Helsingin yliopistosta on vuosien varrelta lukuisia hyviä ja hauskoja muistoja. Tulin yliopistoon tuoreena jatko-opiskelijana ja integroituminen yleisen kielitieteen laitoksen työyhteisöön oli helppoa ja mutkatonta. Laitoksella oli hyvä henki – istuttiin perjantaikahveilla ja vietettiin erilaisia juhlia. Töitäkin toki tehtiin.

Alkuajoilta mieleen jäi muun muassa klassisen nahuatlin intensiivikurssi, jossa luennoitsija tarjosi opiskelijoille perinteistä atsteekkiruokaa. Yhteiset keskustelut muiden samaan aikaan eri kieliaineissa aloittaneiden kielitieteiden tutkijakoululaisten kanssa olivat merkityksellisiä ja mieleenpainuvia.

Yleisen kielitieteen laitos joutui vuosituhannen taitteen tienoilla muuttamaan useaan otteeseen, missä oli toki mielenkiintoisetkin puolensa. Vanhaan anatomian taloon muutettaessa lääketieteilijät olivat hädin tuskin ehtineet alta pois, ja dissektiosalissa luki edelleen liitutauluilla ohjeita siitä, mihin ruumiin osat (aivan oikein erikseen kirjoitettuna) tulee lopuksi laittaa. Kielitieteilijöiden muutettua sisään talossa tutkittiin hieman erilaisia korpuksia (=kieliaineistoja).

Oma väitöstilaisuus ja karonkka ovat luonnollisesti olleet mieleenpainuvia tilaisuuksia, joista on jäänyt hyvä muisto. Monia hyviä hetkiä olen kokenut konferensseissa ja symposiumeissa, joita olen itsekin ollut järjestämässä kollegoideni kanssa. Tieteen tekeminen on kansainvälistä ja sosiaalista puuhaa, jossa tutustuu ihmisiin ympäri maailmaa ja kokee kuuluvansa osaksi laajaa kansainvälistä verkostoa.

Vanhan yleisen kielitieteen laitoksen lisäksi toinen merkittävä työyhteisöni on ollut tutkijakollegium, jossa kohtaa tutkijoita laajasti eri maista ja eri tieteenaloilta. Kollegium on täynnä kiinnostavia tieteentekijöitä ja persoonia ja keskustelut brown bag -seminaareissa, kahvin ääressä Common Roomissa ja legendaarisissa pikkujouluissa sekä kesäpiknikeillä ovat antaneet paljon.

Paluu omaan kotiyliopistoon, nyt nykykielten laitokseen, ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen on ollut mielenkiintoista – uusi työ, uusi perspektiivi – ja Helsingin yliopisto on tuntunut tutulta kotiyliopistolta, johon on hyvä tulla takaisin.