemmän tai vähemmän ikäisistäni opiskelijoista, eikä ”opettajana” oleminen pilannut hauskuutta tai ryhmän ystävällistä henkeä. Lisäksi sain vapaat kädet kurssin suunnitteluun ja olin tyytyväinen saadessani kurssille monta erilaista vierailijaluennoitsijaa. Lue lisää »
Yliopisto on monikollinen: yhteisö, mielentila ja instituutio. Kaikilla näillä olomuodoilla on parhaat hetkensä. Lue lisää »
Touko Siltala on säännöllisesti yhteydessä Alma Materiinsa. Siltala kustantamon kirjailijoista moni on Helsingin yliopiston historia-aineiden tutkijoita tai opettajia. Kustantamo tekee yhteistyötä humanistisen tiedekunnan laitosten ja oppiaineiden kanssa esimerkiksi järjestettäessä kirjailijavierailuja ja kirjojen julkistamistilaisuuksia. Lue lisää »
Monet muistoni Helsingin yliopistosta ankkuroituvat tiloihin: yliopiston päärakennuksen vanhan puolen uskomattoman kauniiseen aulaan, kotimaisen kirjallisuuden laitoksen huoneistoon Liisankadulla, Kansalliskirjaston saliin. Lue lisää »
Helsingin yliopistosta tulee mieleen monta hyvää muistoa, mutta yksi ylittää kaikki muut. Elettiin vuoden 1989 loppua ja olin historian laitoksella assistenttina. Odotettiin joulua ja laitos oli hiljainen ja pimeä. Professori Matti Viikari tuli käymään työhuoneellaan ja jäimme keskustelemaan kahvihuoneeseen maailman asioista. Lue lisää »
Helsingin yliopisto oli opiskeluvaiheessa minulle täynnä elämyksiä ja työvuosiini yliopistolla mahtuu paljon onnellisia muistoja. Lue lisää »
Parasta on se, että hyviä hetkiä ja kokemuksia on paljon. Lue lisää »
Yliopistomuisto ylitse muiden on väitökseni 6.3.2004 – vaikka muistan sen yksityiskohdista yllättävän vähän. Päätin jo etukäteen etten katso kelloa, vaikka se oli aivan silmieni edessä. Kun vihdoin uskalsin vilkaista kelloa, totesin yllätyksekseni, että lähes kolme tuntia oli vierähtänyt kuin siivillä. Lue lisää »
Kun astuin sisään Engelin piirtämään yliopiston kirjastoon, käsitin, että kaikki mitä olin oppinut antiikista Kuopion klassillisessa koulussa, elää ja on totta. Lue lisää »
En tule koskaan unohtamaan virkaanastujaisiani pohjoismaisen kirjallisuuden professoriksi. Oli 30. tammikuuta 2012 ja lumimyrsky. Perheeni oli jumissa Arlandassa juhlapuvuissa (minulla on neljä poikaa) eivätkä ehtineet perille, sillä kaikki lennot peruttiin. Lue lisää »
Olin opiskeluaikoina, ja olen edelleen, ylpeä omasta yliopistostani. Olen aina välillä kehuskellut maailmalla sillä, että suomalainen yliopisto-opiskelu on ilmaista ja avointa kaikille. Ilmapiiri on avoin, opiskelu on suhteellisen vapaata ja, ennen kaikkea, opiskelumahdollisuudet eivät riipu varallisuudesta. Lue lisää »
Mikään yliopistollinen tilanne ei voine ylittää omaa väitöstilaisuutta, onhan se lisenssi yliopisto- ja tutkimusyhteisöön, jonka täysvaltaiseksi jäseneksi samalla pääsee. Väittelin Sibeliuksen syntymäpäivänä 8.12.1990. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät teatteritieteen kansainväliseen kesäkouluun, jossa valmistelin väitöskirjaani vuosina 1995–2000. Näiden vuosien kuluessa valkeni, että professorimme Pirkko Koski oli onnistunut poimimaan kesäkoulun opettajakuntaan alamme kansainväliset huiput. Sen joukon sparraamana oli helppoa osallistua teatteritieteen maailmanjärjestön FIRT:n kongresseihin omalla paperilla jo jatko-opintojen varhaisessa vaiheessa. Tuntui etuoikeutetulta tutustua kongressien useisiin pääpuhujiin. Lue lisää »
Yliopistokulttuuri monine mahdollisuuksineen loi valmiudet tehdä töitä myös pelialalla. Tärkeitä taitoja kertyi niin seminaareissa kuin järjestötoiminnassa. Yliopistoliikunnalle haluan osoittaa suuren kiitoksen siitä, että se antoi mahdollisuuden pitkäjänteiseen ja täysvaltaiseen harrastukseen yliopistolla. Nykyisen UniSportin tuella toimii useita itsenäisiä harrastusseuroja, jotka tekevät vapaaehtoisvoimin erinomaista liikunta- ja kulttuuritoimintaa, jossa on aivan erityinen akateeminen henki. Lue lisää »
Hienoja hetkiä ja kokemuksia Helsingin yliopistosta on tietenkin paljon. Oppimiskokemukset opiskelijana ja tutkijana, tutkintojen ja tutkimus… Lue lisää »
Yliopisto on jokaisen ajattelevan ihmisen koti. Tuomas Heikkilälle perheineen tämä on totta myös konkreettisesti, sillä hänet kutsuttiin vuonna 2006 Helsingin yliopiston Tiedemies-kunniakodin haltijaksi. Kyse on yliopiston professori Ernst Nevanlinnan ja rouva Ines Nevanlinnan testamenttilahjoituksena vuonna 1963 saamasta asunnosta, jonka käyttöä pariskunnan testamentti säätelee. Yliopisto kutsuu lahjoituksen sääntöjen mukaan asunnon haltijaksi ansiokkaimmaksi katsomansa, tietyt ehdot täyttävän tiedemiehen (tai -naisen), jolla tulee olla edustamalleen tieteelle todella uutta ja edistävää annettavaa. Lue lisää »
