Takaisin

Matti Miestamo

Matti Markko Petteri Miestamo
3.1.1972, Lahti

Licence (=HuK) 1995, Sciences du Langage, Université de Provence (Aix-en-Provence), HuK 1996 ja FM 1997 (yleinen kielitiede), Turun yliopisto ja filosofian tohtori 2003 (yleinen kielitiede), Helsingin yliopisto

Yleisen kielitieteen professori 2014-, Helsingin yliopisto

Tutkija 2003–2006 yleisen kielitieteen laitos, Helsingin yliopisto; Vieraileva tutkija 2005–2006, Antwerpenin yliopisto; Tutkija 2006–2011, Helsingin yliopiston tutkijakollegium; Yleisen kielitieteen professori 2011–2013, lingvistiikan laitos, Tukholman yliopisto. Lisäksi yleisen kielitieteen dosentti 2008-, Helsingin yliopisto.

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta
Tutkimusteemat: Kielitypologia, negaatio, interrogatiivit, kielten kompleksisuus, kielten dokumentaatio, koltansaamen kieli

Palkinnot ja erityissaavutukset
Joseph Greenberg Award, Association for Linguistic Typology, 2005
Burgen Scholar, Academia Europaea, 2004

Kuva: Linda Tammisto
Tekstit: Matti Miestamo, Riitta-Ilona Hurmerinta (toim.)

Parhaita hetkiä Helsingin yliopistossa

Helsingin yliopistosta on vuosien varrelta lukuisia hyviä ja hauskoja muistoja. Tulin yliopistoon tuoreena jatko-opiskelijana ja integroituminen yleisen kielitieteen laitoksen työyhteisöön oli helppoa ja mutkatonta. Laitoksella oli hyvä henki – istuttiin perjantaikahveilla ja vietettiin erilaisia juhlia. Töitäkin toki tehtiin.

Alkuajoilta mieleen jäi muun muassa klassisen nahuatlin intensiivikurssi, jossa luennoitsija tarjosi opiskelijoille perinteistä atsteekkiruokaa. Yhteiset keskustelut muiden samaan aikaan eri kieliaineissa aloittaneiden kielitieteiden tutkijakoululaisten kanssa olivat merkityksellisiä ja mieleenpainuvia.

Yleisen kielitieteen laitos joutui vuosituhannen taitteen tienoilla muuttamaan useaan otteeseen, missä oli toki mielenkiintoisetkin puolensa. Vanhaan anatomian taloon muutettaessa lääketieteilijät olivat hädin tuskin ehtineet alta pois, ja dissektiosalissa luki edelleen liitutauluilla ohjeita siitä, mihin ruumiin osat (aivan oikein erikseen kirjoitettuna) tulee lopuksi laittaa. Kielitieteilijöiden muutettua sisään talossa tutkittiin hieman erilaisia korpuksia (=kieliaineistoja).

Oma väitöstilaisuus ja karonkka ovat luonnollisesti olleet mieleenpainuvia tilaisuuksia, joista on jäänyt hyvä muisto. Monia hyviä hetkiä olen kokenut konferensseissa ja symposiumeissa, joita olen itsekin ollut järjestämässä kollegoideni kanssa. Tieteen tekeminen on kansainvälistä ja sosiaalista puuhaa, jossa tutustuu ihmisiin ympäri maailmaa ja kokee kuuluvansa osaksi laajaa kansainvälistä verkostoa.

Vanhan yleisen kielitieteen laitoksen lisäksi toinen merkittävä työyhteisöni on ollut tutkijakollegium, jossa kohtaa tutkijoita laajasti eri maista ja eri tieteenaloilta. Kollegium on täynnä kiinnostavia tieteentekijöitä ja persoonia ja keskustelut brown bag -seminaareissa, kahvin ääressä Common Roomissa ja legendaarisissa pikkujouluissa sekä kesäpiknikeillä ovat antaneet paljon.

Paluu omaan kotiyliopistoon, nyt nykykielten laitokseen, ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen on ollut mielenkiintoista – uusi työ, uusi perspektiivi – ja Helsingin yliopisto on tuntunut tutulta kotiyliopistolta, johon on hyvä tulla takaisin.

Takaisin