Minusta yliopisto on hieno instituutio, joka pitäisi keksiä, ellei niin olisi jo tehty. Aina tarvitaan laitosta, jossa yritetään selvittää, miten asiat ovat eikä vain kerrota miten niiden luullaan olevan tai voidaan väittää olevan tai mitä jonkin auktoriteetin mukaan pitää ajatella.

Toiminnan perustana on kriittinen ajattelu, mikä ei ole synonyymi negatiivisuudelle eikä varsinkaan kyynisyydelle, vaan tarkoittaa pyrkimystä selvittää ovatko väitteet ja tiedot vahvalla pohjalla. Periaatetta sovelletaan myös, tai jopa erityisesti, akateemisen maailman omiin tuotoksiin.

Yliopisto on minusta aina ollut kiehtova yhdistelmä kriittisyyttä ja idealismia: analysoimme tarkasti tutkimuskohteitamme, havaitsemme usein aikaisemmat näkemyksemme vääriksi ja heitämme tutkimustuloksia roskakoriin, mutta meitä ajaa silti eteenpäin idealistinen usko kykyymme luoda jotain tärkeää.

Ja idealismi on välttämätöntä, koska se on maailman tärkeimpiä käyttövoimia. Kuten Henry Kissinger on sanonut: "kyynikot eivät rakenna katedraaleja" ("cynics do not build cathedrals").

Mitään hienoa ei saavuteta, ellei mukana ole aimo annos idealismia. Rakennuskivien tarkemmassa asettelussa kannattaa sitten käyttää realismiakin.